tiistai 27. toukokuuta 2014

Kasvissyönnistä, tai syömisestä ylipäänsä

Toivekirjoitus:

Minulta on muutamiinkin otteisiin pyydetty jonkinlaista kirjoitusta syömisestä, tai kasvissyönnistä, jos ollaan tarkkoja. Uusin pyyntö tuli Bessieltä ja tässä se siis tulee.

Ruoka ja syöminen ovat asioita, joista jokaisella on aivan varmasti mielipide. Yritän nyt pysyä jollakin tasolla aiheessa kasvissyönti, vaikka varmasti sivuutan aihetta ihan kokonaisuudessaan. Minun määritelmäni mukaan kasvissyöjä on ihminen, joka ei syö lihaa ollenkaan. Kananmunat ja maitotuotteet ovat harmaata aluetta.

Minä en ole kasvissyöjä, kutsuisin ennemminkin itseäni hyvin valikoivaksi syöjäksi. Aiemmin olin sitä vaan ja ainoastaan siksi, että olin hyvin tarkka siitä mitä söin. Nykyäänkin olen tarkka, mutta määritelmä tarkkuudelle on erilainen kuin ennen.

Kuten jokaisella on varmasti mielipide ruoasta, niin minusta se on myös asia, jossa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Jokainen siihen kykenevä tekee itse omat valintansa ruokansa suhteen ja elää valintojensa kanssa.

Mutta jos käydään tiivistetysti läpi syömisiäni:
Jos muilta kysytään, olen aina ollut nirso. Olen  hyvin tarkka siitä mitä suuhuni laitan, ihan vain siksi, että olen syönyt ruokia, joista olen tykännyt. Taannoin se tarkoitti sitä, että söin paljon lihaa. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa asioita enemmän ja tutkiskelin sitä, mistä liha meille oikein tulee. En pitänyt lukemastani, mutta en myöskään ollut suorilta valmis luopumaan lihasta.
Se, kuten moni muukin asia, vaati hieman työstöä. Ja koska olen ääripäiden ihminen lopulta päätin olla syömättä lihaa,  ja silloin en lopulta hetkeen syönyt paljon muuta kuin jogurttia, myslipatukoita, karkkia ja omenoita.
Jokainen ymmärtänee, että ratkaisuni ei ollut kovin viisas, mutta siinä vaiheessa en oikein tiennyt mitä sitten oikein söisin. Salaatti ja kasvikset ei ollut koskaan ollut minun juttuni.

Mutta niinpä sitä vaan vanha koira oppii uusia temppuja, aloin opettelemaan joissain määrin uusia asioita. Kana vaihtui tofuun ja jauheliha tomaattiin, soijaakin kokeilin, mutta hylkäsin sen nopeasti. Kalaa olen aina syönyt ja syön edelleen, mutta tiettyjä ongelmia siinäkin on.
Pitkään oli asioita, joista en heti luopunut ja pitkään oli mentaliteetti, että en syö mitään lihaa, ellei ole ihan pakko.

Kun pääsin tuosta vaiheesta yli, oltiin jo aika pitkällä. Se on jännä, miten makuaisti muuttuu tai ennemminkin kehittyy matkan varrella. Aloin tietoisesti syömään monipuolisemmin, minä jouduin oikeasti opettelemaan monien ruoka-aineiden syömistä, koska olen rehellisesti sanottuna ollut aika rajoittunut. Vaikka edelleen on ruokia, joita en syö, niin nyttemmin ruokavalioni on monipuolinen ja terveellinen monilta osin. Se on sellainen minulle sopiva ja työstöä tähän hetkeen on nyt vuosia.

Eli seilasin äärilaidasta toiseen ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kotiin en osta lihaa, en oikeastaan edes kalaa. Jos syön lihaa, niin se on villieläintä (suomeksi riistaa) tai sitten se on jostain lähitilalta. Joskus joudun tästä joustamaan, jos ei ole vaihtoehtoja, tällöin valitsen naudanlihan. Possu ja kana eivät ole vaihtoehtoja oikeastaan koskaan. Valitsen kalan jos ei ole kasvisvaihtoehtoa, ja kärsin tällöin usein huonosta omasta tunnosta. Koska yleensä kala on lohta ja on melkein varmaa, että se ei ole suomalaista tai muuta edes vähän ok kalaa, vaan jotain norjalaista lohta chilestä.
Näitä tilanteita on yleensä lounasravintoiloissa tai muuten työn puolesta, jolloin olen päättänyt, että elän näiden valintojeni kanssa ja olen päättänyt, että syön jos vaihtoehtona on olla syömättä.
Kuten on todettu aiemminkin, valintojen maailma.

Samaan aikaan, kun lihansyöntini on radikaalisti rajoittunut, on kasvisten syöminen kasvanut. Samoin on käynyt juustojen kohdalla ja myös pähkinöiden ja siemenien kohdalla.
Vaikka kovin monia juustojakaan en syö, niin olen laajentanut omaa skaalani kahdesta lajikkeesta vajaaseen kymmeneen. Kasvikset ovat monesti pääosassa ja ne voivat olla mitä vaan salaatin ja kesäkurpitsan välillä. Tällä hetkellä ehdottomia lemppareita ruoista on parsa, fetajuusto ja verigreippi.
Syön käytännössä kaikkia pähkinöitä ja siemeniä ja laitan niitä tarpeen mukaan salaatteihin tai teen siemenleipää sekä syön pähkinöitä ihan "pelkästään".

Jokainen ihminen tekee omat valintansa ruokansa suhteen ja jokaisella on varmasti myös ne omat kriteerinsä sille, miksi valitsee syödä niitä asioita mitä sitten syökään.Näitä kriteereitä on monia; eettisyys, ympäristöyställisyys, terveellisyys, hinta, vaivattomuus, helppous, maku, olosuhteet ja  niin edelleen.

Minulle tärkeimpiä asioita on ruoan eettisyys ja se, että pidän siitä ruoasta jota syön. Myös sillä on merkitystä minkälainen olo ruoasta tulee.
Minulla on hyvin tarkka haju- ja makuaisti, tykkään selkeistä mauista (miten tämä taipuu :D) enkä juurikaan tykkää siitä, että kaikkia mahdollisia makuja ja ruokia sekoitellaan keskenään.
Olen tietoisesti laajentanut ruokaskaalani ja samalla makuaistini on kehittynyt, huomaan nopeasti mistä ruoasta pidän, vaikka maku olisi uusi ja monesti myös nopeasti huomaan, mistä ruoka-aineesta minulle tulee hyvä olo ja mistä ei.

