maanantai 17. maaliskuuta 2014

Rakkautta on osata luopua.

Ei ole oikein ollut tänne blogin puolelle asiaa, tai asiaa olisi vaikka kuinka, mutta en tiedä miten lähtisin liikkeelle. Tapahtuu niin paljon asioita, samaan aikaan hyviä, mutta tuskallisia asioita.

Ensin ajattelin, että kerron vasta sitten kun aika on lähellä tai jo mennyt. Mutta sitten tunsin, että se olisi liiallista draaman hakua. Ja tuntuisi jotenkin hölmölle kirjoitella tänne asioista niin kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka moni asia on oikeasti muuttunut ja tulee muuttumaan.

Tämä on minulle niin kovin vaikeaa, uskon että te blogia paljon lukeneet ymmärrätte tuskani. Joidenkin asioiden läpikäynti ja hyväksyminen on vaikeampaa kuin toisten. Joskus niiden asioiden hyväksyminen tuntuu jopa mahdottomalta ja sattuu todella paljon, vaikka samaan aikaan sydämessään tietää mikä on oikea ratkaisu.
Kyseenalaistaminen, järkeily, analysointi, prosessointi, hyväksyminen, rakkaus, niistä on viimeisten kuukausien (tai oikeastaan vuosien) matka monilta osin tehty. Jossain vaiheessa sitä vain ymmärtää, että toisen hyvä ja oma hyvä ei välttämättä aina kohtaa, joskus tulee hetkiä, kun tiedostaa, kuinka tekee toisen elämästä vaikeaa. En voi hyväksyä sitä itseltäni, en silloin kun tiedän ja tunnen, että se ei ole oikein.

Onneksi elämä yleensä kantaa ja yllättävältä taholta tulee vastaus, jonka otan enemmän kuin kiitollisena vastaan. Vaikka se tarkoittaa minulle ääretöntä surua, niin samaan aikaan olen onnellinen toisen puolesta. Kun joku minulle elämää tärkeämpi pääsee viettämään sellaista elämää, jonka soisin sille, mutta juuri nyt en ainakaan sellaista pysty tarjoamaan. Ehkä me sitten vietämme laatuaikaa yhdessä myöhemmin, jonkin mummonmökin pihassa, jossa on iso laidun ja paljon kivaa tekemistä eli olemista. Tai sitten se on onnellinen loppuelämänsä muualla ja minä saan nähdä, olla ja tuntea sen olotilan tarpeeksi usein tietääkseni, koska sen ei enää ole hyvä olla ja tehdä silloin päätöksen, joka tuskin voi olla vaikeampi kuin tämä.

Pahoittelen kryptisyyttä, kerron teille kyllä tarkemmin, kun kaikki asiat on lukkoon lyöty. Siihen asti me koitetaan hengailla normaalisti ja minäkin voin taas kirjoitella tänne, kun mikään kirjoittamaton ei paina mieltäni.

Nette on näillä näkymin lähdössä huhtikuun aikana tai sen loppuun mennessä, en myy sitä, mutta se lähtee viettämään hevosen elämää sellaiseen paikkaan, jossa soisin jokaisen hevosen saavan viettää elämänsä, ilman paineita mistään, ilman stressitekijöitä, rauhalliseen ympäristöön.
"Ei pidä vangita vapauden lasta"

14 kommenttia:

  1. Voi surkeus :< Tuletko Netteä vielä näkemään lainkaan, lähteekö siis kauaskin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :/
      Tulen, ehdottomasti. Ja tiedän koko ajan miten se voi ja pääsen sitä katsomaan koska vain.
      ..Mutta ei se ihan tuohon naapuriin lähde kuitenkaan, pysyy Suomen rajojen sisäpuolella siis :)

      Poista
    2. Voi, hyvä, ettet häntä kokonaan menetä. Vaikka eihän se lainkaan sama asia ole jos toinen on siellä kaukana ja varmasti ihan päivittäiseenkin elämääsikin tulee isoja muutoksia. :( Tsemppiä tulevaan! Luopuminen on tuttua ja ajankohtaista, hevosten poismenosta tosin on jo yli 3kk (mihin aika hävisi?), nyt voi jo hiukan muistella hyviä hetkiä...

