maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tapahtumaa kerrakseen

Joskus aiemmin keväällä totesin, että tälle vuodelle en ota muita kursseja kuin shiatsun kaksi viimeistä kurssia ja sitten meidän zensitiven jatkokurssit, yhteensä siis maksimissaan neljä kurssia tämän vuoden puolella.

No, en tiedä miten tässä näin kävi, mutta kalenteriani katsottuani on todellisuus hieman toinen: Tänä vuonna meillä oli jo yksi Zensitive-ryhmäläisten epämuodollinen viikonlopun pituinen tapaaminen. Sittemmin kesä alkoi virallisesti viikonlopun kestävällä Katariina Albrechtin sivistyneen ratsastuksen kurssilla.
Viime viikonlopun (pe-su) olin shiatsun kolmoskurssilla (I'm almost  done, wuhuu!). Torstaina olen menossa Science of motion klinikan teoria-osuudelle. Pe-su olen Zensitiven jatkokurssilla.
Tuloillaan on vielä toinen Katan kurssi (vkl), Katariina Kaartinen Alogin kaksi eri kurssia, toinen sisältäen ratsastusta, toinen muuta kommunikointia. Heinäkuussa minun oma kurssini todennäköisesti Kerimäellä. Sitten myöhemmin syksyllä vielä neljäs shiatsukurssi ja ehkä vielä Zensitive-kurssikin.
Wait what?! Lähti hippasen handusta..

 
Mutta mitä pienistä, vahingoista viisastuneena kaikki kurssit ovat varmasti sellaisia, jotka ovat minulle oikeita. Ihana kesä tuloillaan siis hevoskurssien puolesta kaikinpuolin.

Ensi torstaina ajattelin käydä moikkaamassa neiti täysiveristä, on jo vähän ikävä.

Lisäksi minusta tuntuu, että olen jälleen astunut askeleen lähemmäs jotain parempaa. Jollain tasolla olen oikeasti sisäistänyt, että ajatukseni eivät kontroilloi minua ja ole minä, vaan minä on kaiken ytimessä ajattelun takana. Olen onnellinen.

Kannattaa muuten käydä katsomassa tämä facebookin ryhmä! Ihania paikkoja ja kuvia siitä, miten Suomessa saa eläimet olla.

Viiikonlopun shiatsukurssi oli mainio kaikin puolin, sain lisää välineitä, jotta voin hoitaa hevosia yhä paremmin. Jälleen kerran myös huomaan, kuinka jokainen valitsemani polku on ytimeltään samaa, ole läsnä ja mene fiiliksen mukaan.

Tulipa sekavaa.
 


Loppukevennys, hän vei sydämeni vaikka olikin ruuna:

3 kommenttia:

  1. Hevoseni, 8 vuotias lv-tamma on alkanut osoittaa merkkejä läheisriippuvuudesta. Kun haen hevosta laitumelta, tulee vastaan ja lähtee mielellään mukaani. Kuitenkin, jos tallissa/kentällä/maneesissa ei ole lähettyvillä muita hevosia, hevonen hätääntyy, alkaa hirnumaan, ei keskity minuun ja saattaa jopa nousta pystyyn. Jos toinen hevonen esimerkiksi samaan aikaan kentällä on ihan rauhallinen, ei mitään ongelmaa.
    Hevonen ei ole aikaisemmin käyttäytynyt tällä tavalla. Osaisitko sinä neuvoa, mitä minun kannattaisi tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, on aina todella vaikeaa lähteä antamaan neuvoja netissä, kun ei ole nähnyt eikä kokenut tilannetta.

      Mutta asiat, joita miettisin olisivat seuraavanlaisia; onko meillä luottamussuhde olemassa? Miten itse käyttäydyin näissä tilanteissa tai muuttuuko joku asia, kun huomaan, että olemme jäämässä yksin?

      On niin monta muuttujaa, onko hevonen ollut sinulla kauan, onko sillä entuudestaan huonoja kokemuksia kaverittomuudesta, onko se muuten stressaantunut tai kipeä.
      Lähteekö se esim maastoon yksin? Miten se käyttäytyy jos menee vaikka maneesiin ja siellä ei valmiiksi ole ketään?

      Aloita pienistä jutuista ja mukavuusalueelta. Vie tamma hetkeksi kauemmas, vain sen verran, että ärsytyskynnys ei ylity. Tee tästä mukavaa ja sellaista, että tamma huomaa tilanteen menevän ohi pian ja että se ei ole lopullista.
      Hetkissä, joissa tilanne menee "yli", niin olisi hyvä pysyä itse rauhallisena ja määrätietoisena, ei lähteä mukaan hevosen lietsomiseen, rauhoittaa tilanne jotenkin ja pyytää hevonen olemaan sinun kanssasi.

      Kuten sanoin, vaikea neuvoa ja selittää näin, mutta jospa sait tästä vaikka jotain pientä ajatusta.
      Tsemppiä treeneihin ja toivottavasti hän jossain vaiheessa ymmärtää, että ilman hevoskaveria olo ei ole maailmanloppu ja sinunkin kanssasi on mukavaa ja se on turvassa. :)

      Poista
  2. Kiitos vastauksestasi. Hevonen tuli minulle vasta kuukausi sitten.
    Yritän itse olla rauhallinen ja yleensä se, kun muistan itse olla rento, hengittää syvään rauhoittaa hevostakin jo jonkun verran. Eilen tallilla ollessani, hevonen oli hoitaessa rauhallinen, mutta kun menimme maneesiin, alkoi taas hermoilla.. No, ehkä se siitä pikkuhiljaa ymmärrä, että minuun voi luottaa ja kanssani on turvallista olla. :)

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)