perjantai 15. elokuuta 2014

Heränneet ajatukset dokumentista "Eläinten puolesta"

Katselin dokumentin Eläinten puolesta. Hyvä dokumentti ilman sellaista draaman hakua ja siitä huomasi, että Jo-Anne oli hyvin pitkälti itse saanut olla vaikuttamassa siihen, minkälainen dokumentista tulee.

En nyt lähde sen enempää avaamaan dokumentin sisältöä, suosittelen jokaista katsomaan ohjelman itse. Tunnissa ehti saada ihan hyvän läpileikkauksen monesta epäkohdasta tässä maailmassa, joihinkin käytettiin suhteessa enemmän aikaa kuin toisiin, luulen, että materiaalia olisi ollut aika paljon enemmänkin.

Joskus taannoin, kun tämän blogin aloitin, minä halusin kovasti tuoda julki kaikkia näitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita tässä maailmassa tapahtuu. Ja teinkin sitä ja teen edelleen, nykyisin ehkä kuitenkin vähemmän, koska en ole keksinyt tapaa, jolla siitä ei tule niin tuomitsevaa ja draamahakuista.
Nämä ovat asioita, joihin liittyy paljon tunteita. Kaikenlaiset ihmiset, jotka ovat tehotuotantoa, turkistaloutta, sirkuksia, meripuistoja ja muita vastaan, leimataan kukkahattutädeiksi, idealisteiksi, hölmöiksi ihmisiksi, jotka ajattelevat liikaa ja inhimillistävät eläimiä. Toisaalta taas nämä asioista selvää ottavat taas tuntuvat useasti syyllistävän, tuomitsevan ja moittivan ihmisiä, jotka vain olevat ja elävät tietämättöminä.
Jotkut haluavat tietää, toiset eivät. Jotkut tietävät, mutta ummistavat silti silmänsä, toiset haluavat ummistaa silmänsä totaalisesti ja olla ajattelematta koko asiaa, koska siitä tulee paha mieli. Meitä on niin paljon ja meitä on niin erilaisia.

Luulen, että yritän hieman palata näihin aiheisiin useammin blogissa, mutta koitan parhaani mukaan tehdä sen informatiivisesti, en tuomiten tai syyllistäen. Syystä että, en koe, että sellaisella paasauksella ja draamalla ja syyllistämisellä saadaan mitään hyvää tai rakentaavaa aikaan. Me kaikki ihmiset varmasti tiedämme, että ihminen käyttää hyväkseen kaikkea, mitä tämä maa päällään kantaa. Olemme jo menneet yli sen pisteen, jossa sietokyky ylittyy ja tällä hetkellä tuhoamme itse planeettaamme  ja sen eläviä (mukaan lukien ihmiset) tekemillämme valinnoilla. Se on asia, jonka kanssa jokainen yksilö elää oman valintansa mukaan. Tietoisuutta voi lisätä, mutta toisen valintojen tuomitseminen ja syyllistäminen - se ei ole toisen ihmisen tehtävä.

Joskus koin pyhää vihaa ihmisiä kohtaan, mitä enemmän selvittelin mitä kamaluuksia täällä tapahtuu, sitä enemmän koin oikeutusta sille, että saatoin sanoa vihaavani. Vahvoja sanoja, joita tuntuu niin hankalalta tähän edes kirjoittaa.
Nyt, kun katson näitä dokumentteja tai kun luen juttuja, niin mitä tunnen. Myötätuntoa (toki koin tätä jo aiemmin), ehkä surua, ajoittain pientä turhautumista. Mutta katson näitä eri tavalla kuin vuosia sitten. Vihalla ei saada aikaan mitään, se on vääränlaista energiaa. Yritän jatkossa jakaa tietoa näistä asioista hieman eri tavalla kuin aikaisimmissa kirjoituksissani. Tällaisiin asioihin liittyvät kirjoitukset ovat loistaneet poissaolollaan, koska en halua lietsoa vihaa, sääliä ja surua. Haluan tuoda asioita julki, jotta ihmiset voisivat itse tehdä valintojaan ja jotta tietoa näistä asioista olisi saatavilla helposti ja suomen kielellä.

Tänään dokumenttia katsoessani jäin ajattelemaan seuraavia asioita:

Kun ihminen katsoo näiden eläinten silmiin, oli sitten kyseessä kana, kettu tai lehmä, niin mitä ne siellä näkevät? Eivätkö ne näe mitään? Näkevätkö ne vain eläimen, ilman tunteita tai ilman tuntoaistia? Näkevätkö ne yksilön? Näkevätkö ne surun tai kivun? Hämmennyksen?

