sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

CR-kurssilla

Vietin tehokkaat kaksi kesälomapäivää keskiviikkona ja torstaina ja osallistuin CR-ohjaajaupdateen, jonka opettajana oli Judy.

Keskiviikko:
Keskiviikko aamuna aloitimme ensin alkukeskustelulla, keitä ollaan ja miksi ollaan paikalla ja onko jotain asiaa, johon erityisesti haluaisimme apua.
Tämän jälkeen alkoi sitten harjoittelu; ohjaajaoppilaat pitivät meille peruspalikka-harjoituksia, joista tuona aamuna teimme hengitystä, pehmeää katsetta.

Nyt on vain pakko myöntää, että minulla on aivan totaalinen blackout noiden hengitysharjoitusten kohdalla, mutta taisimme keskittyä ihan siihen, kuinka hengitys kulkee oikein. Pehmeää katsetta sen sijaan harjoiteltiin kello tehtävällä, jossa silmiä piti siirtää mielikuvituskellon mukaan 12 ykköseen ja aina takaisin kahteentoista asti, molempiin suuntiin. Tämän lisäksi rentoutimme silmiä lämpimillä käsillä.

Tämän lisäksi tuon ensimmäisen aamupäivän aikana Judy korjasi hieman jokaisen asennosta jotakin, minun olkapääni joutuivat tulilinjalle ja se on aivan uskomatonta, miten oikeastaan ilman mitään muutaman minuutin sisällä olkapääni oli enemmän oikeassa paikassa, lisäksi se liikkui paremmin ja jälleen kerran kuului mukavaa pikku naksuntaa.

Aamupäivällä saimme myös kuulla ne hevoset, joilla ratsastaisimme. Alunperin minun oli tarkoitus mennä Gamillan kanssa, mutta sattui nyt niin, että jouduin kuitenkin ottamaan hevosen ratsastuskoulusta molempina päivinä.

Lounastauon jälkeen alkoivat ensin ohjaajien tunnit ja sen jälkeen oli meidän ratsastusoppilaisen vuoro. Jokainen sai joltakin ohjaajalta yksityisopetusta, jota Judy seurasi myös ja antoi ohjeistuksia.

Se on aivan uskomantonta, miten kaikki tuntuu niin helpolta ennen kuin istuu itse sinne hevosen selkään. Vaikka tiedät mitä sinun pitäisi tehdä, niin kroppa taistelee vastaan tai ei suostu tekemään yhteistyötä.
Minun ensimmäisen päivän tunnillani keskityttiin ihan perusistuntaani, kuten pyysinkin ja nimenomaan siihen alaselän notkoon, joka on edelleen perisyntini. Tunti oli ihan ok ja istuntani ole parempi lopputunnista kuin alkutunnista, eli joku meni oikein. En kuitenkaan kokenut tällä tunnilla vielä mitään suuria mullistuksia mielessäni.

Torstai:
Torstaina aamu alkoi taas kehoharjoituksilla alkukeskustelun jälkeen. Tällä kertaa vuorossa grounded ja centering-harjoitukset. On aika hassua miten joku suhteellisen pieni jumppa vaikuttaa esimerkiksi meidän käsien pituuteen. Grounded- ja centeringharjoitusten jälkeen oli lounastauko ja sitten alkoi taas ratsastustunnit.

Torstaina minulla oli eri ohjaaja ja taas aloitimme tunnin sillä, että minä etsin sitä alaselkääni. Tämä alkoikin jo sujua ihan oksti. Jossain vaiheessa Judy tuli käymään ja ehdotti ohjaajalleni uutta harjoitusta, Judy oli kuullut, että minulla on ollut vuosia ongelmia selkäni kanssa, enkä ole löytänyt mitään ratkaisua niihin mistään. Hän halusi auttaa siinä ja niinpä harjoituksemme muuttui hiukan, alaselkään keskityttiin edelleen, mutta korjasimme jalustimen oikeaan kohtaan jalkaa, joka tuntui siltä, niin kuin se olisi kantapäässäni (toim huom.), vaikka oikeasti se oli vain päkiällä siinä missä sen pitäisi olla.

Tämän jälkeen aloitimmekin sitten yläselän liikkuvuuden parantamisen harjoitukset. Tein käsilläni erilaisia liikkeitä vuorotellen ja lopputulos oli se, että taas silmäni alkoivat vuotaa. :D Ensimmäisen kerran ehkä seitsemään vuoteen tunsin, että jossain lapaluiden välissä liikkui jotain. Aivan uskomatonta. Lopputunti tehtiinkin sitten erilaisia harjoituksia lavoilla ja sitten vielä lopuksi ihan peruskäännöksiä ilman, että koko kroppani liikkui liikaa.

