maanantai 19. elokuuta 2013

Toivekirjoitus: Kehoharjoitukset osa I

Minua pyydettiin kertomaan lisää kehoharjoituksista, joita teen ja jotka olen täällä maininnut muutamia kertoja.
Kehoharjoitukset ovat olleet iso osa monia kurssikokonaisuuksia, joilla olen käynyt ja myös konkreettisesti niiden avun todennut. Tämä on vain jälleen sellainen asia, jonka tehdessä huomaa, että oikeasti auttaa, sitten päättää, että kyllä näitä tulee tehtyä ja lopputulos on kuitenkin se, että mitään ei tule tehtyä kotona.

Viimeisimmän CR-kurssin jälkeen kuitenkin päätin tosissani, että nyt alan tehdä harjoituksia kotonakin. Erilaisia kehoharjoituksia on siis tehty Zensitive-kursseillam CR-kursseilla sekä Shiatsu-kurssilla. Näistä olen sitten tehnyt erilaisia variaatioita itselleni aina sen mukaan miltä juuri sillä hetkellä tuntuu.

Kehoharjoitusten tarkoituksena on oppia tuntemaan ja tiedostamaan oma kehonsa paremmin. Lisäksi ne ovat oiva apu, kun halutaan saada lisää liikkuvuutta, venytellä tai maadoittua. En tiedä mikä olisi maadoittumiselle parempi suomenkielinen sana, mutta englannissa käytetään nimitystä "grounded".
Ja tietenkin kehoharjoituksia voi tehdä sen mukaan, mitä yllä mainituista eniten harjoituksilta sillä kertaa hakee.
Tärkeää on kuitenkin huomioida, että erilaisten harjoitteiden suorittamisella ja kehoharjoituksilla on suuri ero, pelkkä mekaaninen suorittaminen ei tässäkään ole mikään oikotie onneen vaan olemalla tilanteessa läsnä ja kuuntelemalla kehoaan oppii enemmän. Pitää myös muistaa, että erilaisina päivinä eri liikkeet saattavat olla vaikeampia kuin toisina, pakottaa omaa kroppaansa ei kannata vaan tehdä pikkuhiljaa.

Yksi erittäin tärkeä ja konkreettinen osa harjoituksia on oikeanlainen hengitys. Hengittäminen kuulostaa aina niin yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa siihen saa usein keskittymällä keskittyä, itse ainakin huomaan, nykyään kun tiedostan enemmän, että usein tehdessäni keskittyneesti jotain tehtävää, unohdan hengittää. Sitten ihmetellään hevosen selässä, että miksi hevosestani tuli tahmea? No kai siitä nyt tulee tahmea, kun jokainen lihaksesi on "jumissa", kun et hengitä ollenkaan.. Tunnistaako joku tilanteen? -Minä ainakin tunnistan. Hyvä asia on se, että kun tätäkin asiaa tarpeeksi miettii, niin tiedostuminen lisääntyy ja siihen on helpompi puuttua, kun se tajuaa itsekin. Tai ainakin tajuaa tasaisin väliajoin tarkastaa, että hengitänkö.

Tässä välissä ihan vain tiedoksi, että puhun taas siis omasta subjektiivisesta kokemuksestani ja ajatuksistani kehoharjoituksista.