Yksi asia mihin kiinnitän myös huomiota on ruoan tuoreus. En osta eineksiä.
Kaikki kasvikset ja hedelmät jne ostan tuoreena irtotavarana kaupasta, suosin lähellä tuotettuja tuotteita jos se on mahdollista. Luomu ei ole minusta aina tae hyvästä aineksesta.
En juurikaan syö leipää ja jos syön/ostan se on yleensä kauraleipää tai itsetehtyä.

Mutta on myös ruokia, joita syön vaikka tiedän, että ne eivät ole niin hyviä ja terveellisiä. Kuten karkkia, suklaata, pizzaa ja niin edelleen. Mutta selittelen asiaa itselleni sillä, että syön muuten hyvin ja pitäähän sitä nyt jotain epäterveellistä ja "pahaakin" joskus syödä. Niin kai.
Toisaalta, babysteps ja jossain vaiheessa jos siltä tuntuu, niin jätän noitakin pois. Mutta nyt ihan tietoinen valinta on se, että ihan kaikesta en ota stressiä, vaikka myönnetään, että usein on huono omatunto noistakin. Olen joskus monesti kuullut, että pitäisi antaa itselle enemmän siimaa, kröhöm.

Mutta jos nyt sivuutetaan ruokavalioni ja ajatellaan syömistä ja ruokaa ihan yleisellä tasolla.

Lihantuotanto/ tehotuotanto: muualla maailmassa ja Suomessakin, on unohtanut täysin minkälaisia eläimiä se kasvattaa ruoaksi ihmisille. En mene nyt sen enempää tutkimuksiin siitä, mitä kaikkea eläimet tuntevat tai kuinka älykkäitä ne oikeasti ovat. Mutta kuitenkin haluaisin herätellä kysymystä miksi; miksi haluamme syödä kärsineen eläimen lihaa? Miksi ainoa asia, jolla on merkitystä on hinta? Miksi meidän pitäisi syödä  lihaa päivittäin? Onko se oikeasti niin hyvää? Onko se sen arvoista?
Jokainen googlea käyttävä ihminen voi hakea tietoa siitä, miten mm. sikoja ja kanoja kasvatetaan. Vaikka eläimet eivät osaa puhua ja vaikka ne ovat hiljaisia kärsijöitä, niin en tiedä miksi niiden kärsimys on vähempiarvoinen kuin meidän omamme?
Minä oikeasti ymmärrän, että lihansyömisen vähentäminen tai lopettaminen on vaikeaa, mutta asioita voi tehdä pikkuhiljaa ja niitä voi työstää. Jos päättää syödä lihaa, niin olisi ainakin aiheellista ehkä katsoa miten se liha siihen lautaselle tulee ja miten ne eläimet elää ja sitten elää niiden tekemiensä valintojen kanssa.
Silmien sulkemista en ymmärrä.

Tieto lisää tuskaa: mitä enemmän tietoa kaivat, sen enemmän ymmärtää ja sen vähemmän on asioita, jotka oikeasti ovat kaikin puolin "hyviä". Siispä täytyy tehdä valintoja, ja jokainen on vastuussa vain omista valinnoistaan (tiedän, että toistelen tätä). Kuten aiemmin sanoin, jollekin valinta voi olla helppous ja toiselle se on eettisyys, kenelläkään ei ole varaa tuomita toisen valintoja. Mutta minusta ei ole väärin kyseenalaistaa tai saada ihmisiä miettimään omia valintojaan, jos se tehdään hyvässä hengessä.

Edellä mainitun takia joskus söin oikeasti vain muutamia asioita, mitä enemmän tutkii, sen enemmän löytää epäkohtia. Oli ne sitten eettisiä, ympäristöllisiä, ihmisoikeuksiin liittyviä, terveellisyyteen liittyviä tai mitä vaan. Siksikin sanon, että valintojen maailma, johonkin pitää vetää raja, joissan asioissa ehkä pitää joustaa ja joissan asioissa joku päättää olla joustamatta ollenkaan.

Esimerkiksi soija lihan tilalle; soijan tuotanto ei ole kovin ympäristöystävällistä eikä se lopulta ole edes niin terveellistä, on tehty jopa tutkimuksia että se olisi elimistölle myrkkyä. Paprika, mansikat jne: ne vetävät itseensä paljon saasteita ja ne myös imevät paljon torjunta-aineita. Monet rasvaiset ja myös ei-niin-rasvaiset tuotteet: sisältävät palmuöljyä (ei lihatuotteita), jonka tuottaminen on kaikkea muuta kuin eettistä. Monet hedelmät Suomessa: tulevat kaukaa, et voi tietää minkälaiset on työntekijöiden olot kasvumaassa, kuljetus ja niin edelleen.

Olisi "helppoa" jos voisi kasvattaa ja valmistaa kaiken itse, mutta Suomessa se ei ole ei ihan niin simppeliä. Eli valintoja on vain tehtävä, ellei sitten ole käyttää kaikkea aikaansa ruoan tuotantoon ja valmistamiseen, niin harvalla varmaan on.

Sitten on vielä se ruoan terveellisyys, miten paljon mitäkin saa syödä (esim. kala), paljonko on piilosokereita tai suolaa, miten mahdollinen liha on kasvanut ja elänyt elämänsä, miten on mahdollisten työntekijöiden laita, entäs sitten ruoan hinta, sen tekemisen tai valmistamisen vaiva. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ja vielä on tämä toinen puoli, että mistä kaikesta yhden ihmisen täällä pitää ottaa vastuu? Kuinka suurta maailman tuskaa pitää kantaa? Kuinka paljon niitä valintojaan pitää miettiä? ..Kun olisi muutakin mietittävää ja paljon asioita, joista pitää se vastuu kantaa. Niin, tiedän ja toistan vielä kerran, valintojen maailma. Jokainen päätöksiin kykenevä ihminen on vastuussa vain omista valinnoistaan.

Minä olen valinut sen, että voin itse hyvin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minulla on omat syyni valinnoilla, sinulla on sinun.

Kirjoituksesta tuli pitkä, enkä saanut varmaan puoliakaan asioistani kirjoitettua. Tämä ei ole missään nimessä simppeli ja helppo aihe, se ei ole sitä siksi, että jokaisen ihmisen arvomaailma on erilainen, jokainen ihminen elää omaa subjektiivista todellisuuttaan ja jokaisen ihmisen tulee tehdä ne omat valintansa.

Toivoisin keskustelua kommenttipuolella, jolloin pystyn ehkä helpommin tarttumaan johonkin tiettyyn asiaan tai kertomaan tarkemmin omasta tavastani toimia, jos se teitä kiinnostaa. Miten sinä koet ruoan ja syömisen ylipäänsä?