Torstain tunti oli hyvin vaikuttava ja olinkin itseasiassa loppupäivän aivan pöllyssä, kun tuntui, että veri virtaa jopa koko yläkroppaan ja päähän asti. Toisaalta mahtavaa, toisaalta todella väsyttävää.

Yleisesti ottaen huomioin seuraavaa:
  • Hevonen liikkuu niin pienellä, vaikka minäkään en ole mikään varsinainen ylisuorittaja, niin teen silti uskomattoman paljon liikaa. 
  • Vaikka hevonen liikkuu pienellä, niin niihin pieniin asioihin keskittyminen ja niillä vaikuttaminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta
  • Oikea asento hevosen selässä tuntuu vähän siltä, niin kuin olisin lysyssä
  • Eli minun ihanat lihakseni yrittävät huijata minua, vähän niin kuin jalkani yrittää huijata sen jalustimen kanssa

Mitäs muuta sitten totesin kurssin aikana:
Jälleen muistin syyn miksi en ole ratsastuskoulujen suuri ystävä. Minun teki mieli pelastaa jokainen hevonen, jonka siellä näin. En sano etteikö tallilla olisi hyvä hoito ja niin edelleen. Jotenkin niiden hevosten ilmeet olivat vain niin lohduttomia, että tuli paha olo.

Toiseksi Judylla on aivan uskomaton kyky nähdä ihmisestä nopeasti, missä hänellä mahdollisesti on jotain häikkää ja kuinka hän voi auttaa. Toivottavasti on olemassa ihmisiä, joille hän jakaa tuota osaamistaan ja tietoa tarpeeksi, koska hänellä sitä todella on.

Kolmanneksi, jospa vain olisi mahdollista, niin menisin samantien CR-ohjaajakoulutukseen. Pitänee kuitenkin tämän kurssikavalkadin jälkeen taas hetki miettiä ja toteuttaa asiota hetki käytännössä. On ollut nyt niin hyviä ja ajatuksia herättäviä kursseja kaikki, joilla on kevään ja kesän mittaan ollut, että oksat pois. Olen ainakin osannut valita tällä kertaa juuri sellaisia, jotka ovat kuin minua varten tehty.

8 kommenttia:

  1. Kiva lukea tämä kurssipalaute! Annella on tuo samainen taito hyppysissä - löytää ratsastajan kehosta pienimmätkin vinoudet ja jumit sekä opettaa ratsastajaa käyttämään hevosta peilinä kehoaan korjatessa. Mii laik <3

    Sama vika omalla kohdalla hyvin monella ratsastuskoululla. Viimeisin aivan järkyttävä kokemus oli katsoa lasten alkeiskurssia, jossa oli rajusti ontuva hevonen, joka toki jatkoi seuraavalle tunnille :(. Mun teki ihan hirvittävän pahaa!

    Mä olen itse monta kertaa haaveillut tuosta CR-ohjaajakoulutuksesta, mutta pitäisi olla vuosi opetuskokemusta ja sitähän mulla ei ole... Toistaiseksi siis on vain haave.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hieno taito, kaipa siihen jokaisen silmä harjaantuisi jos tarpeeksi kauan harjoittelee. Mutta kyllä se vaan jotenkin on niin uskomatonta silti, ihanaa että tällaisia ihmisiä on olemassa!

      Jep, en viitsi sen enempää pureutua tuohon ratsastuskouluhommaan, eikä tietenkään voi yleistää joka paikkaan, mutta on se vain niin tuskallisen yleistä. :(

      Jep, mulla olis kyllä nuo tarvittavat "vaatimukset" täytettynä. Voi kun vielä olisi aikaa ja rahaa :D

      Poista
  2. Tuli jotenki semmonen olo tätä, ja muita cr-juttuja lukiessa, etten osaa ratsastaa. Ja sehän pitää paikkaansa. :D Mä kans tiedän tuon ratsastuskoulujen aiheuttaman tunteen hevosten katseessa ja olemuksessa. Onneksi monilla talleilla hevoset vaihtuvat aika tiuhaan, fiksut ammattilaiset näkevät milloin hevonen on elämäänsä kyllästynyt ja aika myydä yksityiselle ihmiselle. :)

    Heh, toivottavasti veri kiertää päässä jatkossakin. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, sama homma. Tosin olen toisaalta myös ehkä hippasen sitä mieltä, että monissa "genreissä" opetetaan samoja asiota, mutta hieman eri selityksin ja hieman eri tavoin.
      Mutta kyllä tämä menee hyvin lähelle sitä, miten itse näen, että hevosta olisi hyvä ratsastaa, koska yksi pääajatuksista on, että hevosen liikettä ei kuulu estää, vaan mennään mukana, jota kautta myös hevonen alkaa liikkua paremmin ja vastata paremmin. Tykkään siis tästä ajattelutavasta, minun eli ihmisen pitää tehdä muutos, jotta hevosella on mahdollisuus tehdä asia niin hyvin kuin hän pystyy.

