maanantai 29. huhtikuuta 2013

Soulmate?

Jos sitä toissa sunnuntaista katastrofaalista maastoa ei lasketa, niin Nette on ollut viimeiset neljä viikkoa ihan unelma ratsastettava kiimasta huolimatta. Myös kaikki muu on toiminut paremmin kuin hyvin, maastakäsin se on ollut samanlainen kuin ilman kiimaakin eikä se ole vaikuttanut yhtään kiukkuiselta. Ainoa asia, mitä se on nyt esitellyt, mikä ei ihan normaalia on kirahvin leikkiminen ajoittain ratsastaessa. Mutta ehkä se halusi vain tuona sunnuntai muistuttaa minua vanhoista ajoista, ettei pääse unohtumaan kuinka pitkä tie ollaan yhdessä kuljettu?

Meillä on ollut siis kenttäsulkeiset tässä viimeisen neljän viikon ajan. Olen käynyt selästä käsin maastossa muutaman kerran, yksi oli tuo katastrofi, yksi oli ihana maasto, mutta pelkäsin kuollakseni routakuoppia, kun maa katosi alta joka toisella askeleella. Muuten ollaan reenattu kentällä, liinassa ja selästä käsin.

Ja molemmissa Nette on toiminut todella superisti. En tiedä mikä minussa itsessäni on nyt kolahtanut paikalleen, mutta ainakin joku on muuttunut, kun kentällä meno on melkeinpä nautinnollista. Nette on herkkä ja se myötää niskasta jo aika hienosti, kirahvi hetkiä ja muita tulee, mutta pääosin etenemme rentona ratsukkona eteenpäin.

Juoksuttaessa ravi nousee pienellä energiatason nostamisella, laukkakin melkein ja kaikki luimiminen ja kiukuilu loistaa poissaolollaan. Kuka on käynyt vaihtamassa hevoseni?

En oikein edes tiedä miten kuvailla näitä viimeisten viikkojen ratsastuksia, muuta kuin, että olen häkeltynyt ja todella ylpeä hevosen omistaja.

Kysymys kai kuuluukin onko minussa muuttunut joku? Vai onko Nette nyt vain jotenkin muuttunut? Vai ollaanko me taas yhdessä päästy iso askel eteenpäin. Neten seurassa kaikki muu unohtuu ja keskityn vain hevoseen ja siihen mitä sen kanssa teen, ehkä tämä on "palkinto" siitä, että oikeasti kaikki muu unohtuu. En yritä suorittaa vaan teen ja elän siinä hetkessä.
Nyt minulla on vertailukohtana myös koira, Lila saa minut nauramaan jollain jutuillaan joka päivä. Mutta sitä tunnetta, mikä minulla on Neten seurassa, ei sellaista saa mistään muualta.

Se on sielunkumppanini. Pakko olla.

2 kommenttia:

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)