27 kommenttia:

  1. Hmm... Tämä aihe ei tosiaankaan ole täysin mutkaton. Aloitetaan vaikka siitä, että asia, josta minä eniten koen ruuan suhteen huonoa omatuntoa on sen pois heittäminen. Itse en heitä ruokaa pois kuin äärimmäisen harvoin. Silloinkin yleensä löytyy joku, joka on valmis änkeämään ruuan napaansa. Meidän perheessä on aina toimittu niin, ettei ruokaa heiteitä pois. Ostamme usein kaupasta esimerkiksi lihaa -30%-alennuksesta. Olen myös oppinut monipuoliseksi enkä ole koskaan nirssoillut ruuan suhteen. Itse ajattelen niin, että se on tottumiskysymys. Olen oppinut pitämään sellaisistakin ruuista, joista en aiemmin pitänyt.

    Ehkä olen enemmänkin sellainen "kohtuus kaikessa" -tyyppi niin ruuan kuin muidenkin asioiden suhteen. Monipuolinen, kasvipainotteinen ruokavalio olisi varmaankin se mun juttu. En halua alkaa ehdottomaksi, kuten eräs kasvissyöjä kaverini asian tuo hyvin esiin:

    "Suurin ruokaan liittyvä havahtumiseni ei ollut kasvissyönnin aloittaminen, vaan se kun aloittelevana kasvissyöjänä kaivoin tätini ostamasta pizzasta kebablihaa roskiin. Kasvispainotteinen ruokavalio on ennen kaikkea järjen asia ja liha arvokas juhlaruoka. Ylipäätään jos ruokaa on jossain valmiina sitä ei pitäisi heittää roskiin!"

    Joku tutkimushan osoitti, että jokainen suomalainen heittää yli 20kg syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain. Ja ajatella, miten paljon kaupoistakin lähtee roskiin vielä syömäkelpoista ruokaa. Meillä on sentään varaa valita, mitä syömme, kun jotkut olisivat varmasti ikionnelisia, jos heillä edes olisi jotain suuhun laitettavaa.

    Valikoima kaupoissa on lisääntynyt ihan hirväesti. Kuten olen jo aiemmin kertonut, äitini eli lapsuudessaan niinkin askeettisesti, ettei heidän kotonaan ollut sähköä. He söivät sitä, mitä oli saatavilla.

    Ja kuten totesit, maailma on täynnä valintoja. Ei ruoka ole ainoa kohde, jonka suhteen joutuu tekemään päätöksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Niinpä, kuten sanottua, jokaisella on ne omat kriteerinsä. Monipuolisuus ja kohtuullisuus ovat järkeenkäyviä kriteereitä, niidenkin kanssa voi toki harrastaa tietoista monipuolisuutta.

      Kasvispainoitteinen ruokavalio voi minusta olla muutakin kuin järjen asia. Ymmärrän lihan ajattelemisen juhlaruokana, mutta jos sitä ajattelee noin, niin silloin varmaankin myös sillä lihan alkuperällä ja sen elämällä on joku merkitys?

      Roskiin laitetaan varmasti liikaa ruokaa, varsinkin kaupoissa. Tässäkin varmaan auttaisi sellainen, että oikeasti ostaisi sitä tuoretta aitoa ruokaa, josta valmistaisi jotakin, jotta osaisi arvostaa ostamaansa.
      Jos hakee halvimpia mahdollisia, jotka valmistaa minuutissa mikrossa, niin on varmasti vaikeaa selittää itselleen tuon ruoan olevan todella arvokasta tai merkittävässä roolissa ihmisen elämässä.
      Kärjistäen vähän tarkoituksella, jotta pointtini selviää.

      Valikoima kaupoissa kasvaa, mutta jokainen ihminen voi myös valinnoillaan vaikuttaa nykypäivänä siihen mitä myydään. Jos aina ne halvimmat lihat jne menee kaupaksi, niin sitähän kauppa haluaa lisää. Kysynnän ja tarjonnan laki määrittelee paljon.

      Mutta niin, ei ole tosiaan simppeli asia ja näkökulmia ja pointteja on paljon. Jokainen näkee asian omasta näkökulmastaan ja tekee valintansa oman päänsä mukaan.
      Ja totta, tämä on valintojen maailma ihan joka aspektilla.

      Poista
    2. Itse asiassa olen ymmärtänyt, että kotitalouksissa menee eniten ruokaa hukkaan -ei suinkaan kaupoissa.

      Näinhän se on: kysynnän ja tarjonnan laki. Monet ihmiset eivät varmasti tiedä, mikä ruuan alkuperä on. Usein se kerrotaan mielestäni aika epäselvästi ja mainonnalla saatetaan johtaa harhaan.

      Poista
    3. Lisään vielä, että minustakin kasvisruokavalio voi olla muutakin kuin järjen asia. Teksti on suoraan kaveriltani, ja ehkä tekstissä oli pointtina juuri se, että en halua olla niin ehdoton ruokavalioni suhteen, että alkaisin vastaavalla tavalla heittämään sellaista ruokaa pois, joka ei kuulu minun ruokavaliooni.

      Asun vielä kotona, joten pystyn aika vähän vaikuttamaan siihen, mitä meille ostetaan. Toki yritän valistaa vanhempiani ja useinmiten se onnistuukin, mutta vasta, kun asun omillani, voin päättää omasta ruokavaliostani. Kun asiaa ei mieti, broilerinkin saa ilman sen kummempia tunnon tuskia napaansa. Juju onkin varmaan siinä, etteivät ihmisen tiedä.

      Poista
    4. niinpä, ruoan alkuperää on tosiaan välillä aika vaikeaa paketin kyljestä selvittää. "Parhaita" ovat mielestäni ne suomenlipulla varustetut tai tekstin "valmistettu Suomessa" tekstit paketin kyljessä, kun alkaa tutkia, niin oikeasti tuote on ihan jostain muualta.
      Minusta tuo on jo selvää ihmisten huijaamista, mutta moraalilla ei taida tuon markkinoinni puolella paljon olla sijaa.

      Aivan, jokainen tekee valintoja parhaaksi katsomallaan tavalla ja on ihan totta, että aina ei pysty ihan niin paljon asioihin välttämättä edes vaikuttamaan.