      Jep, jotkut tosiaan näkevät ja myyvät eteenpäin, toiset ei. Eteenpäin myyminen on ok, jos ostaja ymmärtää, että hevonen voi oikeasti sisimmältään olla jotain ihan muuta (yleensä on), kuin mitä se on ratsastuskoulun tunneilla antanut ymmärtää ja ollaan tilanteessa, joka ei ole hyvä kummallekaan osapuolelle. Ja juu, menin taas negatiivisuuden puolelle, onneksi huomasin sen heti, mutta enpäs korjannut enää. :P

      Haha, toivon sitä totisesti itsekin. Nyt on joka päivä tehty jotain kehoharjoituksia, ehkä tämä tästä jossain vaiheessa alkaa menemään parempaan suuntaan :)

      Poista
  3. Lysy-tuntemukset, ah niin tuttua!

    Itse olin tässä myös CR-kurssilla ja huhhuh taas, että tuli niin rautakankifiilis. :D Puristan ja kiristän joka paikasta, mutta toisaalta syy on tiedossa ja ihan luonnollinenkin. Toivottavasti sentään ei ole ihan niin jäykkistelyä menossa kun taas Neiti Sian (joka kyllä on ollut taas aika täysi kymppi) selkään raahaudun...

    CR on niin jännää siitä, että se tuntuu niin järkevältä ja "joojoo, kyl mä tiedän" -tavaralta, mutta oikeasti harkkoja tehdessä ja ajatellessa joka kerta tuntuu ilmestyvän ihan uusia ongelmia. Esimerkiksi olen aina kuvitellut, että teen hemmetin hienot käännökset oikealle. Viimeisen kuivaharjoittelusession tuloksena voisin toivoa, ettei kukaan anna meikäläisen rankaista hevosia kääntämällä niitä oikealle... Mutta kuten sanottu, ensimmäinen askel korjaamiseen on ongelman tiedostaminen.

    CR olisi kiva ja hyvä laji harrastaa enemmänkin.

    Lopuksi pakko vielä todeta tuosta ratsastuskoulu-efektistä... Niin sama! Eikä välttämättä minulle tarvitse olla edes ratsastuskoulu, monet "hienot maneesitallit" tekevät saman olon. Postimerkkitarhoissa, yksin, pari tuntia päivässä, loimet päällä ja liikunta on kentällä pyörimistä 1-3x 1h 6x viikossa. Huh. Aina tulee mieleen, että millainenhan tuokin hevonen olisi, jos se saisi olla joka päivä koko päivän tarhassa laumassa ja vielä jos pääsisi maastoonkin ainakin kerta viikkoon.
    Ratsastuskouluilla usein lisäksi tulee vielä vain se, että hevoset nimen omaan kiertävät sitä uraa ja säästelevät itseään. Ihmekään, että tylsistyy ja sulkeutuu.

    Ratsastuskouluista puheenollen, olen aina miettinyt myös sitä suojien määrää. Melkein kaikilla on jotkut suojat joko etusissa tai takasissa tai molemmissa. Vielä hämärämmin, pintelit. En tiedä miksi, mutta jotenkin itse ajattelisin, että terve hevonen ei arkityössä suojia kaipaa. Onko siis ongelma siinä, että ratsastuskouluilla on paljon ns. huonoja hevosia (loukkaantumishistoria, rakenneongelmat...) vai että työ on liian raskasta/vääränlaista vai miksi niitä suojia on niin paljon? Vai onko kyse sittenkin pelkästä opetustilanteesta: oppiipahan tuntilaiset mitä eroa on hivutussuojilla tai kuinka kääriä pintelit?
    Ehkä minulle on sitten siunaantunut ne hevostuttavuudet, jotka eivät suojia kaipaa arkikäytössä TAI ne ihmistuttavuudet, jotka eivät suojista perusta. Sitäkin mietin, että mitä jalat oikeasti tykkäävät jatkuvasta suojien käytöstä. Tai miten ne vaikuttavat pitkällisessä käytössä esimerkiksi liikkeisiin. Mene ja tiedä, voisipa joskus asiaa oikeasti tutkiakin.

    (( Kyllä, piti kommentoida lähinnä CR:ää, mutta eksyttiinpä taas sille aurinkoiselle puolelle. Pahoittelen. ))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Sepä se, kaikki kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta, mutta auta armias kun yrität toimia käyttännössä. Kaikki on vielä ok, niin kauan kuin ollaan liikkumatta tai jopa käynnissä, mutta kun pitäisi vielä kääntää, ohjata, keventää jnejnejne niin paketti hajoaa käsiin.
      Tieto vain lisää sitä tuskaa, kun tulee sellainen olo, että ei osaa mitään. Vaikka toki samaan aikaan tietää, että ei se nyt niin kamalaa se oma ratsastus ole.

