keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Uusi vuosi uudet kujeet, ööh?

Otetaas tähän väliin perinteisempi sepustus siitä, mitä meille oikein kuuluu.

Nette on ollut nyt vajaan kuukaudenko uudessa tallissa. Kotiutuminen kaikista ns. ongelmista huolimatta on sujunut yllättävänkin kivuttomasti. Maneesi on luksusta ja siellä onkin tullut vietettyä miltei kaikki liikutuskerrat, koska ulkona on MÄRKÄÄ koko ajan. Hmph.

Ollaan me maastossakin käyty, pari kertaa kaverin kanssa. Toinen kerta itsekin kävellen ja toinen kerta sitten ratsain, tuolla kerralla olikin sitten joku vähän katapulttia muistuttava otus, jonka jalat teki kummallisia loikkia suuntaan jos toiseenkin.

Ollaan me kaksinkin käyty maastoja vähän koluamassa, toistaiseksi ne kerrat yhtä lukuunottamatta on ollut vielä aikamoista pysähtelyä ja tuijottelua, josta huomaa että ihan ei olla vielä kuin kotona. Muut hevoset tarhoissa, varsinkin toisella puolella tietä olevan tallin, aiheuttavat edelleen neiti hevoiselle ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Olemme Olen myös harrastanut jonkinlaista varusteurheilua ja menin ja ostin uuden tummansinisen kypärän, jossa on kiinni pari timangia (jostain se katu-uskottavuus pitää saada). Tietenkin sitten otin ja rantauiduin pää edellä sunnuntain ratsastustunnilla, joten en tiedä onko uusi kypäräni jo entinen.

Lisäksi meille tuli ruskea Freeform 17 tuumaisella penkillä eli lyhyempänä. Satula on todella hyvässä kunnossa ja turhamaisuuteni nostaa päätään, koska iloitsen siitä, että se on oikean värinen. Tätä satulaa pääsin siis kokeilemaan ensimmäisen kerran juurikin tuolla kyseisellä tunnilla, jossa lopulta makasin maneesin pohjalla. Note to self: Kiristä satulavyö.

Nette on alkanut keräillä paineita, veikkaan johtuvan pienestä tarhasta, jossa ei oikein pääse kunnolla harrastamaan hänen rutiininomaisia iltapäivälaukkoja. Tämän alkaa huomata siitä, että alkaa kumpikin pää olla aika kevyenä, pienikin ärsyke riittää aiheuttamaan jonkinsortin muuveja. Uudenlaisia tällaisia suunnitellaan varmaan päivisin tarhassa, koska olen nähnyt taas jotain ihan uusia juttuja. Nette ilmeisesti haluaa näyttää kuinka ketterä se osaakaan olla.

Eilen piti irtojuoksuttaa se, että pääsisi vähän päästelemään. Menin tallille myöhään ja ajattelin, että kukaan muu ei enää siihen aikaan ole maneesilla. Mitä vielä, ensin siellä oli hyppyreenit ja sitten tuli vielä toinenkin poniinik, se siitä irtojuoksutuksesta. Otettiin sitten vähän iisimmin vaan narun päässä. Tai no, lopulta jälleen ärsykkeeksi riitti ilmeisesti koiran ulvaisu ja siinä sitä sitten vietiin neiti täysiveristä pienellä ympyrällä.
Ei siinä ollut paljon tehtävissä, seisoin parin metrin päässä sekoilevasta hevosesta ja hengittelin. Ainakin 10 minuuttia se juoksi pientä ympyrää hullua laukkaa ja viskelä välillä jalkojaan. Minulla meni pää sekaisin siitä pyörimisestä.

Neiti täysiverisen kunniaksi sanottakoon, että se kunnioitti narun pituuden loppumista eikä myöskään yrittänyt tulla minun päälle. Jälleen vain todiste kerääntyneistä energioista, huoh. Jospa sitten huomenna se saisi olla villi ja vapaa.

Kuten näkyy mitään kovin ihmeellistä kerrottavaa ei meidän tallielämästä ole, tai no olisihan kai vaikka mitä, mutta jos nyt koitetaan pysyä hetki näissä kevyemmissä aiheissa.

Minulla oli sunnuntaina uuden opettajan tunti ja sain taas paljon ajateltavaa. Lisäksi minulla on taas olo, että en osaa mitään. Villi arvaukseni on, että harjumaastot vie kohta maneesista voiton ja me palataan meidän normaaliin "reeniin", sitä tietenkin auttaisi se keltainen valoilmiö taivaalla.

Meidän viimeiset kaksi viikkoa tässä hyvin tiivistettynä.

Onnekasta ja ihanaa uutta vuotta kaikille!

Ainiin, pieni mainostus loppuun: Käy lukemassa tämä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)