perjantai 15. maaliskuuta 2013

Zensitive- Toiset sanat

Porkkana!
Olen tässä nyt keskiviikosta asti miettinyt, mitä kertoisin ja miten Nooran kurssista. Tulin siihen tulokseen, että teen nyt tällaisen postauksen, jossa vaan ihan konkreettisesti kerron mitä tehtiin ja miten tehtiin.

Säästän ne pohdiskelut sitten seuraavaan postaukseen ko aiheesta.
Kävellään
Meidän kurssi alkoi maanantaina aamulla alkukeskustelulla, vaihdeltiin kuulumiset ja käytiin hieman sitä läpi mitä tulemme tekemään. Aikaa vierähti hassusti muutama tunti helposti, jonka jälkeen söimme ja sitten olikin vuorossa tallille lähtö. Tallilla otettiin ainakin yksi hevonen (näin nopeasti jo oikeasti unohdin, kuinka monta hevosta meillä oli ekana päivänä) vanhempi suomenhevosrouva, jonka kanssa tehtiin hieman talutusharjoituksia. Tehtiin myös harjoituksia ilman hevosta, eli toinen ihminen toimi hevosena ja toinen oli ihminen ja siinä sitten testailtiin, miten mikäkin vaikuttaa liikutettavaan.
Mennään ympyrälle

Seuraavana päivänä aloitettiin tallilta ja otettiin kaksivuotias oripoika ensimmäisenä. Taas talutusharjoituksia ja yleistä hevosen seuraamista. Tehtiin myös ilman hevosta harjoituksia; tällä kertaa niin että hevoset menivät pois alueelta ja ihmiset päättivät tehtävät ilman, että hevosella oli siitä mitään aavistusta. Eli hevosina oltiin ikäänkuin hevosen asemassa, ääntä ei saanut käyttää, vana viesti tuli saada perille jotenkin muuten. Mielenkiintoinen tehtävä, jossa ihmisenä huomasi kuinka suuri merkitys on välittömällä paineen päästämisellä sekä sillä, että ei vaan yritä liikaa ja koita väkisin vaan toistaa ja toistaa samaa jos hevonen ei ymmärrä.
Joo'o, olisko ollut ekoja pysähdyksiä? ..Asennosta päätellen..

"Jos mää oikein kurkotan"
Ja ympyrälle

Hevosena taas huomasi, kuinka kaikki meni vain fiiliksen mukaan. Liikuin ja käännyin ja tein kaikkea energian mukaan. En tiennyt mitä ihmiseni minulta halusi, muutaman kerran taisin silti tehdä oikein. Olin kuulemma todella herkkä hevonen, joka on käynyt Pietin kurssilla.. ;D

Näiden harjoitusten jälkeen käytiin syömässä ja tehtiin kehoharjoituksia. Kehoharjoituksista sain paljon vinkkejä siihen, kuinka saada kroppa ideaaliin asentoon. Ajatus oli ikäänkuin sama kuin CR:ssä on asento grounded, monet asiat kuitenkin avautuvat vasta monien harjoitteiden ja mielikuvien jälkeen. Nyt sitten vain reenailemaan oikeanlaista asentoa, jospa selkäkivutkin lähtisivät tai edes vähenisivät tämän myötä?
"Hei, mä osan tän!!"
"Ai väistän? Homma klar"
Porkkanapäivä!

Toisen päivän iltana lähdettiin vielä tallille tekemään harjoituksia hevosten kanssa. Otettiin kaikki kolme kurssin hevosta (jos taas muistan oikein?) Ensimmäisenä ori, jonka kanssa jatkettiin hieman samoja harjoituksia ja myös muutamat irtona tehtävät harjoitukset. Eron aikaisempaan huomasi jo todella hyvin, niin tuossa orissa kuin suomenhevostammassakin. Tamma meni totaalisen lukkoon ensimmäisenä iltana raipasta, toisena päivänä se suhtautui siihen paljon rennommin. Niin pienellä ja lyhyellä työstöllä oltiin siis saatu jo paljon aikaan.