      Poista
    3. Niinpä. :)
      Kiitos!

      Niin, teilläkin oli se ihan tässä taannoin, voih. :O Onneksi ne hyvät hetket ja muistot kantaa pitkälle.
      Tsemppiä sinullekin! ..ja jos tekee mieli avautua kirjallisesti/tulee iso surku, niin mulle saa laittaa kyllä spostia. :)

      Poista
    4. Voi kiitos :) Kyllä tämä tästä. Pilkusta helpotti vuoden jälkeen, sitten pystyi jo kuviakin katsomaan ja kaikkea. Eiköhän näistäkin sitten ensi jouluna ole ja aika kullannut muistot. Se on kyllä ihanaa, kun kykenee muistamaan pääasiassa sitten ne hyvät hetket ja hienot asiat mitä koettiin yhdessä <3

      Viimeksi oli muuta ajateltavaa kun piti muut hevoset hoitaa, nyt on uutta ihanaa vähän toisessa muodossa... Tasan kuukausi hevosten kuoleman jälkeen tein positiivisen raskaustestin :) Ei loppujen lopuksi ole kauaa ehtinyt suremaan!

      Voin ehdottomasti suositella että hankit itsellesi jotain mukavaa tekemistä ja ajattelemista (ei nyt ehkä vauvaa - minä olin vähän extreme ;D), aika auttaa ja kun on tekemistä niin se aika tuntuu juoksevan nopeampaa. Luopumista ja suruakin on jotenkin helpompi käsitellä sitten myöhemmin, ottaa aina pala kerrallaan... Nämä siis ihan vain minun ajatuksia kokemuksella "kolmesta hevosesta nollaan hevoseen 1,5 vuodessa" :)

      Poista
    5. Ohhoh, onneksi olkoon! :)
      ..Juu, minä en taida ihan tuolle linjalle lähte ;D

      Kyllä minä tekemistä keksin, kohtahan ei muuta olekaan kuin aikaa. Enkä varmasti hevosista luovu, pitää vain toistaiseksi etsiä muut keinot harrastaa/elää kuin oma. Luotan siihen, että liikutusta ja apua tarvitsevia hevosia löytyisi täältä suunnalta.

      Onneksi tässä on aikaa käsitellä asiaa ja onhan sitä jo käsiteltykin. Pahin päivä on varmaan sitten se lähdön päivä, mutta päivä kerrallaan.
      Huh, kun oli sinullakin iso muutos!

      Poista
  2. Ai teilläkin tällaista. Meillä myös, ainakin toivottavasti. Huomenna selvinnee... Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.
      Toivottavasti teillä selviää parhain päin!
      Kiitos ja tsemppiä siis sinnekin! :)

      Poista
  3. Varmasti vaikeita päätöksiä, mutta kuulostavat nuo sanasi silti kovin viisailta, vaikka hieman kryptisiä vielä ovatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anzu, on tätä pähkitty sen verran että luotan oman sydämeni ääneen. Se ei vaan jotenkin tee asiasta yhtään sen helpompaa..
      Lupaan avata teille asiaa enemmän, kun kaikki on ajankohtaisempaa ja ihan viimeistä pistettä vaille valmiina. :)

      Poista
  4. Apua, oli tää kuitenkin järkytys. Pelästyin jo että joudutko lopettamaan Neten, onneksi et. Mutta. Asiat jotenkin selviävät. *voimahali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon Bessie, että oli..
      Niinhän niillä tuppaa olla tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.
      Kiitos <3

      Poista
  5. Mun kommentti kai on kadonnut jonnekin bittiavaruuteen :( Tsemppiä toivottelin - ymmärrän paremminn kuin hyvin! Tämä kirjoitus oli kuin omasta näppiksestä. Luopuminen on raskasta vaikka sen tietää tarkoittavan toiselle parasta mahdollista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ainakaan ollut minulla asti päässyt :O

      Kiitos!
      ..Ja nimenomaan. <3

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)