lauantai 15. helmikuuta 2014

Ajatus

Meillä oli tänään kengitys, odottelin vähän, että mitä kengittäjällä on sanottavaa siitä omituisesta ehkä räjähtäneestä paiseesta yhden kavion kannalla. Onneksi olin oikeassa ja sen tilanne meni jo silloin heti ohi, kun se "räjähdys" oli tapahtunut. Hoito oli oikeanlainen ja nyt vain odotellaan, että se kasvaa sieltä alas. Se mikä jäi arvoitukseksi oli, että edelleenkään mitään jälkeä ei missään ole, joka selittäisi paiseen. Mutta neiti täysiverin mutanttikavioiden kanssa kaikki on kai mahdollista.

Tästä päästäneenkin aasinsiltaa päivän ajatukseeni. Asia on jollain tavalla varmaan vaikeasti selitettävissä vaikka ydinajatus on hyvin yksinkertainen.



Monet blogin lukijat varmasti tietävät/ovat huomanneet, että tarjoan erilaisia hevosiin liittyviä palveluita. Mielestäni silloin kun aloittaa liiketoiminnan, oli se minimaalista, pientä tai laajempaa, niin on tärkeää, että palveluita tarjoavalla henkilöllä on muutama asia selvillä.
  • Miksi teen tätä?
  • Miten teen tätä?
  • Mitä lisäarvoa uskon ihmisille tuovani tällä?
  • Onko minulle tavoitteita, ja jos on, niin minkälaisia
Hienommin näitä voisi varmaan kuvailla sellaisilla sanoilla kuin missio, visio, strategia, liiketoimintasuunnitelma jne.
 Mutta jos nyt pysyttäydytään ihan maanläheisellä tasolla.

Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata; en tiedä parempaa tapaa toimia kuin se, että saa auttaa muita hevosia ja ihmisiä. Kun tietää olevansa avuksi muille, niin saa itse käsittämättömän paljon voimaa ja energiaa. Kun kokee tekemisensä merkitykselliseksi, niin kaikki muu on toissijaista.

Toinen kysymys onkin syy siihen, miksi ylipäänsä aloin asiaa tänään enemmän miettiä.  Kun aletaan miettiä, että miten, niin siinä ei enää ihan yksi lause taida riittää. Lyhyesti tiivistäen teen avoimin ja nöyrin mielin, hevosta kuunnellen, ihmistä auttaen ja kokonaisuutta huomioiden.
Koska yleisesti ottaen mikään ihan yksinkertainen ei ole minun heiniäni, niin sotketaan tähän miten asiaan muutama muukin asia.

Minun perusajatukseni kaikessa toiminnassani on se, että "asiakas" ei tule riippuvaiseksi minusta. Eli haluan hoitaa asiat niin, että ajan x jälkeen omistaja pärjää hevosensa kanssa mainiosti yksinkin. Jos jostain hevosesta tulee sellainen, että se toimii vain minun kanssani, on jossain menty metsään. Sama pätee shiatsussakin, vaikka asia on erilainen. Minun ajatukseni on hoitaa hevosta terveeksi ja ylläpitää terveyttä, ei se, että minä kerta toisensa jälkeen keksin syyn, miksi minun pitää tulla uudelleen.

Monesti ja monissa asioissa tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, että itsestään tai palveluista pitää tehdä ihmiselle/hevoselle sellaisia, että ilman niitä ei pärjätä. Se, että ihminen oppisi jotain itse on huonoksi, koska tällöin potentiaalinen asiakas häviää.
Ymmärrän tämän ajatuksen taustalla tietenkin sen, että jostain sen yrittäjänkin on toimeentulonsa saatava. Minä kuitenkin ennemmin haluaisin uskoa, että aina on ja tulee uusia palveluita etsiviä ja tarvitsevia ihmisiä. Jos joku kaunis päivä ongelmat maan päältä olisivat hävinneet, niin silloinhan työ olisi tehty ja se olisi tehty hyvin. Valitettavasti emme asu mikämikämaassa.