Kuinka helppoa se silmien sulkeminen onkaan. Jos et halua, sinun ei tarvitse ikinä tietää mistä ruoka lautasellesi tulee. Ne voivat olla vain tavaroita kaupan tiskeillä, joista valitset ne, joita sinun tekee mieli syödä. Ei tarvitse ajatella eli ei tarvitse ottaa vastuuta omasta valinnastaan.

Vastuusta on ylipäänsä tehty joku kammottava mörkö. Ihan kuin se, että otat jostain vastuun, toisi aina mukanaan pelkkiä kauheuksia. Ehkä elämä on hieman haastavampaa ja joiltain osin "hankalampaa", kun ottaa kantaakseen vastuuta, mutta usein kuulen sanottavan, että se on kaiken sen vaivan arvoista. Vastuun ottamisesta ja kantamisesta tehdään vain tässä maailmassa sellaista, että muka kukaan yksilö ei siihen pysty ja aina se vastuu pitää olla jollain ylemmällä tasolla. Tällöin ihminen on näennäisen vapaa tekemään mitä tahansa valintoja, ilman, että tekemästään valinnasta ja sen seurauksista pitäisi kantaa huolta. Mutta tämä näennäinen vapaus tekee ihmisestä riippuvaisen ja vaalii osittain myös pelkoa. Pelkoa vastuusta ja siitä mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua ja tapahtuu kaiken aikaa.

Eksyin ehkä hieman raiteilta.

Dokumenttia katsoessani mietin, kuinka haastavaa tällaisista asioista on puhua tai kertoa, ilman että siihen päälle tulee tuomitsevaa leimaa. Samaan aikaan pitäisi kertoa inhottavista asioista ja joiltain osin kuitenkin myös ymmärtää ja hyväksyä asioiden erilaiset näkökulmat ja motiivit. Ja vaikka asioista kertoisikin täysin faktapohjalta ja puolueettomasti toisi tiedoksi, niin silti aina jotenkin se saadaan käännettyä johonkin suuntaan. Sinun pitäisi valita puolesi.

Sinun pitäisi kertoa sinun totuutesi ja sinun mielipiteesi. Jotta ihmiset voivat olla samaa mieltä tai sinua vastaan. Jotta joku voisi sanoa tehneensä päätöksen sinun mielipiteesi perusteella, jolloin joku olisi jälleen kerran tehnyt päätöksen miettimättä asiaa itse loppuun asti. Sinulla on vapaus valita. Sinulla on etuoikeus olla vastuussa Sinun valinnoistasi.

Tunsin dokumenttia katsoessani syvästi myötätuntoa. Mietin, miten eläin voikin olla niin puhdas sydämeltään, että se antaa anteeksi ihmisen tekemät vääryydet. Ja miten se sen jälkeen, ehkä jopa vuosikymmeniä jatkuneen rääkkäyksen jälkeen, on iloinen ja tuttavallinen ihmisen nähdessään. Anteeksiantamisen taito, tuomitsemattomuus, eikö siinä ole jo kaksi niin vilpitöntä asiaa, että meillä olisi noista paljon opittavaa?

8 kommenttia:

  1. Kirjoititpa hienosti, jälleen kerran. :)

    Oon ihan samoja asioita pohdiskellut, jotenkin haluaisin itsekin kirjoittaa enemmän eläinten kaltoinkohtelusta ja tästä hevosalaan kohdistuvasta näkökulmastani, joka tässä koko ajan avartuu minulle oikealta tuntuvampaan suuntaan. Mutta oon kyllä sellanen kiihkoilija, että tähän mennessä mun tekstini tuosta jälkimmäisestä aiheesta on olleet niin tunteet pinnassa kirjoitettuja ja läpi lukemisesta huolimatta hätäpäissä julkaistuja, että moni on saanut ihan väärän kuvan ja nimenomaan tuomitsevan kuvan, minusta. Ei ole ollut tarkoitukseni vaikuttaa siltä tai olla sellainen, mutta helppoa se ei tosiaan ole. Olla vähemmistön edustaja ja julkinen blogisti yhtä aikaa. Välillä tuntuu jopa, että en sitten kirjoita mitään, jos en saa ilmaistua itseäni sopivalla tavalla, niistä asioista mistä koen tärkeäksi kirjoittaa.

