tiistai 9. huhtikuuta 2013

Lila esittäytyy


Niin söpö!!!!
Yleisön pyynnöstä oma postaus Lilasta ja siitä, miten se minulle minulle tuli.

Minä taisin joskus tuossa helmikuun puolella (vai maaliskuussa?) laittaa tännekin ilmoituksen siitä, että etsin koiraa. Tämän lisäksi tietenkin lueskelin satunnaisesti (lue joka päivä) erinäisiä paikkoja, joissa koiria on tarjolla. Monia tarjottiinkin, mutta jotenkin en sitten niihin vain tarttunut. Itse asiassa kävi niin, että olin jopa oikeasti jo hieman päätynyt siihen, että en minä sitä koiraa ihan vielä ota vaan vasta kesällä/myöhemmin kun kaikki tämä muu hässäkkä olisi alta pois.

Noh, yhtenä päivänä sitten kuitenkin tuli tunne, että piti käydä vielä yksillä sivuilla, jonne en aikaisemmin ollut mennyt katsomaan ilmoituksia, koska jotenkin miellän sen paikaksi, jossa on enemmän kyseenalaisia koiria kuin mitään muuta. Mutta koska jälleen kerran intuitio tuli niin vahvana, niin menin kuitenkin.

Ja sieltä se ilmoitus tuli näkyviin melkein ensimmäisten joukossa: Kotia etsi puolitoistavuotias Shibanarttu! Mietin hetken, että tämä ei voi olla totta, mutta otin kuitenkin numeron talteen ja laitoin sinne ensin viestin, olihan ilmoitus kuitenkin jo pari päivää vanha. Vastaus tuli samantien, että koira on vielä vapaana ja soittopyyntö. No soittelin sitten ja jutusteltiin hetki omistajan kanssa, kävi selväksi, että hän halusi koiran pois kaupungin hälinästä, jonnekin missä on pihoja ja metsää.

Omistaja oli oikein tyytyväisen kuuloinen, kun kerroin minkälaiseen paikkaan koiraa olin etsimässä. Viimeisetkin epäilykseni hävisivät tämän puhelun myötä ja oikeastaan sovimme siinä samantien, että lähden katsomaan/hakemaan koiraa viikon päästä. Omistaja vielä ehdottomasti halusi, että haen sen hänen kotoaan, jotta näen, että koiraa on pidetty hyvin ja sillä on ollut hyvä olla.
Eka lenkki
Niinpä siis lähdimme ystäväni kanssa pitkäperjantaina koiranhakureissulle. Näimme Lilan jo heti pihalla, kun omistajan poika kävi sen kanssa ulkona, se tuli  vastaan iloisesti loikkien ja vaikutti oikein sympaattiselta koiralta. Kävimme sisällä ja jutustelimme hetken; kaikesta näki, että koiraa oli pidetty hyvin ja se voi hyvin, ehkä jopa vähän liian lihavasti. :D

Niinpä otettiin Lila mukaan ja lähdettiin uutta kotia kohti. Lila ei ollut koskaan ollut autossa, joten sillä oli aika jännät paikat, heti kävi selväksi tuon koiran stressireaktiot; pinnallinen läähätys, tärinä ja karvojen irtoaminen. Selvisimme matkasta kuitenkin ihan hyvin ja Lila näkikin jo heti perjantaina hevosia ja uusia koirakavereita. Siitä näki, että sitä jännitti, mutta silti se oli kovin reipas.

Ensimmäisenä iltana käytiin vielä Näsijärven jäällä kävelemässä ja kaikki meni hyvin. Lila osasi kulkea hienosti hihnassa, se ei kiskonut mihinkään ja päästiin nätisti ihmisten ja melkein kaikkien koirienkin ohitse.
Ensimmäinen yö meni vielä vanhassa asunnossa muutoskaaoksen keskellä, mutta sekin meni oikein mainiosti.

Uuteen kotiin päästyämme ja siellä pari yötä oltuamme Lila vapautui entisestään. Kävimme ostamassa sille uudet vihreät valjaat ja hihnan (fleksi on vielä pinkki, yyh, niin mikä värivamma), limenvihreät ruoka-ja juomakipot ja leluja.
Sunnuntaina leikittiin jo jonkin verran ja siitä eteenpäin meno on vain vapautunut entisestään. Yksi pallo on jo tuhottu ja pehmovetolelun sisälmykset on miltei kokonaan revitty ulos.

Mutta minkälainen Lila sitten on?

 Se on niin valloittava, että kun sitä katsoo, niin on pakko hymyillä. Sisällä ollessa se osaa olla rauhassa, eli aamulla se nukkuisi varmaan niin pitkään kuin saisi, parhaita leikkejä tuntuu olevan vetoleikit ja tavaroiden heittely/niiden tappaminen. Vanhassa kodissa leikitty ehkä jonkin sortin hippaa, mutta meillä en ole tuota lajia halunnut harrastaa ollenkaan.

Lenkillä Lila osaa mennä tosiaan hienosti hihnassa ja se on tosi tohkeissan kävelemässä. Ja se kävelee aivan kaameaa vauhtia, kun minä olen nopea kävelijä ja meinaan välillä jäädä jälkeen kun tuo teletappi kipittää. Ihmisiä kun tulee vastaan, niin yleensä voidaan ohittaa korvaa loksauttamatta. Mutta jos yhtään näyttää siltä, että ihminen on vastaanottavainen, niin luokse mennään ihan ylitsepääsemättömällä innolla.

