maanantai 7. lokakuuta 2013

Kolme kuvaa.

Melkein kuulen sen viheltelyn, kun Neiti hevoinen "hiippailee huomaamattomasti" ulos karsinasta. Ilmeenä sellainen, mitään en ole tehnyt tai en ainakaan myönnä. Pois käännetty pää tarkoittaa luonnollisesti, että ihan vahingossa tässä liuin tähän käytvään puolelle.

Parasta/pahinta on tietenkin se, kun ei pysty kuin nauramaan, kun toinen niin viattomana tuossa seisoskelee ikään kuin sanoen, että eikös me oltu jo muutenkin menossa?
Tämä kuva kuvaa Lilaa niin hyvin, että siihen ei riitä mitkään sanat, ajatuskuplana voisi olla "ValtakunnassaNI kaikki hyvin. Palvokaa minua alamaiset"

Miten nuo minun eläimeni ovat tuollaisia oman elämänsä supersankareita?

Ei tähän ole edes sanoja.
Nuo kaksi niin erilaista ja samanlaista.

2 kommenttia:

  1. Voi ihanuuet :)

    Mää luulen, että kaikkien omat eläimet on omistajien mielestä sekä omistajan että eläimen oman elämän supersankareita :) Mullaki niitä supersankaripersoonia löytyy niin kissoista, koirista ko hevosistaki <3
    -Kilsi

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)