keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hehkutusta

Me ei olla Neten kanssa käyty metsässä elokuun alun jälkeen, kun hirvikärpäset valloitti metsät aivan liian aikaisin tänä vuonna.
Olemme siis olosuhteiden pakosta keskittyneet enemmän kenttätyöskentelyyn ja kummallista tässä on se, että se taitaa oikeasti tuottaa jopa tuloksia!

Nette on oikeastaan jokaisella kerralla parempi. On päiviä, kun se on tahmatassu ja on päiviä, kun se on aina vähän vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta yleisesti ottaen se on parempi, kuin se on ollut koskaan.

Olen yrittänyt panostaa enemmän laatuun kuin määrään, koska aikatauluni ovat jostain syystä olleet suhteellisen tiukat jo jokusen hetken. Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että en liikuta Netteä joka päivä tai, että liikutan sitä joskus vain puolisen tuntia.

Kesällä varsinkaan kuitenkaan täysin vapaatkaan päivät eivät haittaa, eikä Nette ole niistä oikein koskaan välittänyt. Eikä sen ratsastettavuudessa huomaa jos taukoa on muutamakin päivä. Pidemmät tauot sitten erikseen, mutta esimerkiksi tuon kaviopaise-episodin jälkeen se oli parempi kuin ennen sitä eli takapakkia ei ole tullut, vaikka pidempiäkin lomahetkiä on tullut.

Soimasin itseäni myös jossain vaiheessa noista lyhyistä ratsastuksistani, mutta olen todennut ne tämän yksilön kanssa hyvin tehokkaiksi. Kun tehdään jotain, tehdään se aika kunnolla ja koko ajan haetaan sitä oikeaa tapaa ja kun se löytyy, niin aluksi kiitos on välitön lopetus.
Sitten on pikkuhiljaa pidennetty aikoja ja vaadittu enemmän.

Tuntuu siltä, että meillä alkaa olla ne nappulat hallussa, joilla yhteistyö kentälläkin toimii. En vihaa sitä enää ja Nettekin on siellä tyytyväinen (onkohan näillä ehkä joku yhteys?). Eteenpäin pyrkimys alkaa olla kohdillaan suurimman osan aikaa, siirtymiset tapahtuu ilman luimimiskohtauksia ja nykyään suurin osa ratsastuksesta mennään pehmeällä niskalla eikä leikitä kirahvia.
Great succes!

Olen taas ratsastanut suurimmaksi osaksi lampaankarvalla. Sänkkärilläkin käytiin melkein kaikki kerrat vain karvalla, jossain vaiheessa saan varmaan kuvia ja videoita isommalta sänkkäriltä. Minusta on itseasiassa olemassa varmaan neljältä eri kerralta videomateriaalia kun ratsastan, sehän on enemmän, kuin olen vuoden aikana laittanut tänne yhteensä videoita! Katsotaan jos saan tähän loppuun ladattua yhden lyhyen koosteen yhdestä pellolla ratsastuksesta. En puolustele mitenkään, mutta meno on suhteellisen ei-vauhdikasta mummohölkkää ja Nette ei oikein jaksanut keskittyä, mutta oli siinä hyviäkin pätkiä..

Eilen kävin Neten kanssa loppukävelyt tiellä ja sielläkin Nette eteni reippaasti ja korvat pystyssä. Katseli kylä jotain, mutta ei tietoakaan kunnon kyttäilystä tai hermostuneisuudesta.
Nyt on mennyt ja menee siis kaikinpuolin hyvin. Minusta tuntuu, että olemme löytäneet sellaisen tekemisen ilon ja oikeasti teemme yhdessä, en vain tee ja Nette ei vain vastustele vastustelun vuoksi.

