sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Rento sunnuntailenkki, not. (+pari videota)

Neten mielestä on jo ihan laidunkausi!
Päätin eilen, että tänään (sunnuntaina) me voitaisiin pitkästä aikaa lähteä Neten kanssa juoksulenkille. Juokseminen on tavallaan minulla edelleen pannassa tuon koiven takia, mutta ajattelin nyt kuitenkin vähän vaan kokeilla. Ajattelin, että lenkki sujuisi suhteellisen kivuttomasti, koska se on tuttua puuhaa molemmille, kuinka väärässä taas olinkaan.

Nette on ollut tämän viikon jo aika ok, ajoittain se alkaa taas enemmän ja enemmän vaikuttaa omalta itseltään.
Laitan loppuun kaksi videoita, joista toisen ratsastusosuus on kuvattu joskus tammikuussa. Kyllä se on päämäärätöntä haahuilua. Maastakäsittelyt ovat torstailta ja perjantailta, eli ihan tuoretta kamaa. Ulkona juoksuttaessa meillä oli lisämausteena tuuli, joka meinasi viedä hiukset päästä. Se kun niin kovin hyvin auttaa neiti hevosta olemaan normaali, tai siis se siitä sen täykkärin näkymään _vähän_ liiaksi. No, otin riskin. Videoista näkee mikä on lopputulos, kun ei tee oman kanssa maastakäsittelyä muutamaan kuukauteen, sähläystä. No, suutarin lapsella ja sitä rataa..

Mutta palataan vielä hetkeksi tähän sunnuntaihin ennen videoita. Vaihdoin tallilla lenkkarit jalkaan ja valjastin Neten lenkille, eli laitoin sille riimun päähän ja otin narun kauniiseen käteeni. Nette nuokkui tallissa ja ajattelin, että tulee vissiin rauhallinen lenkki, kun  kaveri vaan koisii. No, lähdettiin matkaan, edelleen täällä tuulee suhteellisen paljon, mutta en ajatellut sitä sen enempää. Alku (ensimmäiset sata metriä) oli ihan ok. Jostain syystä ensimmäinen suora, ennen harjulle menoa on Neten mielestä äärimmäisen pelottava, aina.

Tällä kertaa vasemmalla puolella edessäpäin olevassa metsässä tuntui olevan jotain pelottavaa (ne sapelihammastiikerit on siis joka kerta eri paikassa, ne pirulaiset). Kaikki alkoi perussetillä, pää ylös ja pysähtelyä, kutsun tätä myös tutttavallisesti sekoilun alkuvaiheeksi. Minä yritin vain kävellä vakaasti eteenpäin ja ajattelin koko ajan, että eiköhän se tästä.

Juu, ei se siitä. Lopputulos oli ympärillä siinä metrin narussa pomppiva poniin. Ja nyt kun käytän sanaa pomppiva, niin todella tarkoitan sitä. Etujalat oli enemmän ilmassa kuin maassa, varmuuden vuoksi myös takapäätä piti heittää välillä. Ja nyt ei puhuta mistään pienestä loikasta, vaan minä kirjaimellisesti katselin sen mahaa, sen metrin narun päässä. Kuumottavaa.

Ensimmäisen kerran ikinä oli sellainen hetki, että teki mieli vain päästää irti narusta. Paljon ehtii ajatella noiden kaikkien sekuntien aikana, minä koitin lähinnä miettiä miten me pääsemme tilanteesta pois ja mihin suuntaan jatkamme. Päädyin kääntymään takaisin ja ajattelin, että se rauhoittaa Netteä. Olin jälleen väärässä, pomppiminen jatkui ja kaveri pysyi vähän liian iholla minun makuuni. Mutta ei siinä, edettiin miten edettiin ja noin 50 hyvin pitkän metrin jälkeen taisi alkaa taas ne herneet toimia siihen malliin siellä pääkopassa, että ei kuoltukaan. Nette taisi ajatella, että "huh, sainpahan tuon tajuamaan, että kuolema oli siis näiiiiiiin lähellä!". *syvä huokaus*

Keräilin ajatuksiani kasaan paluumatkalla ja tallissa suunnistin valjashuoneseen. Suitset päähän, juoksutusliina kiinni,juoksutusraippa mukaan ja kentälle. Ja siinähän sitten sai poniini juosta ja niinhän se juoksikin. Laukkaa harjoiteltiin molempiin suuntiin ihan kiitettävä määrä ja hienoja siirtymisiä tuli alkusekoilun jälkeen. Siinä vaiheessa, kun neiti hevoinen olisi ehkä ennemmin jo vain ravannnut. Juoksun jälkeen heppa näytti tyyneltä ja tyytyväiseltä ja sitten käveleskeltiin ympäri kenttää ja tasattiin hengitystä.

Tulipahan taas koettua mielenkiintoisia hetkiä, lazy sundaysta ei ollut tietoakaan. Tällaiset tapahtumat vain imee kaiken energian, kun noissa tilanteissa saa olla aika hyvin tietoinen joka ikisestä liikkeestä ja hetkestä. En muista koska olisi ollut edes tuollaista. Mutta kentällä löytyi kai selityskin, virtaa oli kuin pienessä kylässä, siihen kun lisää tuulisen sään ja aukean aina pelottavan paikan, niin ei kai siinä muuta tarvittu, keitti vain yli, totaalisesti.

Toissa viikon videot (aka päämäärätöntä räpellystä):

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)