maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuolaimettomista ja vähän kuolaimistakin

Olen asiaa jo ainakin kertaalleen pohtinut täällä, mutta kertaushan on opintojen äiti. Katselin taas tänään (eli eilen) arvioivalla katseella, että minkälaisia suitsia ja kuolaimia/kuolaimettomia meidän kaapista löytyy ja samalla olen miettinyt, mikä on ollut meille se oikeasti paras vaihtoehto. Luonnollisestikaan vain yhtä oikeaa ei meille ainakaan ole olemassa.

Halusin alunperin kokeilla Netelle kuolaimettomia, koska se oli niin rauhaton suunsa kanssa. Tässä matkan varrella kuolaimen pureskelu on kuitenkin jäänyt menneisyyteen. Nette ottaa kuolaimen itse suuhunsa eikä yritä pakoilla kun sille laittaa suitsia, oli niissä kuolaimet kiinni tai ei.

Tällä hetkellä meillä on käytössä kolme eri vaihtoehtoa: Hackamore, side-pull sekä sylinterikuolain kupariraidoilla.
Kokeiltuna on noiden lisäksi: BB:t (aidot ja hööksin), LG:t, riimu, Micklem multibridle.

Jos aloitetaan noista, mitkä me olemme jo jollain tasolla jättäneet taakse. Kokemukset siis täysin subjektiivisia ja minun kokemuksiin perustuvia. Kuten on aiemminkin todettu, se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan.

BB: Näitä kutsutaan myös cross-under:ksi joissain paikoissa. Eli suitsissa leuan alta menee hihnat ristiin, jotka sitten kiinnitetään ohjiin.
Nämä oli meillä ihan ehdoton nono. Kokeilin ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, silloin kokeiltiin Hööksin versioita. Se oli ensinnäkin Neten päähän väärän mallinen, poskihihna oli melkein silmässä kiinni, lisäksi silloin totesin, että paine jäi mielestäni liikaa päälle, jos vähänkään pidätti.
Toisen kerran kokeiltiin sitten ehkä toissa vuonna, tällä kertaa sitä aitoa oikeaa versiota. Lähdimme maastoon ja jo matkalla pellolle Nette kiukustui ajoittain, vaikka sitä ei todellakaan tarvinnut edes pidätellä. Pellolle se pistikin ihan ranttaliksi (en keksinyt mitään muuta syytä) ja silloin totesin lopullisesti, että ei ole meille.
Luulen, että paine jää pistemäisesti päälle jos pidättää eikä vapaudu enää. Lisäksi meillä ainakin muistaakseni saatoi poskihihnat "löystyö" pienemmästäkin pidätyksestä, jolloin paine oli vielä enemmän pistemäistä.

LG: Tämä meillä oli testissa jokusen hetken ja tykästyin siihen kyllä, mutta hinta oli/on aika suolainen siihen nähden, että koin side-pullien ajavan miltei saman asian.
LG toimi moitteetta maastossa, Nette on kyllä helppo, kun se ei vie (kopkop), mutta hyvin pysyi lapasissa tälläkin vaikka mentiin vauhdikkaampiakin lenkkejä. Kentällä taas tämän kanssa muutamia ongelmia oli, kääntäminen tuntui vähän haastavalta samoin kuin asettaminen, ikäänkuin tuo pyöräosuus olisi aina hieman kääntynyt mukana, jolloin painoi hevosta.
Nette kyllä kulki tällä kentällä ihan oksti, mutta se tykkäsi aika paljon sitten makoilla ja mennä niska jäykänä, joka ei pitkällä tähtäimellä ole hyvä jutttu. Tämän kuolaimettoman kohdalla taisimme ensimmäisen kerran ratsastuksenopettajani kanssa todeta, että kyllä se vaan on niin paljon sopivampi Netelle se kuolain kuitenkin.


Riimu: Moni on tätä varmasti kokeillut. Toimii jos haluaa hömpsötellä maastossa (tai kentällä), en lähtisi riimun kanssa hiomaan mitään muuveja. Syystä, että se on mielestäni epäreilu epätarkan paineen takia.