Käydään ensin läpi perusasiat:
  • Hengittäminen: Tämän jo mainitsinkin yllä. Hengittämisestä ei voi kai liikaa puhua,vaikka luulisi sen olevan hyvinkin helppoa, koska jokainen ihminen sitä tekee koko ajan. On kuitenkin olemassa hengittämistä ja hengittämistä- Oletteko koskaan huomioineet miten hengitätte? Hengitättekö niin, että yläkroppanne menee hengityksen mukaan? Vai ehkä niin, että teidän syvässä hengityksessä olkapäät nousee taivaisiin ja keuhkot on täynnä ilmaa?
    Oikeanlainen hengitystapa on kutakuinkin sellainen, että olkapäät ei nouse mihinkään; minä ajattelen sitä niin, että hengitys menee alavatsaan saakka ja uloshengitys on hieman "tärkeämpi" kuin sisäänhengitys. Tämä siksi, että itse koen monen "työn" tapahtuvan uloshengityksen aikana. Esimerkin omaisesti shiatsutessa huomaan painelun tapahtuvan enemmän ulsohengityksen aikana.
    CR-kurssilla hengitystä opetellaan monin tavoin, mutta yksi konkreettinen neuvo on seuraavanlainen: Sisäänhengittäessä ilma ikäänkuin kiertäisi lonkista eteen ja ylöspäin nousten ja uloshengityksen aikana hengitys menee alaselkään. Minä ajattelen sen ikään kuin sellaisena jatkuvana kiertona.
    Konkreettisesti on vaikea selittää tätä, mutta ehkä helpoiten pääsee mukaan hengittämiseen, kun alkaa miettiä miten hengittää ja sitä kauttaa kokeilee eri "tyylejä". Tämä oikeasti vaatii harjoittelua, ainakin minulta. Ensin se oli vaikeaa jopa vain silloin, kun ei keskittynyt mihinkään muuhun, sitten kun siihen lisätään liikkuvia osia, joko oma kroppa tai sitten vielä hevonen, jonka kanssa vielä pitäisi tehdä jotain. Niin siis miten muka?!
    Ja luonnollisesti tämä kaikista yksinkertaisimmalta kuulostavin asia, on myös se, joka vaikuttaa hevoseen todella paljon. Tiedättehän esimerkiksi, miten hevonen saattaa pidättää hengistystään, kun sitä jännittää? Mietitään siis miten tällaisessa tilanteessa vaikuttaa ihmisen hengitys, jonka pitäisi olla se luotettava kumppani. Jos ihmisen hengitys on pinnallista, nopeaa tai jos ihminen pidättää hengitystään, niin rauhoittuuko hevonen? -En usko. Jos taas ihminen hengittää rauhoittavasti syvään, niin ennen pitkää hevonenkin rentoutuu ja huomaa, että ei ole mitään hätää.
    Niin helppoa ja yksinkertaista?
  • Asento: Koska hengittäminen oli niin helppo homma, niin voidaan siirtyä seuraavaan oleelliseen asiaan. Minkälainen on ihmiselle ideaali asento olla. Jokaisen mieleen muistuu varmasti jossain koulun terkkarilla tai lääkärissä hyvässä ryhdissä seisominen? Minulla on edelleen työn alla se, että ymmärrän, että yläselkäni ei tarvitse tehdä kaikkea työtä, kun keskivartalon ja jalkojen lihakset on sitä varten.
    Tämäkin kuulostaa niin helpolta, kuinka monella teistä on  selkäongelmia? Ja kuinka moni tietää selkäongelmien ainakin osittain johtuvan virheellisistä asennoista joko istuessa, seisoessa tai kävellessä? Niinpä.
    Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, keskivartalon lihakset tai vielä tarkemmin sanottuna, kaiken takana pitäisi olla lihaksen nimeltään ilias psoas (en tiedä onko tälle suomeksi nimeä?). Tämä lihas on sellainen syvä lihas, joka kulkee käsien ulottumattomissa kutakuinkin jossain tuolla yläreiden, lonkkien ja alaselän välimaastossa.