      Poista
  2. Jee vihdoin tämä kirjoitus. Ahmin tekstin läpi, hyvää asiaa joka vetää hiljaiseksi, ruoka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen juttu tuon vastuun kantamisen suhteen. Tuntuu että asiassa kuin asiassa riistetään eläimiä, ihmisiä, luontoa tai kaikkea :D. Minustakin ois silläkin jo merkitystä jos lihansyöntiä vähennettäisi eikä tehotuotantoa tarvisi kokoajan kasvattaa ja tehostaa... Mutta hei nyt kirjoitan vähän kiireessä, yritän tulla kommentoimaan jos tulee vielä mieleen jotain :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tarpeeksi pitkälle kun kaivelee, niin lopputulos on, että itse pitäisi kaikki tehdä :D

      Poista
    2. Tästä herää oikeastaan niin paljon ajatuksia ja muistoja omista kokemuksista ettei oikeen tiiä miten ne fiksusti esittäisi ja vielä silleen että esittäisi niiden olevan relevantteja aiheen kannalta ;).

      Minä oon miettiny omaa (lihan) syömistäni todella paljon. Olen aina pitänyt lihasta (söin jo pienenä aikuisten pihvejä ja ravintolassa otin aina ruuaksi pihviä, ja kotiruuista lempparini oli karjalan paisti) mutta osin sinunkin blogin kautta olen viime vuosina alkanut ottaa vastaan yhä enemmän ja enemmän tietoa siitä raa´asta todellisuudesta joka lihan tuotantoon liittyy. Lähinnä siis se, millaisissa oloissa eläimet elävät ja vaikka se elämä olisi jokseenkin ok, niin ne viimeiset matkat ja lopetuskokemus.. voiko se nyt oikeesti olla kovin arvokas lähtö ainutlaatuiselle elämälle.

      Lopulta tieto alkoi siirtyä käytäntöön. En nähnyt enää lihapaloja kaupassa vain "ruokana", näin siinä kuolleen eläimen, tuntevan eläimen, yhtä tasa-arvoisen eläimen kuin mikä tahansa lemmikki.

      Meille alettiin ostaa luomumaitoa. Aloin suosia kalaa omassa ruokavaliossani. Lisäsin kasvisruuan määrää ja vähensin lihan minimiin.

      Otettuani vastaan tietoa myös kalastuksesta ja kalojen kognitiivisista "kyvyistä" ja kyvystä olla sosiaalinen, tuntea kipua... tuntui paremmalta jättää se lohikin sinne kauppaan. Aiemmin olen ajatellut kalan semmoisena eläimenä ettei se nyt ehkä ihan hirveesti tajuu maailmasta tai elämästä tai kivusta. Sen verta ronskisti olin oppinut lapsenakin onkiessa kaloja kohtelemaan -ihan vaan herkullisena ruokana...

      No. Mitä enempi tieto lisääntyi sitä enempi vastenmielisyys lihansyöntiä kohtaan lisääntyi. Ja kaksi kuukautta sitten tein jotain vallankumouksellista omassa elämässäni. Liharuokien ystävä, pihvien rakastaja. Alkoi kasvissyöjäksi. WAU! En olisi KOSKAAN uskonut itsestäni. En ihan oikeasti koskaan olisi ajatellut että voin elää ilman lihaa. Ja tässä sitä nyt mennään, lähipiirin painostuksesta, kuittailusta, hämmästelystä ja ihmettelystä huolimatta. Huhtikuusta alkaen kasvissyöjä.

      Se helpotti. Hetkeksi. Nyt olen kiusallisen tietoinen myös munien ja maidon alkuperästä. Erään läheiseni sanoin "no mitä vikaa niissä munissa ja maidossa nyt sitten on???". Ei mitään vikaa, ne ovat maistuvia tuotteita, ja hyvissä oloissa on varmaan ihan mahdollista että se lypsävä lehmä ja muniva kana voivat ihan ookoo. Mutta kaikki se mitä siihen liittyy! Maidon tuotanto on täysin kytköksissä lihantuotantoon sillä kaikki sonnivasikat menevät teuraaksi. Kaikki vasikat erotetaan emostaan heti. Eikä lypsylehmäkään ehdi kauan lypsää kun sekin menee lihoiksi. Huoh. Silmissäni tuo maito ei enää näytäkään yhtä puhtoiselta tuotteelta. Juon maitoa yhä mutta olen alkanut kokeilla vaihtoehtoja siirtyäkseni kenties lopulta ainakin osaksi pois maidosta ja siis myös kaikista muista maitotuotteista. Olen etsinyt vaihtoehtoja jugurtille ja rahkalle, ruokakermalle you name it.

      Sitten ne munat. Olosuhteet munijakanoille voi olla aika hanurista. Ja jokainen kukkopoika menee silppuriin. Tehotuotannossa se tarkoittaa melkoista määrää jotka menee silppuriin. Siis silppuriin. Aika lohduton alku ja loppu elämälle. Ei se jotenkin iske mun etiikkaan. Eikä se munijakanakaan ehdi kauan munia kun siltä katkaistaan pää. Jep. Ei ne munatkaan niin puhtoisilta enää tunnu. Olen lopettanut munien käytön iltapalana. Käytän vielä munia, mutta etsin vaihtoehtoja.

      Jep tässä siis ollaan. Kasvissyöjä joka pohtii ja etsii suhtautumistaan meijerituotteisiin ja kananmuniin. Mutta ei siinä kaikki. Kuten sinäkin toit esille, ei ruoka ole ainot asia.

      Poista
    3. Tila loppui kesken, jatkuu:

      Käytämme eläimiä lukuisiin tuotteisiin. Vaatteisiin, meikkeihin, lisä-aineisiin, ruuanlaittoon ja leivontaan (mm liivatteet, lihaliemikuutiot you name it), huonekaluihin, hevosvarusteisiin, kenkiin...

      Näyttää siltä että ruokapuoli on se HELPOIN tässä kokonaisuudessa. Systeemi on rakennettu niin että meidän koko olemassaolomme perustuu jonkin asteiselle symbioosille tai riistolle suhteessa eläimiin. Siitä ei astuta niin vain ulkopuolelle. Voi yrittää tehdä niitä pieniä valintoja. Ostaa kalliimpia tuotteita joita ei ole testattu eläimillä. Ostaa tekonahkaisen käsilaukun. Ostaa hevoselle nylon riimun nahkaisen sijaan. Jättää käymättä delfinaariossa. Kysellä vaatteita tekevien ihmisten oloista. Kysellä vegaanivaihtoehtoja ruokakaupoissa...

      Muutos ei tapahdu hetkessä. Ja riippuu todella isosta määrästä ihmisiä ja eri maiden politiikkaa, tapahtuuko mitään muutosta...

      Huhhuh. En tiiä saitko tästä mitään irti mitä yritän sanoa :D?