Toisena iltana otettiin myös ihanainen Piipero-poni, jonka ongelmana on ollut karkailu taluttaessa sekä se, että se ei anna kiinni tarhasta, ainakaan aina ja ainakaan mihin kellonaikaan tahansa. Piipero oli karsinassa kiukkuisen näköinen ja se kuulemma saattaa purra tai potkia. Sen ajatusmaailma tuntui olevan "olen paha ennen kuin joku on paha minulle" eli hyökkäys on paras puolustus-tyyppinen lähestymistapa. En muista oliko puhetta ponin menneisyydestä, mutta jotain se on kokenut, kun siitä tuollainen oli tullut. Kaikki kuvat ovat myös tästä ensimmäisestä harjoituksesta ja kyllä niissä hieman huomaa missä kohden ne on otettu (alussa vai lopussa).
Nyt alkoi jo ilme ja asento muuttua
Kaikki yhes koos
Ilme jo täysin eri

Se mitä minä näin ensimmäisenä ponista oli sen herkkyys asioille, se oli oppinut selviytymään tuolla tietyllä tavalla eikä se osannut muuta. Siinä oli paljon samaa mitä Sennissä (Welsh, jonka kanssa viime vuonna tehtiin töitä), pakenemisreaktio oli vahva ja se selvisi arkipäivän tilanteista ajatuksella selviämisestä.
Niin herkkä ja suloinen poni, joka pelästyi omaa reaktiotaan, eikä osannut suhtautua siihen. Poni tarvitsi siis ennen kaikkea apua siihen, että se osaisi alkaa suhtautua asioihin välillä eri tavalla. Kun teimme harjoituksia, siitä huomasi kuinka vaikeaa se sille on, kun se sai porkkanan se aluksi otti sen hyvin varovasti ja kääntyi äkkiä pois. Se myös käänsi koko muun kroppansa poispäin vaikka ottikin porkkanan. Koskettamisesta se ei niin välittänyt ja kaikesta huomasi, että se ei kokenut tilannetta kovin mukavana, se ei osannut suhtautua siihen.

Mutta kyllä se hieman siinä harjoitusten myötä suli ja kun toinen henkilö tuli tekemään harjoituksia se selvästi jo turvasi minuun. Niin käsittämättömän hellyyttävä pieni poninen, joka kokee olonsa niin turvattomaksi tässä maailmassa, jossa sen elämäntehtäväksi on tullut vain selvitä.
Tehtiin vielä lopuksi harjoitusta, jossa kuljettiin ihmiseltä toisella ja jokaiselta ihmiseltä löytyi porkkanaa, tämän jälkeen talutettiin poni takaisin talliin ja se meni sinne ihan nätisti.
Tässä jo tiedettiin mitä tehtiin, "ai siis joo se ympyrä"

Seuraavana päivänä aloitettiin taas tallilta, oli tarkoitus ottaa kaikki hevoset vielä kerran harjoituksiin, jonka jälkeen lähdettiin syömään ja tekemään kehoharjoituksia sekä lopettamaan kurssi.

Meidän ensimmäinen tehtävä oli hakea ori ja Piipero tarhastaan. Ja kuten aina hevosten kanssa suunnitelmiin tuli pieni muutos.. Hyvin äkkiä selkisi, että poni ei aio antaa kiinni. Jokunen hetki siinä kokeiltiin ja lopulta todettiin, että toinen henkilö lähtee orin kanssa pois ja minä jäin "naarailemaan" ponia. Poni tuli lopulta jo hakemaan minulta porkkanaa, mutta se oli hyvin hämmentynyt ja päättänyt ilmeisesti, että kiinni ei anneta. Sen ilme tosin oli näkemisen arvoinen aina kun se sai porkkanan ja käänsi päänsä äkkiä pois, ikään kuin odottaen, että koitan nopeasti napata siitä kiinni ja kun en tehnytkään niin, sen päässä todella raksutti ja se mietti mitä tässä oikein tapahtuu.
"Niin oliko sulla joku nami siellä?" Huomaa ponin asento, jalat ja kroppa kaukana ja päällä hamuillaan..
Aina välillä se meni kauemmas tai omaa reaktiota pelästyessään käänsi minulle takapään, mutta se ei koittanut potkia eikä purra. Lopulta kuitenkin tehtiin sellainen peliliike, että haettiin lauman muut hevoset portille, jolloin poni antoi siellä kiinni. Tehtiin tarhan ulkopuolella samaa kuin edellisenä päivänä eli jokaisella ihmisellä oli porkkanoita. Tämän jälkeen poni pääsi takaisin tarhaan ja olisitte nähneet sen ilmeen. Kyllä meinaan poni mietti, että mitä tässä oikein tapahtui? Miltei kuuli, kun rattaat pyöri päässä.

Orin ja tamman kanssa tehtiin sitten ihan harjoitusalueella ja taas oli tapahtunut huomattavaa muutosta edelliseen päivään. Aivan mahtavia hevosia kyllä molemmat!

Tallilta siirryttiin sitten vielä syömään ja tekemään viimeiset kehoharjoitukset. Ja voi huoh, kun voi olla vaikeaa seistä oikeassa asennossa. No, tiedänpä mitä reenata seuraavat kuukaudet..