Micklem multibridle: Tämä kyseinen monipuolinen härpäke kuolaimien kanssa tai ilman taisi Suomessa tehdä läpimurron viime kesän aikana. Kun näin nämä ensimmäisen kerran, olin vakuuttunut, että siinä se nyt on, se meidän kuolaimeton vaihtoehto! Ajattelin näin, koska tässä kyseisessä mallissa leukahihna konkreettisesti menee leuan päältä, joka edesauttaa sitä, että poskihihnat pysyy omalla paikallaan. Sain tämänkin Bessieltä, joka on ystävällisesti minulle lähettänyt omiaan testiin!
Tässähän oli vaihtoehtona monta erilaista, joista kokeilin ihan sitä "perusmallia" eli suitset päähän ja ohjat turpahihnan lenkkeihin. Jätin cross-underin suosiolla testaamatta ja myöskin sen version, jossa painetta tuli enemmän leuan alle, muistaakseni siinä piti lisätä turpahihnaan sellainen paksumpi osa.
Tätäkin testattiin sekä maastossa että kentällä. Jälleen kerran toimiva suitsitus maastossa, ainakin meillä. Kentällä aluksi tykkäsin, mutta kohta en enää tykännytkään, koska jälleen alkoi jäykkä niska olla ongelma. Vaikka nämä niin hienot olivatkin, niin enpä siis myöskään tätä meillä lopulta omaksi hommannut.
Sain kuitenkin ajatuksen, että teetän Netelle oman kapsoni-tyyppisen suitsen mittojen mukaan. No, se jäi.

Sitten ne meillä käytössä olevat:

Hackamore: Tämähän virallisesti tituleerataan kuolaimeksi, mutta koska olen erilainen nuori(?), niin kutsun tätä kuolaimettomaksi. Ihan vain siksi, koska siinä ei ole suuhun menevää kuolainosaa ollenkaan (minun logiikkani mukaan siis hyvin looginen päätelmä).
Hackamoresta meillä on käytössä se lyhyempi vartinen, enkä sitä pitkää ole koskaan kokeillutkaan, se näyttääkin minusta jopa vähän pelottavalta. Mutta niin, tätä olen tässä vuosien varrella käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt enemmän kuin aikaisemmin.
Minä tykkään tästä vaihtoehdosta eikä Nettekään ole missään vaiheessa tätä vastustanut tai kiukkuillut ollenkaan. Hackamorella mennessä tämä muuten yleinen tyyli liikkua niska jäykkänä puuttuu ilman, että Nette kuitenkaan rullaisisi pää luotiviivan alla (tätä se teki aluksi paljon kuolaimen kanssa).
Ainoa miinus, jonka olen keksinyt on tässäkin kääntyminen ja asettaminen, mutta pienellä kikkailulla ja pehmeydellä en ole kokenut sitä niin suureksi ongelmaksi. Tämän kanssa voidaan lähteä maastoon humputtelemaan tai mennä vähän vauhdikkaamminkin, kentällä yleensä käytössä vain löisäilypäivinä (jos kysyy joltain muulta, niin meillä varmaan muita päiviä olekaan, kröhöm). Kaikki on suhteellista.

Side-Pull: En ole oikeasti varma kirjoitustyylistä, niin montaa löytyy. Mutta, tämäkin on seuraillut meidän menossa jo kolmisen vuotta. Tällä on käyty maastossa, ratsastettu kentällä, pellolla ja hypätty esteitä eli aika monipuolisesti on kokeiltu.
Mainio väline jälleen maastoiluuun ja kentälläkin jos haluan harrastaa "riimuratsastusta". Me molemmat tykätään tästä, mutta tässäkin miinuksena poskihihnojen löystyminen jos joutuu enemmän pidättämään (joskus kun niitäkin tilanteita tulee). En tiedä onko Netellä mutanttipää.

Sylinterikuolain kupariraidoilla: Me olemme kokeilleet varmaan likipitäen jokaisen pehmeän kuolaimen, jotka on ollut mahdollisuus kokeilla. Pehmeällä tässä tarkoitan normaalia niveltä, kolmipalaa ja suoraa kuolainta ilman vipuvaikutuksia.
Netellä on todella pieni suu matala kitalaki, joiden takia oikeastaan mikään "normaali" kuolain ei ole oikein ollut sille sopiva, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu sen suuhun. Suurin osa mm. suorista kumikulaimista on liian paksuja. Meillä oli pitkään käytössä applemouthin oliivikolmipala ja se olikin ihan hyvä, mutta sekin oli auttamatta liian paksu Neten pieneen suuhun.
Lopulta sain kokeiluun tuon yllä mainitun kuolaimen ja se on kyllä paras tähänastisista: tarpeeksi kapea ja silti siinä kolme liikkuvaa muotoiltua osaa, jolloin norminiveleen tuleva v:n malli, joka voi painaa kitalakea, puuttuu.
Tätä me käytämme aina silloin, kun halutaan leikkiä oikeaa ratsukkoa. Eli kun minä kuvittelen, että oikeasti muka reenataan.