    Miten sitä sitten osaisi seistä tai istua oikein? Erittäin hyvä kysymys, johon ainakaan minulla ei ole yhtä hyvää ja kattavaa vastausta. Minä tiedän sen verran, että lihasmuistia on vaikea lähteä muuttamaan jos on oppinut muun tavan. Lisäksi oma keho osaa helposti valehdella meille, että olemme oikein, vaikka olisimme ihan vinossa. Monilla, ellei useimmilla ihmisillä olisi tämän asian kanssa oikeasti tekemistä ja paljon. Ainakin luulen niin.
    Tätäkin voidaan lähestyä monesta näkökulmasta ja erilaisin esimerkein, toisille auttaa erilaiset havainnoillistamiset, toisille metaforat ja toisille vain puhdas fyysinen harjoittelu ja peili. Jälleen yksinkertaistaen ja minun käsitykseni mukaan hyvä asento on sellainen, jossa polvet on hieman koukussa (ei siis lukkiutuneet suoraksi), alaselässä ei ole notkoa, yläselässä on lapatuki ja pää on rennosti ja suorana muun kehon jatkona. Monet ovat varmasti kuulleet sen, että alaselän notkon saa pois, kun ajattelee ikään kuin häntää koipien väliin? -Minun kokemukseni mukaan pelkällä tuolla mielikuvalla ihminen kyllä ehkä saa hetkellisesti alaselän notkon pois, mutta samaan aikaan vähintäänkin pakaralihakset jännittyy, ja se ei missään nimessä ole tarkoitus. Tämä jos joku ainakin minulla vaati pitkällistä mietintää ja lihasten kontrollointia ja tietoisuutta; miten "jännittää keskikroppaa" ilman, että mikään jännittyy?
    Minulla on eniten auttanut mielikuva pitkistä sisäreisistä, joita nostetaan mielikuvallisesti ylöspäin, tällöin aktivoituu oikea lihas ja tätä kautta alaselän notko tavallaan häviää ilman, että väärät lihakset jännittyy.
    Sen jälkeen, kun alaselkä on kuosissa voidaankin miettiä yläselkää ja lapatukea. Tätä onkin sitten jo vaikeampi avata, mutta CR-kurssilla ehkä viimein itse tajusin oman ongelmani lapojeni ja yläselkäni kanssa. Kannattelen ikäänkuin kaikkea sillä, vaikka ei pitäisi. Vaikka mielessäni tiedän mitä minun pitäisi tehdä, niin käytännössä se vaatii todella paljon ja vasta tällä viikolla oikeasti taisin onnistua omatoimisesti hellittämään lapojeni kanssa. Tähän osuuteen minulla ei ole toistaiseksi oikein muuta sanottavaa, kuin että lapatuki pitäisi pystyä pitämään ilman, että hartiat jännittyy, lisäksi samaan aikaan ei saisi liikaa olkapäillä yrittää saada aikaan näennäisesti hyvässä asennossa olevaa yläselkää. Minulla kaikki lähtee ennemminkin siitä, että yritän istua jotenkin "lysyssä", samalla keskittyen siihen, että pallea ei ole koko ajan jännittynyt ja että saan samaan aikaan rennosti avattua olkapäitäni. Niin, siis mainitsinko sanan yksinkertainen ja helppo jossakin välissä?
    Viimeisimpänä palikkana on tietenkin sitten pää, jonka pitäisi olla melko suorassa linjassa muun rangan kanssa. CR:ssä opetetaan muun muassa tätä asiaa niin, että takaraivosta tulee ikään kuin lanka, josta koko kroppa "roikkuu", jolloin niska on suorana, mutta ei jännittynyt ja hartiat pysyy myös alhaalla. Minun ongelmani on pää, joka on liian edessä keskilinjaan nähden ja jos koitan siirtää pääni oikealle kohdalle, niin niskani pistää vastaan. Tätä sitten yritän pikku hiljaa kehoharjoitusten aikana treenata, että pääni olisi oikealla paikallaan, joka taasen vaikuttaa myös yläselkään, joka nyt joutuu pitelemään päätäni, koska painoa on liikaa väärässä paikassa. 