Tässä auttanee myös se, että viimein oikeasti oivalsin, kuinka minun kannattaa toimia tilanteissa, joissa Nette koittaa provosoida minua tai provosoituu itse jostakin. Tai kun se yrittää ehdottaa hyvin  tehokkaasti, että nyt riittää työnteko (Neten mukaanhan on täysin selvää, että muutama askel hommia riittää ja sitten voidaan lopettaa).
Aikaisemmin minä yritin kovemmin vastustaa takaisin, kun Nette vastusti jotain. Sitten lopputulos oli sellainen, että me tosiaan molemmat oltiin ihan hiilenä. Nyttemmin pidän kyllä edelleen tiukkaa linjaa, mutta osaan olla pehmeämpi. Tarvittaessa ja tietyissä tilanteissa meillä kiehuu yli, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että se on osa meidän elämää ja me tarvitaan noita hetkiä, joissa tuntuu, että kaikki räjähtää käsiin ja joku kuolee. Me eletään nekin hetket vaan niin täysillä ja sitten mennään taas eteenpäin, se on sitä elämää.

Jossain vaiheessa olin varma, että Nette vaan kertakaikkisesti vihaa työntekoa. Tai, että se on jostain kipea tai jotenkin sairas. Tai, että se ei nyt vaan yksinkertaisesti tykkää juuri mistään, mikä vaatii vähänkään työmotivaatiota.

Nyt olen erimieltä, Nette on ollut positiivisempi ja eloisampi ja niin olen minäkin. En tiedä olenko siis taas huomaamattani/tahtomattani siirtänyt Netelle sellaista, joka ei ole sen taakka kantaa ja nyt se on poissa.
Shiatsusta on varmasti myös ollut apua, uudet meridiaanit on niin Neten hoitoon suunniteltu. Tietenkin, ne on tulimeridiaanit. Jos sillä oli jonkinlaista päänsärkyä, niin nyt merkkejä siihen ei ole näkynyt.

Ihanaa kaikin puolin, olen onnellinen.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa, että homma alkaa toimimaan kentälläkin.

    Mun suokki projektin kanssa oli alkuun vaikea päästä edes kentälle saati liikkua siellä. Johtui monesta asiasta, jotka oli pielessä silloin. Mutta neljässä vuodessa on päästy siihen, että homma on enemmän mukavaa kuin mitään muuta :) Ja avain asemassa oli lyhyet intensiiviset työskentelyt (maasta ja selästä) ja lopettaminen hyviin hetkiin, vaikka ne olis ollut edes yksi myötäys tms. Siitä se lähti ja nyt voin jo sanoa, että monen kerran jälkeen polle on ollut ratsastuksen jälkeen silmiinnähden tyytyväinen ja rento.

    Mahtavaa, että olet jaksanut. Ymmärrän kyllä niitä epätoivon hetkiä ja sitä, että miettii miksi yleensä vieläkin jaksaa takoa päätään seinään. Mutta, hahaa, se palkitaan kyllä! Ja luulen, että todella opettavaista moneltakin kannalta. En vaihtaisi hetkeäkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :)

      Juu, Netellä oli sama homma. Eteenpäin liikkuminen itsessään oli jo todella epämiellyttävää. Onneksi ei niiden asioiden kanssa enää tarvitse painia.
      Jos tarvitsisi, niin olisi ehkä peiliin katsomisen paikka.. :D
      Hienoa, että teilläkin edistyy ja ihanaa, kun sinullakin on noin pitkäaikainen projekti, niin tulokset oikeasti näkee.

      On niitä hetkiä ollut kun tekee mieli luovuttaa, lukuisia. Tai lähinnä sitä on miettinyt, että onko järkeä jos hevonen tuntuu vihaavan kaikkea.
      Mutta sieltä epätoivon suosta niin vaan noustaan ja tällä muutaman viikon fiilistelyllä edetään taas varmasti ainakin vuosi. Palailen näihin kirjoituksiin sitten taas, kun se epätoivo iskee! ..Pessimisti ei pety vai miten se meni :)