      Poista
    4. Bessie, olet niin asian ytimessä!
      Olen jollain tavalla ylpeä sinun polustasi ja siitä miten kuitenkin ennakkoluulottomasti ja kokeilunhaluisesti lähdet tutkimaan asioita. :) ..Ja on ihanaa kuulla, että olen jollain tasolla saanut auttaa sinua tässä matkassa.

      Ja niinhän se on, että maito ja kananmuna ovat sitä "samaa sarjaa". Minä en käytä maitoa ollenkaan, käytän kaurajuomaa sen tilalle, jos sitä jossain ylipäänsä tarvin (hyvin vähän). Juustot ja kerma ovat ne joita minulla menee ja toistaiseksi tosiaan minäkin vain koitan elää näiden valintojeni kanssa.
      Kuten sanottua johonkin se raja on vedettävä ja minulla se on nyt siinä, koska niin kuin totesin ja niin kuin sinäkin olet huomannut, mitä enemmän tutkit koko systeemiä sen enemmän huomaat, että MIKÄÄN asia ei ole niin yksinkertainen. Jokainen valintasi aiheuttaa jotain, ruoka on tosiaan sellainen helppo ja ns. näkyvä kohde. Se on myös siksi helppo, koska se toinen osapuoli, eläin, on kuitenkin inhimillinen asia.
      Kun jos taas mennään kasvispuolelle tai eineksiin jne. niin ne asiat piiloutuu helpommin; missä ne kasvaa, miten ne kasvaa, kuka huolehtii ihmisistä, mitä kaikkia aineita on käytetty, miten niitä on tutkittu, kuka on rahoittanut tutkimukset, ovattko tulokset valideja ja objektiivisia (tuskin koskaan) jnejne.

      Ja sitten voidaan juuri miettiä koiranruokabisnestä, mistä ne lihat tulee ja miten koiranruoka (tai kissan) tehdään? Tai ne hevosten kaikki monet nahkaiset varusteet? Tai miten sitten jos päätät ostaa tekonahkaa ta nylonia, kun se ei olekaan enää ympäristölle niin ystävällistä, koska se ei ole luonnontuote.

      Eli tieto tosiaan lisää tuskaa, koska voisin jatkaa tuota ylläolevaa listaa loputtomiin, se alkaisi lihanutuotannosta, jatkuisi vaatebisnekseen ja vaarallisiin väriaineisiin ja päättyisi ehkä sademetsäpuita käyttäviin yrityksiin tai siihen miten erilaiset rikkaruohoille ja eliöille tarkoitetut myrkyt tappaa ampiaiset.

      Rajojen vetäminen ja valintojen teko. Ei missään nimessä yksinkertaista ja juuri tämän monimutkaisuude vuoksi kukaan ei voi tuomita toisen valintaa, koska toiselle on ehkä tärkeämpää suojella sitä metsää kuin lehmää. Kumman valinta on enemmän väärin tai oikein?

      ..Toki voisi leikitellä ajatuksella, että jos jokainen ihminen tekisin ne valintansa ja eläisi niiden mukaan, niin silloin monipuolisesti tilanne muuttuisi paremmaksi, koska niin monen eri tuotteen kysyntä laskisi roimasti ja myös tuotteita valmistavien ja tekevien yritysten pitäisi alkaa kantaa vastuuta ja olla niin läpinäkyviä kuin mahdollista.

      Poista
    5. Ihanaa, ymmärsit mitä tarkoitin :).

      Kun ihmisiä on näin paljon ja kaiken mitä me kulutetaan, tuotantoketjut on niin pitkiä ja kaukana meistä, niin kuluttajana on oikeesti melko pulassa. Tai avuton.

      Itselle kun nuo eläimet on lähellä sydäntä toivoisin tuolle tehotuotannolle jossain vaiheessa tulevaisuutta jotain järkeä. Jotain rajaa... Ja myöskin halpatuotantomaiden ihmisten riistolle...

      No, nämä asiat eivät tule tapahtumaan meidän elinaikana, mutta ainakin voi olla tyytyväinen siihen että tekee edes jotain.

      Ja todellakin,läpinäkyvyyttä toivoisi lisää.

      Poista
    6. Eihän me mitään yli-ihmisiä olla, joiden pitäisi pelastaa maailma. Kuten jo totesittekin; johonkin se raja on vedettävä. Mitä pidemmälle tonkii, sitä enemmän ymmärtää, ettei täysin eettistä, ympäristöystävällistä jne. vaihtoehtoa ole olemassa.

      Poista
    7. Nimenomaan.
      Minä koin kauan huonoa omaatuntoa siitä, että en pysty tekemään jokaista valintaani eettisesti ja oman arvomaailmani mukaan. Siihen tarvittaisiin nykypäivänä aika paljon rahaa, se on kylmä fakta.

      Mutta tänään taas lenkillä mietin, että jos juuri jokainen ihminen tekee ne valintansa mitä pystyy, kuitenkin monet arvottavat asioita hieman eri tavalla ja näin ollen, niin kuin aiemminkin kirjoitin, kysyntä monella eri osa-alueella laskisi ja tätä kautta pitäisi alkaa tavaran tai ruoan valmistajankin miettimään vastuullisemmin osaansa tässä koko systeemissä.

      Poista
  3. Hienoa, että kirjoitit aiheesta! Toivottavasti kirjoitat toistekin, lukisin mielelläni.

    Tämä on mulle jotenkin ajankohtainen aihe, sillä (vasta) jokin aika sitten mullakin silmät avautui tuotantoeläinten kärsimykselle ja aloin tuntea syyllisyyttä lihan syömisestä. Sit piti miettiä vaihtoehtoja.

    Syöminen on mulle hankala juttu, sillä tunnistan itseni tunnesyöjäksi. Syön, jos on tylsää tai harmittaa tai mitä vaan, ja nimenomaan jotain mikä maistuu mun mielestä hyvältä. Sitä on mm. liha. Olen myös saanut lihansyöntiä ihannoivan kasvatuksen (isältäni lähinnä) ja jo sen ikäisenä kun osasin itse pihviä syödä, lempiruokani oli lehtipihvi.

    Asun yhdessä avomieheni kanssa, joka tuskin on kenenkään muun laittamana kasvisruokaa koskaan syönyt ja hänkin niin tottunut lihan mättämiseen, että ihmettelee suureen ääneen mitä me oikein syödään, jos en kirjoita ostoslistalle mitään lihatuotetta. Onneksi hän suostuu aika helposti kokeilemaan uusia asioita, mutta vegaaniksi tuskin ryhtyisi.

