tiistai 4. kesäkuuta 2013

Zensitive osa II

 
Eilen kotiuduin tosiaan toiselta Zensitiveltä ja jopas taas aiheutti minun päässäni oikean ajatus- ja prosessointiryöpyn.

Tällä kertaa oltiin meidän tallilla käymässä joka päivä ja luonnollisesti Nette oli yksi koekaniinimme. Nämä tässä olevat kuvat on ensimmäiseltä päivältä, paitsi tuo yksi muista poikkeava, joka on otettu lauantaina. Näistä kaikista kuvista kiitos kuuluu Marikalle.

Kuvista huomaa selkeästi, että kyseessä on ensimmäinen päivä, Nette ei vielä ihan hiffanut mitä pyydettiin ja minäkin sekoilin varmaan minkä kerkesin. Kunhan saan muiden päivien kuvia, niin ehkä saan vielä aikaiseksi vertailukirjoituksen, jossa näkee eron ensimmäisen ja viimeisen päivän välillä.
Tämä taisi olla aika alkua, tarkoitus liikkua eteen ja nostaa lapaa

Siirrä lapaa ole hyvä
Kuvat jälleen ainoastaan Netestä ja minusta, kun blogi on julkinen, niin en tänne muiden kuvia viitsi kohteliaisuussyistä laittaa.

Mutta jospa aloitan siitä mitä teimme hevosten kanssa. Kolmen päivän aikana meillä oli neljä hevosta, joiden kanssa teimme töitä. Oikeastaan teemaksi nousi kuin itsestään lapatyöskentely, ihan siitä lähtien, että hevonen ei kävelisi ihmisen "päälle" lapansa kanssa ja sitten tehtiin ihan lavan nosto-harjoituksia, joissa säilyi asetus sisäänpäin. Hevosesta riippuen sitten tehtävää aina hieman muokattiin.

Neten kanssa tehtiin joka päivä ja päivä päivältä se oli parempi. Muistaakseni jo lauantaina pääsin tekemeään Neten kanssa libertynä eli ilman köyttä ja Nette oli niin hieno. Sunnuntaina sitten hyppäsin jo selkäänkin ilman varusteita ja teimme samoja harjoituksia niin, että meillä oli maassa avittaja. Tästäkin tulossa kuvia varmasti, kunhan niitä saan.
säätöä
Lisää säätöä
Ilme
 Nette oli aivan mainio, niin mainio, että sunnuntaina pääsi ihan itku. Olen käynyt sen kanssa niin pitkän tien ja ensimmäiset vuodet hiukan taistellen tuulimyllyjä vastaan, kun olisi aina jo pitänyt tehdä sitä tätä ja tuota. Silloin pidin kuitenkin oman pääni ja etenin niin hitaasti kuin silloin koin oikeaksi. Vaikka olen useimmiten mennyt oman pään mukaan ja tehnyt omaan ja hevosen tahtiin asioita, niin jotenkin se oli vain niin hienoa nähdä konkreettisesti, että asiat, joita olen tehnyt, ovat olleet oikeita. Nette oli mahtava opettaja ja hän toimi hienosti myös muilla. Olin jälleen niin ylpeä. Minun hieno hevoiseni.


Mutta jospa jätän hevosjutut nyt tähän ja siirryn muihin asioihin, joita kurssilla käsiteltiin tai joita mielessäni on nyt pyörinyt. Kuvista tulette kuitenkin näkemään enemmän sitä mitä ja miten me työstimme hevosia.

Lapaharjoitusten lisäksi teemana oli tietenkin myös kehoharjoitukset. Eli lauantaina ja sunnuntaina harjoittelimme taas erinäisten lihasten aktivointia, mm. lapaharjoituksia (joo, mekin!) sekä erään lihaksen aktivointia, jolla on paljon tekemistä oikean asennon kanssa. Tai no, tuolla lihasryhmällä on tekemistä kai ihan kaiken kanssa, niin grounded-asennon, alaselän notkon ja muun kanssa.
Teimme siis erilaisia harjoituksia ja voin kertoa, että kyllä taas rutisi minulla joka paikka, kun jotenkin nuo harjoitukset saivat rankaa enemmän liikkeelle. Jospa selkävaivanikin tästä vielä häviäisivät, kun muistaisin pitää tuon lapatuen.
Alla kuva hieman ylimääräisestä harjoituksesta, joka ei varsinaisesti ihan kuulunut ohjelmaan.

Mutta sitten, kaikki se ajatustyö, jota kurssi taas minussa herätti. Teemaksi kurssilla nousi jotenkin armollisuus, hyväksyntä, moraaliset kysymykset ja ylipäänsä se, miten jokainen ihminen suhtautuu harrastukseen tai elämäntapaansa.

Kurssi sai minut taas miettimään niin monia asioita, mutta nyt tällä hetkellä mielessä on vahvasti se palo ja halu tehdä juuri näitä asioita elämässäni. Hevosten ja ihmisten kanssa työskentely, sen eteen työskentely, että ihmisestä ja hevosesta saadaan yksikkö, jonka yhteisestä tekemistä on ilo katsoa, koska se näyttää tanssilta. Sellainen yhteistyö on jotain sanoinkuvaamatonta ja sitä ei ainoastaan näe sen myös tuntee.
Aluksi Nette aina suoristi itsensä heti porkkanan saatuaan, myöhemmin onnistui myös liikkeessä kiitos ja myös asento säilyi pysähdyttäessä
Mutta näistä ajatuksista, en osaa vielä pukea niitä tänne sanoiksi, niin, että niissä olisi joku pointti, palaan siis niihin myöhemmin, kunhan olen prosessoinut.

Tiivistelmä viikonlopusta on: Olen kuin olenkin löytänyt jotain sellaista, jossa ei ole oikeastaan yhtäkään asiaa, joka sotisi vastoin omia periaatteitani. Parasta tässä on ehkä se, että samanhenkisiä ihmisiä on täällä suunnalla enemmänkin ja ryhmämme on todella tiivis ja siellä on avoin tunnelma, mistä tahansa voidaan puhua ja ketään ei tuomita. Kertakaikkisen hienoa, olen niin kiitollinen.

P.S Olisin kiitollinen avustasi
Nette mukana loppukeskustelussa, vai alku?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)