      Ja juu, sama homma. Ei tarvi ratsikoulu mikä tahansa talli, jossa hevoset seisoskelevat päivåät pitkät sisällä tai pikkutarhoissa ja näkevät päivänvalion matkalla maneesiin. Raukkaparat, hevonen kääntyy sisäänpäin ja siitä näkee miten se kokee vain olevansa objekti.

      Juuri vielä mietin tota suojahommaa myös!
      Meinasi mennä tuollakin sormi ensin suuhun takajalkojen suojien kanssa, kun eipä ole tullut käytettyä juurikaan ja hyvin on Neten jalat ainakin kestäneet ilman kolhuja.
      Liikkeessäkin kaikki on niin paljon kiinni kengityksestä, ei pitäisi tässäkin vain hoitaa oiretta. Tietenkin on varmaan myös niitä, jotka suojia oikeasti tarvitsevat, mutta se on tosiaan jännä, miksi niitä niin paljon käytetään ehkä jopa turhan takia.

      Ei haittaa vaikka lähtee kommentit laukalle, minusta tuntuu, että blogteksteilleni käy aina niin :P

      Poista
  4. Hei,

    haluaisin mielellään kuulla lisää mielipiteistäsi ratsastuskouluista! Itse olen vasta ratsastuksen aloittanut, ja vaikka jokin minua ratsastuskouluissa vaivaakin, en oikein ole keksinyt miten voisin oppia ratsastamaan muutoin kuin tunneilla käymällä. Lisäksi olen miettinyt usein miksi minulla on muka oikeus ratsastaa hevosilla, ja voivatko hevoset ratsastuskouluissa oikeasti hyvin.

    Mitä sinä olet mieltä?

    T: Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      Nojaa, mitenkähän tähän sitten voisi lyhyesti vastata :)

      Aloitetaan siitä, että minulla ei ole varsinaisesti mitään ratsastuskouluja vastaan. Se mitä vastaan minulla on jotain, on se mentaliteetti, joka on valloillaan muuallakin. Tällä tarkoitan siis sitä, että hevosia ei huomioida yksilöinä, niitä käytetään välineenä, käytetään epäsopivia varusteita, hevoset pääsevät ulos pikkupikku tarhoihin maks muutamaksi tunniksi päivässä, korjataan aina vain seurausta eikä mietitä syytä tai yritetä hoitaa sitä ja niin edelleen. Hevoset ovat usein sulkeutuneita ja "laiskoja", jolloin vaan käsketään potkaista tai läimäsitä raipalla.
      Ymmärrätkö siis mitä ajan takaa?

      Eivät kaikki ratsastuskoulut ole tällaisia, mutta monet ovat. Näitä löytyy kuitenkin muualtakin.
      "Kun täytyyhän ihmisen jossain oppia ratsastamaan ja käsittelemään hevosia!"
      Miksi tätä ei voisi hoitaa hienommin? Miksi asioita ei ensin opetella kuivaharjoitteluna? Mikä oikeus meillä on käyttää hevosta tällaisena objektina?
      Taisten näiden ajatusten kanssa muutenkin ajoittain, miksi ratsastan, kun en osaa täydellisesti? Osaanko tarpeeksi, jotta en aiheuta hevoselleni kärsimystä? Ja mihin se raja sitten vedetään?

      Monia asioita, joihin ei ole oikeita vastauksia ja joissa rajanveto on vaikeaa. Tässä onkin vastuu ihmisellä, teenkö asiat niin, että voin olla puhtain sydämin? Valitsenko niin, että voin katsoa itseäni peilistä?

      Tämä menee niin vaikeaksi ja pohdiskelevaksi, että on vaikeaa selittää omaa kantaani lyhyesti ilman, että siitä saa väärän kuvan. Ehkä palaan tähän vielä jossain vaiheessa ihan kunnon kirjoituksen muodossa. :)

      Mutta vielä tuohon toiseen kysymykseesi, jos talli jossa käyt antaa sinulle oikeanlaisia eväitä harrastaa niin anna mennä. Jos sinulla on sellainen tunne, että et saa sieltä sitä mitä etsit, niin etsi jotain muuta; vuokrahevonen tai joku? Tai etsi ihmisiä, joilla on hevosia ja jotka toimivat niin kuin sinä haluaisit toimia. Pyydä jos saisit "opiskella" heidän kanssaan. Jotain tällaista ratkaisua minä etsisin.

      Tällaisia ajatuksia näin lyhyesti tähän..

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)