    Olemme molemmat Kelan tuilla ja lainoilla eläviä opiskelijoita. Rahaa on siis niukasti. Joskus saamme ruokaa äidiltäni tai käyn hakemassa Pelastusarmeijan ruoka-avusta (onneksi nykyään kaupat voi viedä ylijäävän ruokansa mm. sinne). Nämä ruuat sisältävät usein lihaa tai vähintäänkin maitotuotteita. Kuten yllä Karoliinan kanssa totesitte, en minäkään kehtaa heittää ruokaa pois eikä siihen ole varaakaan. Sitä ottaa sen mitä saa ja koittaa elää sen asian kanssa. Minäkin mieluummin syön "huonosti" kuin olen syömättä, mutta se syyllisyys on ruvennut painamaan yhä enemmän.

    Näistä ja varmaan muistakin syistä mielipiteeni ovat poukkoilleet vuoristorataa viimeiset pari kuukautta. Aluksi ajattelin vähentää lihansyöntiä, tyyliin 2-3 kertaan viikossa ja sen teinkin. Sitten halusinkin ryhtyä kokonaan vegaaniksi. Se jäi valitettavasti ajatuksen tasolle ja jotenkin valahdin takaisin lähtöpisteeseen.

    Ehkä vaikein asia tässä on se vallalla oleviin tapoihin kangistuminen sekä se, että välitän liikaa mitä muut ajattelevat. Olen vielä niin epävarma tästä enkä tiedä tarpeeksi kasvissyönnistä, että jaksaisin tai haluaisin alkaa selittelemään sukulaisille ynnä muille, miksi en yhtäkkiä syökään niitä lehtipihvejä enää.

    Heräsi vielä semmoinen kysymys, kun juustoista puhuit, että kuitenkin maitotuotteita syöt edelleen? En halua sun valintoja myöskään tuomita, kerrot niistä jos siltä tuntuu. Jäi vaan mietityttämään, kun jotenkin itse saanut sellaisen kuvan että maitotilalla ne olot on ihan yhtä karmivat kuin esim. sikalassakin ja eettisesti ihan yhtä väärin. Sama kananmunatuotannossa.

    Niin ja sitten tässä on tääkin aspekti, että teen kavereille tilauskakkuja (saadakseni edes vähän rahaa jostain), mikä tekee musta kananmunien, maitotuotteiden ja liivatteen suurkuluttajan aina hetkittäin... Söin niitä itse tai en, mutta tuen niiden tuotantoa niitä ostamalla.

    Tää nyt oli enemmän henkilökohtaista avautumista kuin rakentavaa kommentointia, mutta selvästi tuli mulle tarpeeseen päästä purkamaan tätä jollekin, joka ymmärtää. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kommentista!
      ..Palaan myöhemmin tänään tähän, kun nyt en ihan ehdi kirjoittaa kaikkea mitä olisi sanottavana. :)

      Poista
    2. Noniin. :)

      On hienoa, että olet alkanut miettiä asioita enemmän, kun omaa tietoisuuttaan asioista laajentaa, niin yhtäkkiä sitä huomaa, että se mihin on ennen tottunut ja ollut tyytyväinen ei enää riitäkään, koska tietää enemmän.

      On totta, että raha on varmasti monille yksi suuri tekijä noissa valintakriteereissä, on se minullekin. Mutta myönnän myös, että heitän kyllä ruokaa jonkin verran poiskin, koska se ehtii mennä huonoksi. En koe siitä huonoa omaatuntoa juurikaan, kuten sanottua yritän joissain asioissa olla armollinen itselleni. Tosin nykyään tulee ostettua oikeastaan juuri sen verran ruokaa, kuin sitä menee.

      Se on täysin ymmärrettävää, että kaikki alkaa poukkoilulla. Minusta se on normaalia missä tahansa uudessa toimintamallissa. Haluat tehdä toisella tavalla, mutta tottumuksesi ja kaikki sinussa haluaa vanhaa, se on ihmisen ominainen piirre, muutokset tuntuvat aluksi vaikeilta.

      Epävarmuuskin on täysin normaalia, koska tämä asia on sinulle vielä vieras ja opettelet itsekin. Silloin ei mieluusti asiasta halua puhua, koska usein joutuu selittelemään valintojaan ja niitä on vaikea selitellä, jos kaikki ei ole vielä itsellenkään selvää.
      Varsinkin juuri lihansyömisestä kieltäytyminen on asia, joka nostattaa aikamoisia tunteita. Monet alkavat syyllistää ja oavt sitä mieltä, että toiminnassa ei ole mitään järkeä. Perus perusteluna kuulee usein "ne on vaan eläimiä", tai sitten alkaa syyllistys, "miksi teet noin?". Ihan niin kuin jokaisen tarvitsisi tässä kohden alkaa selitellä omia valintojaan.
      Jostain syystä minä olen törmännyt monesti siihen, vaikka en kenenkään valintoja ole arvostellut, että minun valintaani aletaan arvostellla ja väheksyä, ikään kuin ihminen tarvitsisi sille omalle valinnalleen tällä jotain lisäperusteita. En nyt oikein osannut asiaa hyvin kuvata, mutta ehkä ymmärsit pointtini.

      Eli ymmärrän siis varsin hyvin, miksi et halua asiaa selitellä ja miksi kaikki tuntuu vielä niin epävarmalta ja epäselvältä.
      Jokaisen ihmisen täytyy aloittaa jostakin. Samahan se on vaikka hevosasioissa, joku ei niin paljon tietävä/kokenut kuulee yhdestä hyvästä toimintatavasta ja alkaa toimia sen mukaan, putkinäön kanssa. Ajan kuluessa ja lisää oppiessa hän vasta alkaa ymmärtää enemmän ja näkee enemmän, jonka jälkeen on helpompaa kyseenalaistaa ja ylipäänsä tehdä niitä itselle hyviä valintoja.

      Kyllä, syön maitotuotteita, lähinnä juustoa ja jogurttia. Kananmunia syön jonkin verran, mutta usein niin, että ne ovat ainesosana jossain ruoassa. Kananmunissa ostan vapaa kanan munia, olen yrittänyt etsiä myymälää josta saisin lähitilojen munia, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt ajatuksen tasolle, koska käyttöni on niin vähäistä. Luomuun en kanamunissa niin usko, kun sen merkinnän saa aika teoreettisilla asioilla.
      Maidontuotanto taas on varmasti monilta osin epäeettistä. Mutta kuten sanottua, johonkin se raja on vedettävä ja toistaiseksi olen vetänyt sen tähän. Pidän sitä hyvänä proteiinin lähteenä, joten siksi se on osa ruokavaliotani. Sekä munien että maitotuotteiden osalta toivoisin, että paketissa kerroittaisiin missä ja miten eläimet elävät. Sama läpiväkyvyys olisi hienoa kyllä kaikissa tuotteissa!