Eli siis konkreettisesti miten? Jotta hevonen voi oppia ja muuttaa omaa käytöstään, tulee hänen kanssaan olevan ihmisen myös muuttaa toimintatapojaan. Myös hevonen oppii pitkällä aikavälillä tiettyjä toimintatapoja, joista sen pitää oppia pois samalla tavalla kuin ihmisen, joka oppii vanhan päälle uutta. Tässä on myös syy siihen, miksi minä en ole pikakoulutuksen ja "aisoihin laittamisen" puolestapuhuja. Jos hevonen tai ihminen on kauan toiminut samalla tavalla, oppinut joitain käyttäuyymissääntöjä, assosioinut jotkin tietyt tunnetilat ja energiat johonkin tiettyyn tapahtumaan, niin ei niistä opita pois tunnissa. Eikä niistä opita pois päivässäkään.

Tämä tuntuu  olevan monille sellainen asia, jota ei nähdä tai ei haluta käsittää. Sehän tarkoittaisi sitä, että omassa toiminnassa on jotain "vikaa". Tai vaikka sen "vian" tiedostaisikin, niin olisi kammottavaa katsoa sitä suoraan silmiin, tiedostaa se, hyväksyä ja alkaa työstää sitä. Se tie ei ole koskaan suora ja kivetön vaan yleensä mutkitellaan ja edetään joskus ihan hiippailemalla.

Minun vastaukseni sanaan miten on siis; rehellisesti ja vilpittömästi, laaja-alaisesti ajatellen, etsien yksilölle oikeat tavat toimia ja auttaa mahdollisuuksieni mukaan. Toimia niin, että kun aika on sopiva voin poistua paikalta ja tiedän, että sekä ihminen että hevonen ovat saanet minulta jotain ja heillä alkaa ehkä erilainen tai sitten samanlainen matka, ripauksella uutta tiedostamista ja sitä kautta toivoa ja uskoa ja onnellisuuta. Yhdessä tekemistä.

Tuo edellä kirjoitettu kappale vastasi samalla lisäarvoa kohtaan. Minä toivon, että auttaessani ihmisiä ja heidän hevosiaan, niin lisäarvo tulee siitä, kun ihminen ja hevonen löytävät yhdessä ehkä täysin uuden tavan toimia, tai löytävät jonkun uuden pienen jutun omaan tekemiseensä. Mitä enemmän ihminen ja hevonen tekevät yhdessä, sitä enemmän he kokevat olevansa yhtenäinen kappale. Kun hevonen luottaa ihmiseen, ihminen hevoseen ja kun yhteistyö on saumatonta. Minulle itselleni suurin kunnianosoitus hevoselta on luottamus, jonka kautta tulee monet muut asiat. Se on suurin lahja, jonka hevonen voi antaa.

Tavoitteilla onkin sitten enemmän tekemistä sellaisten konkreettisten asioiden kanssa. Tavoitteita pitää aina olla, ilman että niitä kohti kuitenkaan mennään silmät ristissä.
On minulla siis tavoitteita ja unelmia, monia. Mutta ehkä niistä sitten myöhemmin, kun aika on kypsä.

2 kommenttia:

  1. "Minulle itselleni suurin kunnianosoitus hevoselta on luottamus, jonka kautta tulee monet muut asiat. Se on suurin lahja, jonka hevonen voi antaa." Niin hienosti sanottu, ja niin totta. Toisen olennon osoittama luottamus on jotain käsittämättömän upeaa ja arvokasta. <3 Välillä tuntuu uskomattomalta, miten toinen olento voi luottaa minuun, antaa anteeksi virheitäni ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen, sellaisinakin hetkinä kun itsestä tuntuu etten ehkä ole kunnioituksen, luottamuksen tai hyväksynnän arvoinen...

    PS. Uusi ulkoasu on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä taitaa olla hevosen suurin hienous, sen jalous.. Kun me itse ihmisinä olemme vilpittömiä ja rehellisiä, niin hevonen vastaa se siihen ja se antaa niin paljon anteeksi, vain siksi että uskallat olla sellainen kuin todella olet. Se nimenomaan hyväksyy Sinut. Se on niin äärettömän hienoa.

      Kiitos! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)