  • Oman kehon tiedostaminen, energia ja ei suorittava asenne: Nämä kaikki kuuluvat jollain tasolla samaan sarjaan. Yksi mielestäni tärkeä asia kehoharjoituksia tehdessä on oman kehon ja sen lihasten tiedostaminen. Tiedät mihin kohtaan kehoa yrität vaikuttaa ja mitä lihaksia yritätä rentouttaa tai jännittää, samaan aikaan opit enemmän ja pystyt tiedostamaan aina vaan pienempiä merkkejä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tunnistat ne hetket tai päivät, kun joku ei tunnu hyvältä ja silloin et tee sitä, ainakaan mitenkään pakottaen vaan sitten vähemmän. Oman kehon tiedostaminen on samalla kaikki nämä kohdat kattavaa- Tiedostat miten hengität, tiedostat miten alaselkäsi on ja tiedostat missä sinulla on vaikka lihasjumi. Kehon tiedostaminen on siis hyvin kokonaisvaltaista.
    Energia sitten taas, mieluiten tietenkin positiivinen ja avoin, ilman jännittyneisyyttä, pelkoa, vihaa tai turhautumista. Olen joskus koittanut tehdä kehoharjoituksia vähän kiukkuisena, no eihän siitä mitään tullut. Stressiin ja jännittyneisyyteen harjoitukset auttavat, mutta silloin pysyttelen hyvin rauhallisissa harjoituksissa, saatan jopa vaan maata ja keskittyä hengittämiseen. Jos se auttaa, teen sitten sen jälkeen muutakin jos siltä tuntuu.
    Josta päästään viimeiseen kohtaan eli ei suorittavaan asenteeseen, mitään harjoitusta ei kannata lähteä tekemään asenteella "kun teen tämän olen treenannut tosi hyvin" tai "jos teen vielä tämän tai venyn vielä tämän verran olen tosi hyvä". Mielestäni yksi tärkeä pointti on tehdä nimenomaan sen verran kuin sinä päivänä tuntuu hyvältä ja oikealta. Jos on sellainen fiilis, että tänään olisi kiva tehdä vaikka vain jotai tiettyä venytystä, niin tee sitä. Voin kertoa, että tunti tai puolitoista menee helposti, kun uppoutuu täysin harjoitteisiin ja tekee aina sen aikaa, kun siltä tuntuu. Kellon kanssa en lähde näitä tekemään ja lopetan sitten kun siltä tuntuu, ongelma taitaakin usein olla, että ei haluaisi lopettaa
  • Mielen tyhjennys: tämä on nyt sellainen ylimääräinen kohta, jonka mainitsen erikseen. Tuntuu olevan nykypäivän suorituskulttuureissa niin vaikeaa olla ajattelematta mitään. Mitä sinulle käy jos sinulle tulee hetki, kun voisit olla hetken hiljaa omissa ajatuksissasi? Mitä tänään pitää hakea kaupasta? Paljonkohan minulla on tänään aikaa tallilla? Teinköhän nyt kaiken tarpeellisen? Onko jotain tekemättä? Kyllä taas ärsyttää. Onpa tylsää. Koska jotain tapahtuu? Miksi minä en osaa olla ajattelematta mitään? Onkohan kulunut jo tarpeeksi aikaa? Voisikohan jo vaihtaa asentoa? ..Edellä muutamia ajatuksia, jotka saattavat juolahtaa päähän hiljaisella hetkellä tai silloin, kun tosissasi yrität keskittyä johonkin esimerkiksi olemaan hiljaa kehoharjoituksen aikana. Ihmismieli, niin ihanan kieroutunut.
    Ehkä yksi paras asia, jonka olen osittain oppinut kehoharjoitusten aikana on vapaana virtaava ajatus, joka ei pysähdy mihinkään ja joka ei jää miettimään jotain turhanpäiväistä asiaa sillä hetkellä. Harjoituksen aikana voin olla kokonaisvaltaisesti läsnä tilanteessa, ajattelen vain omaa kehoani ja sitä hetkeä, miltä lihaksissa tänään tuntuu ja  niin edelleen. Pääsee edes hetkeksi omia ajatuksiaan karkuun ja se jos mikä on ainakin minun pääni kanssa eläessä aika tärkeää.
    Jo siis lyhyt hengittely saattaa auttaa minua kiireisen päivän keskellä tai pidempi kehoharjoitus kotona ilman häiriötekijöitä ja taas jaksaa aivot ajatella niitä miljoonia ja taas miljoonia ajatuksia
Jätän tämän ensimmäisen osan nyt tähän, koska näköjään minun pitää aina olla niin perusteellinen. Toisessa osassa perehdyn sitten konkreettisesti niihin liikkeisiin mitä minä teen.
Tässä vaiheessa mielelläni kuulisin tietenkin jo teidän ajatuksianne tästä?

