keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Aina opin tiellä



Jos joitain asioita olen matkan varrella oppinut (toim. huom. sarkasmi), niin yksi niistä on se, että koskaan et ole valmis. Ihminen kehittyy ja oppii aina ja koko ajan. Jokainen päivä oppii jotain uutta, joskus se on jotain minimaalista ja toisena päivänä tuntuu, että koko elämä mullistuu opitun asian tai kehittymisen takia.

Joskus saattaa mennä pitkiä aikoja ennen kuin muutoksen oikeasti huomaa, toisinaan sekin tapahtuu hetkessä. Usein voi käydä niin, että yhtäkkiä sitä huomaa muuttaneensa ajattelutapaansa ja kehittyneensä sellaiseen suuntaan mitä ei olisi ikinä uskonut. Joskus opitun asian kanssa huomaa menneensä metsään ja sitten vaihdetaan suuntaan. Tällöinkin ihminen on kuitenkin aina oppinut jotain. Oppiminen ja kehittyminen on ennen kaikkea matka omaan itseensä, se lisää tietoisuutta.


Minusta elämä on kaikessa monimutkaisuudessaan ihanan kamala retki ja luultavasti jokainen on koko elämänsä Elämän oppilas. Siksi minusta joskus kuulostaa niin hassulta, kun esimerkiksi jonkun ihmisen osaamattomuutta johonkin perustellaan tuloksilla, koulutuksella tai jollain muulla. Ymmärrän tietenkin sen, että monissa asioissa koulutus ja tulokset ovat tärkeitä, mutta on myös paljon asioita, joita voi oppia sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole kuuna päivänä astunut jalallaan mihinkään kouluun tai joka ei ole esimerkiksi hevosmaailmassa kisannut sillä korkeimmalla tasolla.
Haluaisin ajatella, että jokainen ihminen voi opettaa jotain toisille. Jos se ei muuta, niin toisen ihmisen näkeminen ja kokeminen opettaa aina ihmiselle itselleen itsestään jotakin.
 

On olemassa kaikenlaista määritelmää; opettajaa, valmentajaa, gurua, mestaria, oppilasta ja niin edelleen. Se on toki täysin luonnollista, koska niin moneen asiaan, ellei kaikkiin, liittyy aina jonkinlaista opittavaa tai kehitettävää.
Jotenkin minulla hieman kuitenkin särähtää korvaan sellainen "guru-ajattelu", oli se sitten kummin päin vaan, että joku itse nostaa itseään jalustalle, tai niin päin, että muut ihmiset tekevät sen hänen puolestaan, niin joku siinä vähän minua häiritsee. Ihmisestä kyllä näkee sen, että ottaako hän asiat vastaan nöyrästi vai alkaako nousta niin sanotusti pissi päähän.
Ensimmäisen kohdalla arvostukseni nousee, jälkimmäisen kohdalla ei todellakaan. Miksi? Koska silloin, kun ihminen kuvittelee olevansa tarpeeksi hyvä ellei täydellinen, niin oppiminen ja kehittyminen loppuu siihen paikkaan.

Siihen, että joku voi opastaa muita tai auttaa ei minun maailmassani tarvita mitään konkreettisia tuloksia tai koulutusta. Sellainen ihminen, joka pystyy kertomaan asioista niin, että ihminen saa itse pohtia ja miettiä oman totuutensa, tyylinsä ja arvonsa on sellainen, jota minä arvostan (nostamatta jalustalle tietenkin). Hyvä opettaja ei ole sellainen, joka antaa sinulle absoluuttisen totuuden ja kertoo, mitä sinun pitäisi tietää. Hyvä opettaja on sellainen, joka kertoo mihin sinä voisit katsot, mutta ei sitä, mitä sinun siellä pitää nähdä.
Koska jokainen ihminen on erilainen. Koska jokainen ihminen elää juuri siinä omassa kohdassa polkuaan. Koska jokaisen ihmisen tulee löytää se oma totuutensa.

Jokaisella ihmisellä tulee varmasti vastaan tilanteita, joissa voi olla kummassa vaan roolissa. Joskus oppii ja kehittyy, toisinaan saa itse olla opastamassa ja kehittämässä. Kuitenkin näissäkin tilanteissa näkisin, että "opastaja" oppii ja kehittyy aina itsekin. Sellainen opettaja, joka ei koe tarvetta omalle kehitykselleen on jollain tavalla minulle epäuskottava.
Miksi? -Koska muutos on ainoa pysyvä asia maailmassa.

P.S en osannut valita vain paria kuvaa lauseineen, joten niitä tuli monta.

5 kommenttia:

  1. "Koska muutos on ainoa pysyvä asia maailmassa."

    Minä itse ehkä samaistun enemmän "Ei mitään uutta auringon alla" -sananlaskuun. Jos katsoo mailmaa, ei se minusta niin kovin muuttunut ole. Tai jos katsoo ihmistä. Ei meidän perusluontomme ole miksikään muuttunut. Historiastakin näkee, miten toistamme jatkuvasti samoja virheitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuokin on tosiaan totta, oikeastihan juuri mikään ei muutu ja ihmiset tekevät samoja virhearviointeja koko ajan..