      Avautumiset on hyvä asia ja toivottavasti kirjoituksistani on sinulle jotain apua!
      Tsemppiä uusiin kokeiluihin ja muista olla armollinen itsellesi, pikkuhiljaa ja kokeilemalla löydät varmasti sinulle sopivan tavan ja luultavasti se muuttuukin sitten ikään kuin itsestään lopulta. :)

      Poista
    3. Voi vitsi että osasitkin löytää juuri ne oikeat sanat! Kiitos Suvi, tää auttoi mua ihan tosi paljon ymmärtämään ja hyväksymään tää mun oma sekava henkinen tilani. Tästä on suunta vain ylöspäin, kohti eettisempää syömistä. :)

      Oon kanssa huomannut, että kasvissyöntiä arvostellaan ja valitettavasti olen joskus itsekin arvostellut. Silloin olin suoraviivainen teinityttö ja kaverini oli kasvissyöjä siksi, että liha kuulemma maistui pahalta. Pidin hänen kasvissyöntiään lähinnä ovelana naamiona nirsoudelle. Sitä se taisi ollakin, mutta entäs sitten? Ei se minun elämääni vaikuta eikä vaaranna hänen terveyttään tai muuta vastaavaa. Miksi minun pitäisi toiselle siitä "suuttua" tai yrittää muuttaa hänen tapojaan?

      Yhdelle läheiselle ihmiselle näistä ajatuksistani jo kerroin ja hän lyttäsi ne samantien. "Ei tää maailma mihinkään muutu eikä eläimillä olot parane vaikket sä niitä söis. Ei kukaan muukaan kuitenkaan lopeta lihansyöntiä ikinä." Ja sitä rataa... Hänellä on aina ollut tällainen tyyli sanoa asiat suoraan (ja mielellään on aina eri mieltä sekä ehdoton mielipiteissään). Vaikka jatkoimme keskustelua, en pystynyt mitenkään vakuuttamaan häntä siitä, että olen tekemässä hyvää päätöstä, jos alan kasvissyöjäksi tai edes vähennän lihansyöntiä - mikä oli hänen mielestään vielä turhempi ajatus kuin se että siitä luopuisi kokonaan.

      Ehkä tämä keskustelu sai minut vähän takajaloilleni ja pelkäämään, että kaikkien muidenkin sukulaisten ja ystävieni vastaanotto olisi tämä. Ja niin kirjoitin tuon sekavan avautumiskommentin.

      Mutta kai se on jotain laumahenki-juttua tämäkin. Valtavirran mukana kun mennään, ei kyseenalaisteta mitä tehdään ja onko se hyvä juttu vai ei. Mutta jos joku tekeekin eri tavalla tai on erilainen, se on automaattisesti huonompi juttu. Sitä pelätään, vieroksutaan ja jopa halveksitaan, sen sijaan että otettaisiin selvää ja tutustuttaisiin ko. vaihtoehtoon. Tämä pätenee kaikkiin vähemmistöihin (homot, tummaihoiset, kasvissyöjät...). Ei auta muuta kuin olla keskivertoa vahvempi ja pitää päänsä, keskittyä siihen omaan juttuunsa ja kerätä ympärilleen vain ne ihmiset, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.

      Poista
    4. Kiitos Hanna, ihana kuulla. Ja ole hyvä. :)

      Niinpä, sitä ollaan aina niin hanakasti jotenkin kaikkea vähänkään erilaista vastaan, oli asia mikä hyvänsä. Ja usein juuri tällaista hieman erilaista tietä kulkevaa aletaan oudoksua. Mutta mihin pääsevät ne, jotka kaikki kulkevat pää piilossa ja massan mukana? -Juuri niin pitkälle, kuin muutkin tuossa ryhmässä. Kun taas jos teet ja menet niin kuin sinusta tuntuu hyvältä, luulet, että silloin sitä löytää itsensä aika paljon pidemmältä kuin nuo muut, ja omaa myös avarakatseisemman ajatusmaailman.

      Jos tulee tilanteita, joissa keskustelun vastapuoli on vain päättänyt, että sinun valintasi on väärä, niin ehkä kesksutelun voi päättää heti alkuunsa sillä, että toteat että keskustelu loppuu tähän ja kunnioitetaan molemmat valintojamme.
      Minusta hyvässä hengessä on ihan hyvä keskustella rakentavasti vaikka oltaisiinkin eri mieltä, mutta jos molemmat vaan puolustelee omaa valintaansa, niin keskustelu ei koskaan voi olla kovin hedelmällinen.

      Loppupeleissä ainoa asia, jolla on merkitystä on se, että sinä itse voit katsoa itseäsi peilistä tekemiesi valintojen jälkeen. Ei muiden mielipiteillä ole merkitystä, he elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi, jokaisella on erilainen polku.

      Poista
    5. Tähän en keksi enää mitään lisättävää. Juurikin näin. :)

      Poista
    6. Kun päästiin nyt tuohon valtavirrassa kulkemiseen vs. siitä poikkeamiseen. Niin täytyy vaan todeta, että mulle tuli mieleen Suvin joskus facessa julkaisema kuva. Siinä oli jokin polku, jonne kaikki muut meni ja sitten toinen polku, joka oli hankalampi. Miksi hitossa mun pitää valita se hankalampi? Miksen vois vaan jatkaa ja olla välittämättä. Oon niin monessa valtavirran ulkopuolella. Ihankuin ei ois riittäny tää mun toisinhevostelu, vielä piti mennä sekaantumaan syömisasioihinkin XD.

      Poista
    7. “Once the mind has been stretched by a new idea, it will never again return to its original size.”

      ― Oliver Wendell Holmes Jr.

      Eli tsemppiä meille! :D

      Poista
    8. Sanotaan näin, että itselläkin on aika paljon kokemusta vastavirrassa kulkemisesta. :D Ei se aina ole kovin helppoa ollut. Nuorena en edes tajunnut, että toimin erillä tavalla kuin muut. Jossain vaiheessa, kun pääsi siihen ikään, että alkoi miettiä, mitähän muut minusta ajattelevat, kaikki olikin todella vaikeaa. Nykyisin en kuitenkaan enää välitä, mitä mieltä muut minusta ovat. :)

      Poista
    9. Niinpä.
      Minulle tulee yhä edelleen hetkiä, kun tajuan, että "ai, tässä kohden olenkin jotenkin outo", mutta ei se mitään, niilä mennään mitä on. :D
      ..Ja miten edes määritellään normaali?