Kurssi oli todella mahtava ja tämä oli vain tällainen kliininen pintaraapaisu siitä mitä tehtiin. Hevosten osalta en juurikaan oppinut varsinaisesti uutta, mutta nuo kaikki kehoharjoitukset ja keskustelut tulivat kyllä todella tarpeeseen. Piiperosta siksi pidemmät selvitykset, koska se oli se jonka kanssa minä vuorovaikutin.
Oletko ystävä?
Lisäksi varmaan koko vuoden suklaakiintiö tuli täytettyä tuossa kolmen päivän aikana. Aitoa iloa ja naurua oli niin paljon, että mahaan sattui joka ilta. Miten sattuikin, että näin "hyvän" huumorintajun omaavat ihmiset sattuivat samaan ryhmään?!
..Mutta myös vaikeita asioita, mutta kaikkeen suhtauduttiin oikein, se on elämää.

Ja vielä pakko sanoa, että siksi en enää muista mikä hevonen oli missäkin välissä ja kuka oli ensimmäinen jne., kun se tavallaan on täysin merkityksetöntä. Elin hetkessä ja muistan kyllä jokaisen hetken, en vain muista kronologista järjestystä, koska ajalla ei ollut meille merkitystä.

Oli vain hevoset, ihmiset ja tämä hetki. Mahtavuutta.
P.S Kuvista suuri kiitos kuuluu Nooralle ja Katjalle. Laitoin vaan kuvia, joissa olen itse, jotta en julkaise luvatta kuvia muista..

9 kommenttia:

  1. Kerrankin joku kertoo mitä tuolla kursseilla tehdään, eikä vain kirjoita "ihanaa oli mahtavaa elämäni muuttui täysin". Sori vaan kaikki jotka ovat niin kirjoittaneet :D

    Kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta, "tehtiin" enemmän kuin oletin. Olen jotenkin kuvitellut, että tuolla ollaan vaan ja tutkitaan omia ajatuksia :D Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Haha, uskon, että tuo on kyllä se ensimmäinen fiilis joka jää. Varsinkin jos ei ole aikaisemmin asioita tuolta kantilta ajatellut..

      ..Mutta otin nyt tosiaan oikein asiaksi tällaisen konkreettisen postauksen, jossa oikeasti on käytännön tekemistä, jätetään ne filosofoinnit sitten myöhemmäksi.. :)

      Poista
  2. Hmm.. Nooran kursseilla suurempi merkitys on varmasti hetkessä ja tunteissa, eikä niinkään tekemisessä. Siksi on ehkä hankala kuvata konkreettista tekemistä, koska sillä itse tekemisellä ei todella ole merkitystä. Vaan sillä miten tehdään ja miltä se tuntuu..

    Mutta hienoa että sait näinkin konkreettista tekstiä aikaan. Itse olen vielä niin viimeviikonlopun kurssin hekumoissa, etten pystyisi kirjoittamaan siitä oikein mitään. Enkä toisaalta haluakaan, koska tuntuu, etten osaisi kirjoittaa sitä niin, että siitä saisi lähellekään oikeaa kuvaa tunnelmista.

    Oih, itsekin odotan Zensitiveryhmän starttaamista, toivottavasti meilläpäin sellainen saadaan pian kokoon! :)

    Filosofointia odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, joo, piti oikein ottaa se asenne, että nyt kirjoitan siitä "oikeasta" tekemisestä. :)

      Haha, joo pitänee alkaa väsäillä sitäkin postausta tässä pikkuhiljaa!

      Poista
  3. Toi poni on tällä hetkellä mun kaverilla;) Lensin tänään taas kauniisti selälleni koska "hyvä" idea oli hypätä esteitä. Se tietysti rynni portista läpi ja suoraa tarhaan. Kaveri kiehahti vähän, kun Se ei antanut kiinniXD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se voi hyvin ja sen herkkää luonnetta ymmärretään siellä. :)

      Poista
    2. Juu xD Se on nyt meillä ylläpidossa ja vaikka välillä sen karkailuun hermo menee niin koitan olla aina kärsivällinen. Kaikesta huolimatta Piipero on kyllä ehdottomasti mun paras kaveri!

      Poista
  4. Moi! Tuskin enään luet näitä kommentteja mutta nyt kun löysin tän ja tuo kyseinen poni eli Piipero, meillä sitä sanotaan Piispaks on "mun" poni ja kun luin to niin tajusin että kyllä on poni muuttunut paljon. Nykyään piispa on mun paras kaveri ja niin suloinen että voi vitsit. Mulla on blogikin joka löytyy kun kirjoittaa hakuun piiperoponi.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,
      Minulle tulee ilmoitus kaikista kommenteista, eli kyllä luen jokaisen, vaikka se tulisi vanhaankin tekstiin.
      Kiva kuulla, että Piipero voi hyvin!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)