      Minä kirjoitin tätä yksilötasolla ja siitä näkökulmasta. Jokaiselle yksilölle ja ihmiselle tilanteet muuttuvat koko ajan, oli kyseessä sitten ihan konkreettiset asioiden muutokset tai henkiset muutokset. Vaikka sitä kuinka näkee mitä on aiemmin tehty ja tietää asioita, niin niitä ei oikeasti ymmärrä ja tiedosta ennen kuin niitä kokee itse. Minä yritin puhua tästä muutoksesta.
      Ja paradoksaalista on se, että lopulta huomaa, että vaikka kaikki muuttuu, niin mikään ei kuitenkaan muutu, kieroutunut maailma. :)
      "Different, yet the same"

      Poista
  2. Äh, tosi kiva lukea tätä blogia! Kirjotat niin viisaita, ja varsinkin noi sun kaikki kirjoituksia kategorioittain oon lukenut melkein kaikki läpi. Ymmärrät selvästi hevosia ja oon kokenu monia ahaa elämyksiä tätä lukiessani ja miettinyt miksen ole tota itse tajunnut! Varsinkin noi postaukset " kuka osaa oikeasti ratsastaa" ( en muista oliko nyt tolla nimellä mutta kuitenkin) sai oikeasti miettiä pitäiskö jotain muuttaa :) Rupesin itse ratsastamaan enemmän kaulanarulla, ja ekoilla kerroilla mietin " mitä jos joku tulee nyt kattoo ku hevonen vetää pitkänä eikä kuuntele täsmällisesti ja tosi usein meen vaan rennosti jollain kaulanarulla hölkkäilen" Sit mietin hetken et mitä väliä sillä oikeasti on? pitääkö mun tehdä niin kun muut haluaa? häpeänkö mä o i k e e s t i sitä, että mä ratsastan niin että hevonen ja minä tykätään siitä kaikkein eniten. Kyseessä on oikein tammamainen tamma joka tykkää irvistellä, korvat niskässä, hampaat näkyy potkii yms... Tää sun blogis antaa inspiraatiota oikeasti mennä hevosen ehdoilla, ja miettii just miten sun " kuuluis ratsastaa että ratsastat kunnolla" eikö se kaulanarulla menokin oo kunnollista? Sitten kun joskus meen töihin ja alan ansaita rahaa ja hommaan hevosen opetan sen kyllä toimimaan ilman varusteita ettei tarvita mitään härpäkkeitä. Tosi kiva blogi sulla, jatka samaan malliin, oot saanut tällä blogilla mussa paljon hyvää aikaseks ;)

    VastaaPoista
  3. Hups, en tiiä mitä nyt kirjotin tohon äsköseen kommaan kun en nääkkäään ku sen jälkeen kun oot hyväksynyt xD Tarkotin nyt miten esim se kiukkuinen tammakin on niin erillainen ratsastaa kaulanarulla. Se on rento ja tyytyväinen, ei potki seinille eikä auo suuta ja irvistele. Sama myös yhden mustan ruunan kanssa joka alkutalvesta kuskaili muo laukassa ja se oli yhtä tahtojen taistelua, mutta kuolaimettomilla se oli ihan erihevonen. Ja sun blogis luettuani uskoin et voisin kokeilla tälläkin hevosella kaulanraua, vaikka sillä oli tapana kuskailla muo laukassa. Hevonen oli ihan rento! Ja eräs hevonen joka kulkee aina virkkuukoukussa ja opin " vihaamaan " tätä hevosta koska se syöksyy pohkeesta eteen päin ja kun koskee ohiin menee vain kamalaan virkkuukoukkuun... kokeilin tällä hevosella taaskin sun blogin innoittamana kuolaimettomia ja tää hevonen oli ihan eri! :D
    https://www.youtube.com/watch?v=ZTlufFti3YM&list=UUPjy4zNgOnzzpx14DMF5RuA&index=12 Tossa tein videon jossa ero näkyy:) Tosi ihana että pidät tällasta blogia! Tää blogi vaan on niin inspiroiva! :) En ois välttämättä ikinä hommannut noita kuolaimettomia ilman tätä blogia. Sun hevonen on varmaan tosi onnellinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rebe ihanasta kommentista ja palautteesta! :)

      Et usko miten onnellinen ja kiitollinen olin luettuani kommenttisi. Tässä kulminoitui jotenkin kaikki se miksi haluan jakaa näitä asiota; en siksi, että haluan tuputtaa omaa tiettyä totuuttani muille ainoana totuutena. Vaan saada ihmiset ajattelemaan itse ja miettimään, mikä voisi olla juuri itselle se hyvä ja juuri sille tietylle hevoselle hyvä.
      Ratsastitko videolla itse? Aivan uskomaton muutos on hevosissa kyllä, ihanan rentoa menoa lopussa.

      Kiitos. :]

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)