      Poista
    2. No juu. Sitä minäkin mietin, että mikä järki kiusata, jos hevonen ei tykkää. Mutta ajattelin kuitenkin, että haluan sen oppivan olemaan rento ja hyvällä fiiliksellä kentällä. Halusin, että sen ahdistuksen sais pois, niin se auttaisi kuitenkin hevosta. Meillä varmaan suurin muutos tapahtui, kun polle huomas, että se saa palautetta pienestäkin hyvästä. Välillä se oikeen jäi tuijottaa, että häh nythän toi ihminen tajus ja seuraavalla kerralla se teki aina enemmän. Monesti tollanen iso jyhky ja jyrä saa samalla mitalla vaan painetta mutta ei kehuja. Koitin kiinnittää huomiota hyvään ja jättää kaiken huonon käytöksen huomiotta. Ihan hyvä taktiikka oli. Tällä hetkellä pitäis saada tasapainoa ja lihaksia kehitettyä, ettei tartte enää neuvotella suunnasta tai askellajista tai pehmeydestä :)

      Poista
    3. Jep, tuo kiitos ja välitön sellainen on asia, joka jää monilta huomiotta. Tehdään sitten hommia ihan projektin tai osaavammankin hevosen kanssa.

      "Lepotaukoja" pitää mielestäni antaa tarpeeksi usein, niiden kautta ja kiitoksen kautta se hevonen oppii ja haluaa jatkaa yhteistyötä. Tai tämän olen ainakin huomannut Neten kanssa. Luonnollisesti tapauskohtaista tietenkin..

      Tsemppiä reeneihin! :)

      Poista
  2. Nätin näköistä ja rentoa menoa! Onnea uudesta tasosta ja oivalluksista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Minä tosin näen jotain muuta kuin sinä, mutta ehkä keskityn katsomaan eri asioita :P
      ..Mutta Nette näyttää rennolta, suu on rento ja ilme pehmeä. Se on pääasia. :)

      Joskus ajoittain näitä hyviä oivalluksia tulee!

      Poista
    2. Niin ja unohtu sanoa että ihanan tasaisesti saat istuttua ja pidettyä pehmeän tasaisen käden. Tahti on pientä ja rentoa. Kyllä varmaan sitä kiinnittää huomiota just sen oman ratsastuksen kautta. Eli tommonen tahti on työvoitto meillä ja sitä kestää n. 4 askelta kerralla :D. Ois mielenkiintosta kuulla mitä sinä näät kun myö poukkoillaan menemään holtittomasti XD. Et näätkö jotain muutakin kuin sen poukkoilun :D, hih.

      Poista
    3. Kiitos!!!!! :)

      No sinun videoissa huomaan aina vaan, että hyvin menee vaikka muuta koitat selittää! :D
      Voin toki analysoida ratsastustasi enemmänkin jos haluat joskus. :)


      ..Onkohan meidän silmissä vikaa,kun on kyse meidän omasta ratsastuksesta? :D

      Poista
    4. Ainahan on se oma itsekritiikki ja kun näkee ja tuntee nahoissaan sen ratsastuksen niin eihän sitä osaa katsoa ulkopuolisen silmin. Minä meinaan hukkua tähän ratsastuksen lopputomaan vaikeuteen. Mielelläni kuulisin joskus enemmänkin meidän ratsastuksesta, mutta kun tiiän miten paljon on korjattavaa niin jotenkin pelkään semmosta kritiikkiä :D.

      Poista
    5. Niinhän se on.. Hyvänä esimerkkinä mun kädet. Kaikki sanoo, että on pehmeä ja tasainen käsi, hyvä käsi. Mutta se ei riitä, haluan vielä pehmeämmän ja vielä tasaisemman! Huoh :D

      Ja sama homma, en tiedä kuka voi väittää sitä yksinkertaiseksi, kun perusratsastuskin on miltei rakettitieteeseen verrattavaa touhua :P

      Pöh, jos on kritisoitavaa, niin se annetaan rakentavana palautteena ei suorana kritiikkinä.
      Jospa nyt onnistuttaisiin järkätä sellainen live-miitinkin, niin voitaisiin molemmat antaa sitä rakentavaa palautetta ihan suullisesti! :)

      Poista
    6. No todellakin rakettitiedettä! Oon lukenu tuota loistavaa kirjaa Tug of war ja jos saan aikaseksi niin kirjoitan muutaman lauseen aiheesta "ratsastus on helvetin vaikeaa".
      Katsotaan jos joskus vielä tuliskin livemiitinki :D

      Poista
    7. Haha, sitä kirjoitusta odotellessa! :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)