Yleinen pohdinta:
Kuolainten puolesta ja vastaan on paljon mielipiteitä ja tutkimuksia niin kuin on myös kuolaimettomien. On vaikeaa oikeasti sanoa, että mitkä niistä ovat puhtaita faktoja ja totuuksia, varsinkin kun suurin osa on tietenkin aina sellaisen tahon osittain rahoittamaa tai mainostamaa tutkimusta, joka myy ko. välineitä.

Kuten melkein jokaisessa asiassa, niin tässäkin, olen sitä mieltä, että ei sitä yhtä ja oikeaa tapaa ole olemassa. Se mikä sopii toiselle voi olla täysin sopimaton jollekin muulle. Mielestäni on jotenkin resurssien hukkaamista taistella ja väitellä sellaisista asioista, kun jokainen voi toimia ja tehdä niin kuin itse näkee ja kokee parhaaksi, ilman, että muiden tarvitsee sitä tuomita tai olla neuvomassa tai käännyttämässä suuntaan tai toiseen.
Toki on eri asia jos kysytään mielipidettä tai halutaan käydä avointa keskustelua, joka on täälläkin suotavaa.

Molemmilla välineillä saadaan hyvää ja pahaa aikaiseksi. Kuolaimetonkin on kova väline väärissä käsissä.

Minä olin oikeasti jossain vaiheessa vakuuttunut, että Neten on parempi olla ilman kuolainta. Sillä tuntui kestävän niin kauan tottuminen, mutta lopulta on kuitenkin osoittautunut, että se kuolain on sillekin joissain tilanteissa se miellyttävämpi ratkaisu.
Se mihin minä ajatukseni pohjaan on se, kuinka pienellä joku tietty pyyntö menee läpi. Ja kuinka tarkan pyynnön jollain tietyllä välineellä voi saada aikaiseksi.

Tässä syyt siihen, miksi luulen lopulta kuitenkin kuolaimen olevan Netelle se paras vaihtoehto. Kun sillä ratsastaa kuolaimella, niin tuntuma on hyvin kevyt. Samoin kuin kaikki avut ovat hyvin keveitä ja viesti menee perille heti. Kuolaimettoman kanssa tällaisen kevyen tuntuman saaminen tuntuu vaikeammalta (varmasti osittain siksi, koska kättä vasten on luu eikä suu), mutta se on samaan aikaan mielestäni epätarkempi ja pienempien merkkien antaminen on hankalampaa. Toki en sano, etteikö kaikki olisi opetettavissa.

Yksi asia, joka sai minut miettimään myös oikeasti kuolaimettoman "paremmuutta" on se, että jos miettii mitä hevosen turvalla on siinä kohden mihin paine kuolaimettomissa yleensä tulee. Siinä on luu ja ohut nahka ja karva, ei muuta. Kun taas kuolaimen ollessa suussa on suupieli yleensä se, joka ensimmäisenä ottaa vastaan.
Tiedämme, että hevosen suu on äärimmäisen herkkä ja sieltä löytyy erilaisia osia, toiset herkempiä kuin toiset. Mutta olen myös kuullut/nähnyt tutkimuksia, joiden mukaan hevosen suupieli ei itsessään ole niin tuntoherkkä, lisäksi se on elastinen osa, toisin kuin nenäpii.

Missään tilanteessahan ei hevoselle pitäisi tuotaa kipua enkä ole millään tasolla kuolainten puolesta puhuja. Pidän itseäni aika hihhulina näiden hevosasioiden suhteen, mutta joskus minusta tuntuu, että jotkin asiat lähtevät lapasista. Aletaan liian fanaattisiksi ja nähdään vain yksi totuus. Samaa näkee pihatto vs. talli-keskustelussa, kengätän vs. kengällinen ja niin edelleen.
Sitten kärjistäjien toisessa äärilaidassa on hevosihminen, jonka hevonen ei ole koskaan ulkona ettei sitä satu ja sillä ratsastetaan aina kagilla. Toinen ääripää on hevosihminen, joka pitää hevostansa ulkona ilman suojaa, kenkiä ja kuolaimia ja jättää samalla hoitotoimenpiteet suorittamatta, koska hevosen pitää saada elää villihevosen elämää.
Eli se mitä yritän ajaa takaa, ei ole yhtä väärää tai yhtä oikeaa tapaa kaikille. Ei ole sellaista ympäristöä, joka sopii kaikille, niin kuin ei sellaista välinettäkään.

