keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Inspiraatio

Päivä 06: kuva(t) jo(t)ka inspiroi(vat) minua (vähän taas rukkasin sääntöjä)
Nämä tuntuu menevän nyt  aika diipiksi, mutta ei voi mitään.
Olen aiemminkin kertonut, että minulle on joku juttu näihin erilaisiin lauseisiin.
Jotenkin löydän aina jonkun lauseen, joka sopii aina johonkin tunnetilaani tai tilanteeseen.
Ne ovat tavallaan korneja, mutta samaan aikaan kuitenkin aina niin oikeassa.

Tähän Einsteinin lauseeseen törmään usein. Ja se on niin totta.
Tämä on sellainen asia, joka on usein mielessäni.
Miten tätä yhteiskuntaa pyöritetään siten,
että jokaisen tarvii olla erilainen ja silti samaan aikaan kaikki ovat hyvin samanlaisia.
Materiaalia pitää hamstrata ja todistella muille sitä, että kuuluu porukkaan,
mutta ollaan silti yksilöitä.
Oikeasti eri tavalla ajattelevia usein väheksytään,
pidetään jotenkin tyhminä tai muuten vaan outona.
Kysymys kuuluu, kumpi on onnellisempi?
Se, joka elää muiden toiveiden mukaan vai se, joka elää omaa elämäänsä?

Monet ihmiset elävät elämäänsä menneisyyden kautta tai menneisyydessä.
Se johtaa usein tyytymättömyyteen, turhautumiseen ja katkeruuteen, ehkä jopa vihaan.
Jossitellaan ja eletään historiaa uudellleen läpi erilaisin variaatioin,
"jos olisin tehnyt näin", "olisinpa vain tajunnut silloin".

Ja vaikka siitä menneessä elämisestä pääsisikin irti,
niin monesti sitä on toiminut menneisyydessään joiden toimintatapojen mukaan.
Oli niiden takana mitä hyvänsä.
Ihmisestä voi tulla rooliensa tai toimintatapojensa vanki.
Voi olla vaikeaa muuttaa omia tapojaan ja toimintaansa.
Ja niiden muuttaminen onkin pitkällinen tie.

Tuo lause jotenkin tiivistää asian hienosti.
Ainoastaan lopputuloksella on lopulta merkitys, tällä hetkellä.
"Elämä kantaa"
Jotenkin, kun löytää sen sillä hetkellä oikean polun
on helppo elää hetkessä ja vain katsoa mitä tapahtuu.
Uskoa niihin hyviin asioihin.
Jos ei ole varma, niin kokee usein pelkoa tai jännitystä.
Pelon toisella puolella on vapaus,
kun uskaltaa luottaa ja mennä oman tiensä mukana yhtäkkiä huomaakin saaneensa ja löytäneensä juuri sen mitä on halunnut.

Kuvat lainattu täältä

4 kommenttia:

  1. Ihania ja osuvia! Todella ajankohtaisia minullekin ja etenkin tuo viimeinen osui ja upposi, koska se kuvastaa täydellisesti tätä hetkeä. Kun taistelen pelonsekaisten ja luottamuksen ja toivontäyteisten fiilisten kanssa. Mutta pelosta huolimatta olen koko ajan enemmän sielä toiveikkuuden puolella. Elämä on niin ihmeellistä, välillä se koettelee, mutta kaikella on silti tarkoitus eikä mikään ole turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, että pystyit samaistumaan! :)

      Sepä se. Ja ajoittain vielä tuntuu, että jonkin asian merityksen tai tarkoituksen tajuamiseen menee joskus luokattoman pitkä aika.
      Elämä on hassua.

      Poista
  2. Tuo ensimmäinen kuva oman tiensä kulkijasta osui ja upposi. Valmiiksi tallattua polkua pitkin vain on niin paljon helpompi kulkea, silloinkin kun se kulkee väärään suuntaan - mutta joskus vaan pitäisi uskaltaa lähteä rämpimään metsikön halki ja raivata oma tiensä. :) Ja hassua on tosiaan se, että hirveästi korostetaan yksilöllisyyttä, mutta toisaalta ei saisi kuitenkaan erottua muista ja ajatella omilla aivoillaan vaan pitäisi tehdä niin kuin muutkin, yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan. Pitäisi olla vain osa massaa, eikä oma itsensä, varsinkin jos se omin itse on kovin muista poikkeava. Hassua. :) Ja sekin on niin totta, että on vapauttavaa kun uskaltaa valita sen oman tiensä, vaikka kuinka aluksi pelottaakin.

    Sinulla on aina niin ihania ajatuksia. Kiitos kun jaat ne meidän muiden kanssa. <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Ja ole hyvä <3

      Niinhän se on, on olemassa myös sanonta "if the path before you is clear, you're probably on someone else's." :)
      ..Se vain usein tuntuu niin paljon helpommalta se valmis tie, vaikka silloin ehkä tuntuukin oudon tyhjältä. On tavallaan helppo valinta vain mennä massan mukana. Vaikka oikeasti, kun löytää oman tiensä ja luottaa siihen, niin mikään ei tunnu enemmän omalta ja helpoltakin. Parasta on se, että silloin myös ihmisen sisällä on oikeasti rauha.

      Ja niin, se on niin kovin omituista, jokainen koittaa olla oma yksilönsä tiettyjen normien sisällä. Tuosta normista poikkeavat ovat sitten jo omituista sakkia, jotka on helppo leimata tavalla tai toisella.

      Hassu maailma. :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)