5 kommenttia:

  1. Ihana teksti, juuri sitä mitä olen odotellut kirjoitettavaksi varmaan siitä asti kun olen tätä blogia lueskellut!

    Itse olen aina uskonut, että meditointi tai muu vastaava yleinen rauhoittuminen, hengitysharjoitukset jne. on yleisesti hyväksi ihmiselle, varsinkin juuri tässä kiireisessä kulttuurissa. Jotenkin en ollut tietoisesti yhdistänyt sitä hevosiin vielä kovin pitkän aikaa sitten, mutta eläimet toimivatkin vähän kuin meditaationa itselleni, niin ehkä sitä ei ole tarvinnut tietoistaa. Eläinten kannsa yksinkertaisesti tunnen tarvetta olla rauhallinen, kiireetön ja hetkessä kiinni. Tuo oman kehon tiedostaminen on mielenkiintoinen pointti, johon itse pitäisi alkaa paneutua enemmän.

    Ja siitä oikeasta asennosta sain esimerkin viime heppamessuilla Helsingissä sekä ratsastuspilateksen että olisiko ollut juuri tuon CR:n pisteillä, mutta sitä on niin pirun vaikea siirtää omaan elämään ja kaikkiin arkisiin tekemisiin! Esimerkkisi auttoivat miettimään, miten itse voisin harjoitella paremmin ja ehkä itselleni sopivammalla tavalla, kiitos (:

    Seuraavaa osaa innolla odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ribesehl :)

      Joo, tuo oikea asento on sellainen murheenkryyni ainakin minulle, vaikka pääni tietää jo varsin hyvin miten pitäisi olla, niin läheskään aina lihakseni eivät ole asiasta samaa mieltä. Ja sitten kun sen oppii ollessaan liikkumatta, niin aloittaa melkein nollasta, kun yrittää siirtää sen liikkeseen ja joka tilanteseen. Se vaatii työtä, työtä ja työtä.
      No jos se olisi helppoa, se ei ehkä olisi sen arvoista :)

      Ja ole hyvä! :)
      Tämä on sellainen asia, jonka on niin vaikea pukea sanoiksi, katsotaan miten onnistun niiden konkreettisten liikkeiden kanssa sitten :P

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta tekstistä! Jatkoa jään odottelemaan :)

    Itselläni pilateksen harrastaminen on auttanut kehon liikkeiden ja asentojen hahmottamisessa sekä oikean hengitystekniikan löytämisessä. Ihan hämmentävää, miten ei ennen ollut tietoinen monienkaan lihastensa (ei sillä että minulla mitään lihaksia olisi... ;D) olemassaolosta ja siitä, miten suuri vaikutus monilla pienillä asioilla on koko kehon asentoon. Vielä kun muistaisi nämä kaikki asiat arjessa, ratsastaessaan ja eläinten parissa touhutessaan eikä vain pilatestunneilla. :) Ja CR-tunnille haluaisin ehdottomasti päästä, kerran vasta olen ollut pari vuotta sitten, ja oli ehdottomasti mielenkiintoista.

    Mielen tyhjentämistä pitäisi minun varmaan eniten harjoitella, ja tietenkin henkistä läsnäoloa ja keskittymistä käsillä olevaan hetkeen. Ajatukset vaan tuntuvat aina harhailevan liikaa menneessä tai tulevassa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiva kuulla, että kirjoitus oli kiinnostava :)

      Jep, pilates, jooga, taiji ja monet muut lajit auttavat varmasti myös näissä asioissa, tämäkin jälleen asia mihin jotenkin yllättävän monesta paikasta saa ohjeita ja infoa, ehkä hieman eritavoin selitettynä, mutta pääajatus on sama.

      Niin, se taitaa olla monen ihmisen suurin haaste ja mitä muuta voisi olettaa, kun yhteiskunta ja nykykulttuuri on niin suoritus- ja tuloskeskeinen..
      Olen käynyt tuon menneessä ja tulevassa elämisen polun ja se on raskasta se, ainahan jotkut tietyt asiat on mielessä, mutta ehkä se on enemmän kiinni siitä miten asioihin suhtautuu. Lähinnä konkretiatasolla ajattelisin niin, että tee rauha menneisyyden kanssa, hyväksy asiat, koska et voi niitä muuttaa. Mieti tulevaa sen verran kuin on "pakollista" ja muuten elä hetkessä.
      Eihän tässä päivässä eläminen tarkoita automaationa kaiken heittämistä pois tai vastuutonta elämää, minä näen sen ennemminkin sellaisena rauhana, kun kaikki mennyt on mennyttä ja tulevaisuus tuo mitä tuo tullessaan. Kun hyväksyy tämän hetken ja osaa nauttia tästä päivästä ja olla kiitollinen asioista, niin ollaan jo pitkällä ja täysin uudella polulla, jossa monet ennen niin tärkeät asiat menettävät merkityksensä, hyvällä tavalla.
      Menipä sekavaksi :P

      Poista
  3. Jäin muuten vielä miettimään, että mistäköhän se huono "normaali" asento on ihmisille kehittynyt... Tuskin esi-ihmiset kävelivät selkä notkolla, yleensä eläimet luonnollisesti menevät omalle fysiikalleen parhaassa asennossa ihan ilman opettelua. Ehkä tämäkin on sitten vain kulttuurin ja sen kuuluisan "hyvän ryhdin" arvostamisen takia tullut vallitsevaksi :D Ainakin kouluissa liikuntatunneilla, ja varmaan missä tahansa urheiluharrastuksessa lapsesta asti jankutetaan sitä samaa. Entisenä voimistelijana on itselleni jäänyt mieleen taikasanoina vatsa sisään, pylly piukaksi, leuka pystyyn ja hartiat taakse ja tsädääm, sinulla on hyvä ryhti!

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)