lauantai 12. huhtikuuta 2014

Päivä 2:n kuva ja teksti.

Päivä 02: kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään


Oli vähän vaikeaa löytää tunnetta kuvaavaa kuvaa, varsinkaan tasan yhtä niin kokonaisvaltaista. Minä en ole tuntenut tänään koko päivää kipua, mutta tämä on sellainen asia, joka jollain tasolla on monesti ollut ajatuksissani, ei itse kipu vaan kaikki myös sen ympärillä.
Joten valitsin siis tähän nyt kuvan, josta minulla on tälle päivällä jotain kirjoitettavaa ja joka tavallaan kyllä liippaa vaadittua aihetta.

Jokainen ihminen on kokenut ja tulee varmasti elämässään kokemaan kipua, niin fyysistä kuin henkistäkin. Monenlaista ja monella tavalla vaikuttavaa kipua. Joskus se saattaa tuntua sietämättömältä ja niin kokonaisvaltaiselta, että tuntuu, että mikään ei voi jatkua. Toisinaan taas kipu on vain pieni hetki, joka menee nopeasti ohi. Joskus sitä on helpompi kestää, kun tiedostaa, että se on vain hetkellistä. Joskus se voi lamaannuttaa.

Se, mikä tässä tunteessa on minusta äärimmäisen kiehtovaa, on juuri sen vaikutus ihmiseen. Erilaisten kipujen kokeminen ja niistä selviäminen ja niiden aiheuttajan hyväksyminen muuttaa ihmistä. Ne tekevät ihmisestä syvemmän.

Tietynlaiset kipukokemukset aiheuttavat ihmisille sen, että alkavat ajatella asioista eri tavalla. Arvomaailma saattaa muuttua. Joku löytää itsensä ja toinen huomaa selviänsä mistä vaan. Joillakin jonkinlainen kipu jää ikään kuin päälle, jolloin usein pitkällä aikavälillä seurauksena on vihaa, katkeruutta, jatkuvaa alakuloa. Se voi olla tunteena niin kokonaisvaltainen, että se oikeasti muuttaa ihmistä, ja se voi tehdä sen hyvään tai huonoon suuntaan.

Paljon kipua kokeneet ihmiset, jotka ovat käsitelleet asiansa, ovat minusta jollain tapaa hyvin kauniita. Usein aitoja ja sydämellisiä ihmisiä, joilla on laajaa ymmärrystä asioista. Kuten jo aiemmin sanoin, kivun kokeminen tekee ihmisestä syvemmän.
Se saa ihmisen kokemaan asioita eri tavalla, se saa ajattelemaan muutakin kuin omaa napaa, sen avulla ihminen kykenee käsittelemään asioita ja siitä irti päästäminen on yksi vapauttavimpia asioita.

Ei niin hyvää ettei huonoakin, oli kipu kuinka kamalaa tahansa, niin loppujen lopuksi se tekee meistä empaattisia ja ymmärtäviä ihmisiä.
Sen jälkeen kun kipu on koettu, eletty ja hyväksytty niin ihminen on aina lähempänä omaa itseään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)