tiistai 21. tammikuuta 2014

PIFFIn Kickoff-tapahtuma

Pure Heartin sivuille facebookiin päivitin eilen näin:
"Kiva ilta yliopistolla takana, pitäisi saada vaan enemmän yhtenäisyyttä hevospiireihin oli laji tai harrastuksen "taso" mikä tahansa! Voimaannuttavaa, I'm full of energy!"

Eilen suuntasin töiden jälkeen Tampereen yliopistolle, jossa yliopiston hevoslajikerholla oli Kickoff-tapahtuma. Etukäteen ei ollut sovittu mitään aihetta, joten menin sinne sellaisen yleishyödyllisen powerpoint-esityksen kanssa ajatuksella, että paikan päällä sitten selviää tarkemmat yksityiskohdat.

"Pääsinkin" aloittamaan koko jutun ja kertoilin hieman omasta taustani ja noista palveluista, joita tällä hetkellä tarjoan. Jälkikäteen kun ajattelee, olisi varmasti ollut järkevämpää valita yksi tai kaksi eksaktimpaa aihetta ja puhua niistä, mutta meni se näinkin.
Toivon, että kerholaiset saivat esityksestäni jotain irti ja ehkä pieni shiatsun markkinoiminen ei ole koskaan pahitteeksi.

Minun lisäkseni paikalle oli saapunut Turusta asti bloggaaja Siiri Kaskinen, jonka blogiin pääset tästä. Siiri kertoili myös omaa taustaansa, jonka lisäksi suurilta osin käytiin läpi sitä miten raskasta opintojen, hevosten, töiden ja vapaa-ajan yhteensovittaminen välillä voi olla. Toisaalta se antaakin paljon tietenkin. Ja hevoset varsinkin sellaista, mitä ei voi oikein rahassa määritellä.

Siiriä kuunnellessa ja siinä muutenkin hiipi itsellekin tuttu ajatus mieleen. Koko opiskelujen ajan ja sen jälkeenkin minulla oli/on monta rautaa tulessa koko ajan. Sitä on tottunut menemään ja tulemaan kellon kanssa ja se tuntuu normaalilta ja sellaiselta mitä vain kuuluu tehdä.
Mietin miten aikaisin ihmiset alkavat jo olla mukana siinä oravanpyörässä, josta on vaikea enää hypätä pois. Yhä nuorempana ja nuorempana aloitetaan kiireellinen elämä. Ajatus voi olla, että sitten opintojen jälkeen tai jonkun muun jälkeen rauhoittuu, mutta ainakin oma kokemukseni on ollut, että ei se mihinkään rauhoitu, päinvastoin.

Kiireessä ja paljon tekemisessä ei ole mitää pahaa ja olen itsekin hyvin dynaaminen ihminen. Jotenkin vain seurattuani monia läheisiäni ja tuttujani sekä oman kokemuksen pohjalta olen ajoittain hieman huolissani siitä, miten ihmiset venyttävät itseään äärirajoille jatkuvalla syötöllä. Olen ja olen edelleenkin jollain tasolla itsekin sellainen ja tiedän myös, kuinka vaikeaa siitä on päästä eroon. Ihminenhän jaksaa raskaitakin aikoja ja jollain sisulla monet paahtaa vielä vuosia sen jälkeen, kun olisi jo pitänyt hidastaa.
Aika usein nykyään vaan mietin siis sitä, että miten meihin on saatu rakennettua tuollainen tekemisen meininki ja kulttuuri. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä on erityisen yleistä varsinkin korkeakouluissa olevilla tai sinne hakeutuvilla ihmisillä, niin tytöillä kuin pojillakin. Toki sitä on muuallakin, mutta ehkä minä olen lähiaikoina nähnyt tätä maailmaa eniten tuosta näkökulmasta.

Ja kuinka vaikeaa se hidastaminen ja pysähtyminen ja ei minkään tekeminen on. Se on vaikeampaa ja raskaampaa kuin kaiken muun tekeminen yhteensä. Oikeasti.

Jännä juttu, että minulla lähti taas asia ihan laukalle. Vielä eiliseen palatakseni, niin tapahtuma oli oikein mukava. Enemmän ja enemmän vain yhteisöllisyyttä hevospiireihin lajiin tai "tasoon" katsomatta, sen eteen minä olen ainakin valmis laittamaan korteni kekoon. Kaikenlainen jaottelu ja toisten ihmisten mollaus on sellainen asia, jonka voisi jo unohtaa.

Mutta siis kaikinpuolin mahtava juttu ja toivottavasti PIFFI saa kerhonsa toimimaan ja paljon jäseniä. Ylipäänsä hienoa, että löytyy aktiiveja, jotka ovat alkaneet asiaa viemään eteenpäin.

Palaan Neten kuulumisiin eri kirjoituksessa, mutta muutamien viikkojen epämääräinen ja epäsäännöllinen epäpuhtaus, tai sen syy on varmaankin selvitetty. Kaviosta (surprise!!) löytyi joku kummallinen patti ja halkeama, mitä minä olenkaan puhunut niistä täykkärin kavioista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)