      Poista
    10. Sanopas muuta. Varmaan hauskinta tässä on se, että aina ei ole itse edes huomannut, että käyttäytyy jotenkin erillä tavalla. :D

      Se on muuten jännä, että nykyään vielä korostetaan niin hirveästi sitä yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Tällaiset piirteet yhdistettiin ainakin yläasteella sellaiseen henkilöön, joka on esillä ja suunapäänä joka paikassa. Sitten ne omalaatuiset ihmiset, jotka eivät joka paikassa olleet huutelemassa erilaisuuttaa, olivat outoja. Tuntui välillä, että ne, jotka huutelivat erilaisuuttaan, eivät oikeasti olleet aidosti sellaisia kuin ovat.

      Kyllähän se on aina vähän niin mennyt, että erilaisuutta, erilaisia mielipiteitä jne. kaihdetaan. Tästä päästäänkin tähän toiseen nykymaailman ihanteeseen, joka on suvaitsevaisuus. Itse en voi enää edes sietää kyseistä sanaa. Siihen sanaan kiteytyy niin paljon tekopyhyyttä. Juuri ne ihmiset, jotka käyttävät itsestään nimitystä "suvaitsevainen" ovat useimmiten juuri niitä piilosuvaitsemattomia. He saattavat kovaan ääneen puolustaa jotakin tiettyä ihmisryhmää (suositun varmaankin seksuaalivähemmistöt) ja polkea toista maahan ilman, että monetkaan edes huomaavat sitä. Suvaitsevaisuus tuntuu muutenkin pyörivän vain seksuaalivähemmistöjen ympärillä, vaikka minun mielestäni ihmisiä pitäisi kannustaa yleisellä tasolla hyväksymään erilaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat, vaikkei heidän tekojaan pystyisikään hyväksymään.

      Sori, karkasin vähän aiheesta! :D

      Poista
    11. Lukasin nyt vasta nää muut tänne tulleet kommentit. Bessieltä varsinkin tosi inspiroivaa tekstiä! Mutta oli mulla ihan asiaakin.

      Mä olen nyt lopettanut lihansyönnin, kokonainen viikko sitten. Tein sen saman päätöksen kuin tekin, Suvi ja Bessie, että ainakin toistaiseksi kalaa ja maitotuotteita syön. Kananmunaa välttelen ja koitan omissa leipomuksissa ym. korvata sitä kasvipohjaisesti.

      Ennen juhannusta kerroin asiasta äidilleni, joka suhtautui asiaan tyynesti, jopa kunnioittavasti! Sanoi olevansa ylpeä ja kunnioittavansa sitä, että pystyn ja haluan tällaisen valinnan tehdä, hän ei siihen itse kykene. Mökillä mulle oli sitten savulohta, kun muut grillaili kanaa ja rosvopaistista kelpuutin lautaselleni lähimetsien peuraa.

      Yllättävää kyllä voimakasmielipiteinen siskoni taisi ymmärtää, että olen ihan tosissani tämän asian kanssa, niinpä ei ole sellaista aiemman kaltaista vääntöä ollut yhtään. Hänen poikaystävänsä siinä ihmetteli, kun otin peuraa lautaselleni, että: "Eihän sun pitänyt syödä lihaa..?" Ja siskoni oikaisi: "Hanna on eettinen syöjä." Ainankin yritän olla, omissa rajoissani.

      Eilen rohkaistuin "tulemaan kaapista" lihansyöjä-isälleni. Hänkin otti asian aika hyvin. Omaan tapaansa löysi siitä jotakin positiivista, kuten terveellise(mmä)t raaka-aineet, vaikka korvaani vähän särähti lause: "Onhan sitä hyvä kokeilla." Aikanaan hänellekin valkenee, ettei tämä ole mikään kokeilu.

      Olen yllättänyt myös itseni. Ei tee mieli ostaa lihaa kaupasta. Kuten Bessie, minäkin näen ne kärsineet eläimet silvottuina kylmätiskissä ja kävelen mieluummin rivakasti ohi. Vanhat tutut reseptit toimivat yhä, kun korvaa kanan tofulla ja jauhelihan soijarouheella. Lisäksi pääsen kokeilemaan ihan uusia reseptejä sekä vieraampia raaka-aineita, jotka muuten olisin jättänyt kaupan hyllyyn.

      Lopullisen päätöksen taisin tehdä ollessani kesäduunissa Tuiken tallilla. Tuike kun on pitkään ollut kasvissyöjä ja osan ajasta vegaanikin, meillä oli paljon puhuttavaa ja sain jälleen kerran paljon mietittävää aiheesta. Kun siinä podin ääneen tätä huonoa omaatuntoa, vaikeuttani muuttua kasvissyöjäksi "lihansyöjäperheen" jäsenenä, Tuiken vastaus oli simppeli: "Se oma eettinen kanta on aina ollut niin vahva, ettei muiden mielipiteillä ole ollut minkäänlaista vaikutusta."

      Monien asioiden kautta olen lopultakin päätynyt siihen pisteeseen. Minun näkemykseni on nyt niin vahva, että en enää syö lihaa, vaikka painostettaisiin. Ja olen tästä hirmu iloinen.

      Minä tulin siis tänne kiittämään. Sinun ja Tuiken kannustavat sanat yhdessä muun netistä imetyn informaation kanssa ovat olleet ne kaikista suurin vaikuttava tekijä tässä mun syömisen muuttumisessa. Kiitos. :)

      Poista
    12. Mukavaa kuulla, että olet saanut varmuutta omaan päätökseesi. Yleensä sen jälkeen, kun asia on itselle selvä ja sen on jo itselleen vakuuttanut oikeaksi sydämessään niin myös muut hyväksyvät sen. Eli tavallaan tässäkin se on lopulta se oma päätös ja varmuus ja kun sen takana seisoo, niin eihän kenelläkään ole siihen sanomista.

      Ja hienoa, että perheesi otti asian hyvin, ihanasti siskosi on vielä vähän puolustellut sinun valintojasi.

      Ole hyvä ja kiitos itsellesi, on aina mukava kuulla, kuinka ihminen löytää sen oman juttunsa ja alkaa luottaa omiin ajatuksiinsa ja päätöksiinsä. :)
      Olen onnellinen puolestasi!

      Minäkin kierrän kaikki lihahyllyt kaukaa kaupassa ja todellakin on kyllä laajentunut tämänkin paatuneen nirsoilijan ruokavalio. Hienointa on ehkä huomata, kuinka se kehittyy koko ajan. Se kulkee jotenkin synkassa muun kehotietoisuuden kanssa!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)