Toistan itseäni, mutta jälleen kerran. Hevonen on aina yksilö, siinä missä ihminenkin. Ihmisen pitäisi olla se, joka siinä hetkessä parhaan osaamisensa mukaan toimii hevosensa parhaaksi. Kysyen neuvoa tai luottaen jo omaan osaamisensa ja tietoonsa.
Ei pidä unohtaa olla nöyrä ja muistaa, että aina oppii uutta. Mutta ei ole väärin seistä sen oman juttunsa takana.

6 kommenttia:

  1. Asiatekstiä alusta loppuun, pidin kovasti lukemastani. Musta on hienoa, että uskallat myöntää kuolaimen sopivan juuri Netelle paremmin, vaikka periaatteessa/aluksi ehkä olit/olet kuolaimettomien kannalla.

    Olen ehkä itse juuri tuossa vaiheessa, että toivon kovasti kuolaimettoman olevan sellainen hyvä lopullinen ratkaisu vuokrahevoselleni. Toki sillä kuolaimia yhä käytetään, mutta että itse menisin kuolaimetta niin pitkälle kuin se on järkevää. Tässä vaiheessa on testattu vasta yhdet ja toiset on testiin tulossa. Ainakin toistaiseksi sidepull on ollut hyvä vaihtoehto, ja arveltiin vähän että se olis jopa saattanut helpottaa niskan/kaulan jäykistelyä, mitä kuolainten kanssa ilmeisesti tapahtuu (oon niin huono huomaamaan mitään tällaista, mut kiva kun on muita viisaampia kanssahevostelijoita). Hackamore on tämä seuraava kokeilu (en myöskään käsitä mikä siitä tekee kuolaimen). Jää nähtäväksi millaiseen ratkaisuun sitten loppujen lopuksi päädytään, mutta varmaan tässäkin asiassa monipuolisuus ja vaihtelu on vain hyväksi. Ettei jumahda siihen yhteen itselle mieluisimpaan vaihtoehtoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! :)
      Juu, onhan se jotenkin "kamalaa" sanoa niin, mutta tällä hetkellä minun mielestäni näin ja myös ammattilaisten toimesta on tämä todettu.

      Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaihtelua pitää olla eikä tosiaan vaan käyttää aina sitä yhtä samaa. Meilläkin on siis oikesti kuolain suussa muutaman kerran viikossa, tällä hetkellä ei sitäkään vähää.
      Kokeilemalla varmasti löytää parhaat ratkaisut ja minäkin aina ajoittain olen palannut johonkin, jonka olen jo kertaalleen teilannut. Joskus tauon jälkeen olen ollut eri mieltä, joskus en. Mielestäni tämä on normaalia kehittymistä ja suotavaakin.

      Toivottavasti teille löytyy hyvän tuntuiset kamppeet! :)

      Poista
  2. Mahtavaa tekstiä! Musta tärkeää olisi ymmärtää kaiken maailman keskusteluissa, että ne kaikki hevoset (tai ihmisetkään) ei ole samanlaisia. Jos se oma pullaponi kulkee täydellisesti kuolaimettomilla, niin jonkun toisen hepalla voi tosiaan olla joku mutanttipää, eikä se sitten toimikaan :D ihan samoja ongelmia kommunikoinnissa kun ihmistenkin asioista, vaikka karppauksesta tai kasvinsyönnistä puhuessa. Ihmiset on vaan niin sulkimielisiä välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Nimenomaan, aina pitäisi muistaa se, että me, tai mikään muukaan eliö maan päällä, ei ole samasta puusta veistetty. Yksilöllisiä eroja on niin paljon, osa on rakenteellisia ja osa ihan ympäristön ja olosuhteiden luomaa. Koskaan ei voi tietää ennen kuin kokeilee mikä on jollekin juuri se paras.

      Se on vain niin jännä, miten se tuntuu olevan niin vaikea. Ajatus siitä, että kaikille ei ole olemassa yhtä ultimaattista oikeaa, oli kyse mistä hyvänsä. :)

      Poista
  3. Erittäin hyvää tekstiä. Kanssasi samaa mieltä. On paljon hyviä tapoja, eikä yhtä ainutta oikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira!

      Niinhän se menee, ultimaattisen totuuden etsiminen on ikuinen tehtävä.

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)