Koirat menee vaihtelevasti, toisista päästään ohi hyvin toisista ei-niin-hyvin. Mutta hauskinta on se into tuossakin, jos me edes nähdään koira kaukaa, niin reaktio on seuraava: Koko koira herkistyy, korvat nousee, jos mahdollista, entistä pystympään ja siitä se lähtee.. Lopputuloksena koira joka loikkii niin innoissaan, että hypyt suuntautuu tasajalkaa suoraan ylöspäin. Vaihtoehtona "pelkkä" etupään lentäminen ilmaan suhteellisen korkealle tuon kokoiselta koiralta.

Kerrassaan ihastuttavaa lenkkiseuraa, kun on pakko nauraa sille välillä ääneen, kun se on niin söpö!

Lila on jo esitellyt myös noita Shiballe luontaisia erilaisia äännähdyksiä, niitä löytyy aika laaja skaala. Lisäksi se osaa hymyillä ja innostuessaan se heittelee päätään sivulta toisella ja näyttää hassulta.

Ruoka on ollut hieman ongelmallinen asia, tähän mennessä olen saanut sen syömään jauhelihaa ja tonnikalaa. Kuivaruokaa menee jos mitään muuta ei ole, purkkiruoka ei. Lisäksi kaikki mitä minä syön kelpaisi paremmin kuin hyvin sekä kaikki koiran namit, dentalsticksit ja luut jne.

Luonteeltaan Lila on avoin ja positiivinen, mutta toisaalta myös aika arka. Se vaatii aikaa, että tottuu johonkin asiaa eli aika hitaasti lämpiävää sorttia tuntuisi olevan. Auto, irtona olevat koirat sisällä talossa, minun liukasteluni hihnan päässä ja monet muut asiat ovat saaneet aikaiseksi jonkinlaista pakoreaktiota.
Pitää kuitenkin muistaa, että koira on ollut minulla vasta reilun viikon, siihen nähden meillä menee paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa.

Luonteeltaan Lila on tosi kiltti ja ystävällinen, mutta kyllä sieltä paistaa välillä sellainen vähän neitimäinen (vai shibamainen) luonto.. Jotkut pyynnöt kaikuvat kuin kuuroille korville, tavaroita joihin ei saa koskea, häviää pöydältä jos poistun huoneesta jnejne. Se osaa myös vallan mainiosti sellaisen ylimielisen ilmeen ottamisen, joka sanoo, että "siinähän huutelet, minun ei tarvitse kuunnella".

Shiba on käsittääkseni aika ihmisuskollinen koira, joten olin hieman skeptinen sen kanssa miten se alkaa kotiutua ja tottua minuun. Näyttäisi kuitenkin siltä, että olen ainakin jollain tasolla saanut paikkani Lilan silmissä sen ihmsenä. Luulen, että meillä on siis ihan hyvät eväät lähteä tästä etenemään.

Kaikinpuolin aivan mahtava koiruus ja olen kyllä sitä mieltä, että vastasi täysin odotuksia shibasta. Ehkä jopa hieman enemmän kuin vastasi juuri tuon sosiaalisuusen takia, jota se osoittaa kaikkia ihmisiä kohtaan. Ehkä hieman näkee, että ihan pentuna sitä ei ole sosiaalistettu kaikkiin mahdollisiin asioihin kun autoilu ja muut koirat ja muut uudet jutut ovat aika jänniä, mutta nuo ovat kaikki asioita, joihin voin varmasti vielä vaikuttaa. Näyttäisi siis siltä, että löysin kuin löysinkin juuri sellaisen koiran mitä etsin.

P.S Netellä on ihan kamala kiima ja sillä on taas loma, ei tuota hormoonihirviötä voi viedä mihinkään tarhasta.
Kun luonto kutsuu niin se kutsuu

8 kommenttia:

  1. Söpö koiro! oon vähän vierastanu noita itämaisia rotuja kun jotenkin saanu koiraoppaista sun muista semmosen kuvan että ne on kauheen haastavia eikä yhtään tommosia kun Lilaa kuvailit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tuokaan ihan noihin shiban luonnekuvauksiin osu tuo yksilö mun mielestä. Joko se on poikkeustapaus tai jalostus on tehnyt tehtäviään..

      Onhan se söpö! :D

      Poista
  2. Just sellanen kuin toivoin, kiitos! Kivaa luettavaa oli, kaikkea hyvää teille tulevaisuudessa. :)

    VastaaPoista
  3. Ääh, tää ei yhtään helpota mun shiba-kuumetta :D Oliskin aivan mahtavaa löytää, sitten joskus kun sen koiran aika on, aikuinen koira. Vaan onhan ne pennutkin niiiin suloisia.

    Minä toivon lisää juttuja Lilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut :D

      Joo, pakko sanoa, että vaikka mulla oli pentu "etusijalla", niin nyt olen ihan tyytyväinen kun sai valmiin jo koulutetun tapauksen, jotenkin niin helppo!
      ..Aiemmin kokemusta vain huonoista oloista tulleista aikuisista koirista ja niiden kanssa ollut enemmän ongelmaa.

      Eiköhän Lilakin vielä pääse parrasvaloihin, varsinkin jos saan niitä pomppuja videolle :D

      Poista
  4. Voi ihana! Onnea uudesta perheenjäsenestä! :D

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)