    Jonkinlaisella oppimismatkalla taidetaan olla tässä itse kukin. Ehkä se sopiva tapa vielä löytyy, meille molemmille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Juu, se on kyllä haastavaa. Mutta tämäkin asia, joka sen kautta, kun itselle on selvää minkälainen se oma arvomaailma ja ajatus on, niin jotenkin sitten se kirjoittaminenkin on helmpompaa ja selkiytyy, koska itse on varma.
      Tällaisissa asioissa vain tosiaan tulee paljon tunteita mukaan, joka lisää aina sen oman mausteensa siihen.

      Elämä on yhtä oppimismatkaa. :)

      Poista
  2. Luulenpa ymmärtäväni pointtisi ja monien ihmiset tapaan myös minä arvostan eläinten vilpittömyyttä. Vilpittömyyshän on kuitenkin seurausta ihmistä heikommista henkisistä kyvyistä eli eläimet (ainakaan suurin osa niistä) ei pysty kantamaan kaunaa ja sen takia eläin "antaa anteeksi", kun sen kohtelu muuttuu. On hyvä osata antaa anteeksi, mutta toisaalta anteeksi antamattomuus taas estää meitä altistamasta itseämme uudestaan jonkun toisen henkilön huonolle kohtelulle. Tuomitsemisella on myös paikkansa.

    Ymmärrän kyllä että tarkoituksesi oli ehkä enemmän korostaa, kuinka haavoittuvaisia eläimet ovat kaikessa vilpittömyydessään ja kuinka meidän pitäisi niitä suojella. Mun näkökulmasta kun tuon luki niin vaikutti siltä, että eläimet ovat vilpittömyydessään hyviä ja ihmiset epävilpittömyydessään pahoja, vaikka tiedän, että et tarkoittanut sitä niin. :) Näinhän tämä menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en tosiaan tarkoittanut antaa kirjoituksellani ymmärtää, että eläimet on hyviä ja ihmiset pahoja. Eikä välttämättä eläimiä tarvitsisi niinkään edes suojella, jos vain toimisimme maailmassa eri tavalla.
      Tällä hetkellä suojellaan monia eläimiä siksi, että ihminen toiminnallaan on tehnyt näiden eläinten olosuhteet vaikeiksi. Mutta tämä nyt on ihan eri tarinansa.. :)

      Anteeksi antaminen on sanana tässä yhteydessä vaikea, se tuo mukanaan niin paljon sellaista moninaisuutta, mutta parempaakaan ei nyt taida suomen kielessä ainakaan olla. On totta, että eläimet eivät "kanna kaunaa", ainakaan samalla tavalla kuin ihmiset. Tokihan nekin oppimisen kautta ovat voineet oppia jonkun tavan käyttäytyä, jonka pois opettaminen onkin sitten jälleen ihan eri lukunsa.

      Kuten jo sanoin, anteeksi antaminen on vaikea sana tässä yhteydessä. Ymmärrän pointtisi tuossa ihmisen altistumisessa uudelleen jollekin pahalle. Mutta minä näkisin sen ennemmin niin, että niin kauan kuin et anna anteeksi itsellesi tai muille, asia vaivaa sinua aina jollain tasolla. Tuomitsemisessa taas mukaan tulee helposti vihan tunteita tai muuta (ei aina), jolloin sekin on jälleen oma hommansa ja voidaan miettiä, että onko tuomitseminen se paras asia.
      Jälleen pitää myös muistaa, että jokaiselle ihmiselle sanoilla on erilainen merkitys, jolloin ehkä ajattelemme samoin, mutta käytämme hieman erilaisia sanoja sen ilmaisuun. :)

      Poista
  3. Hyvä postaus, tärkeä aihe. Mulla on vieläkin se dokumentti katsomatta, tarkoitus on kyllä katsoa ennenkuin poistuu areenasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bessie!

      Eikös ne aina vähintään kuukauden ole areenassa, eli hyvin on aikaa. :)

      Poista
  4. Minä en ole koskaan ihmeemmin pitänyt teksteistäsi, joissa pureudutaan erilaisiin eläinten kaltoinkohtelutapauksiin. Syy on varmaan ollut juuri siinä, että lähestymistapasi on mielestäni ollut aivan liian tuomitseva ja syyllistävä. Itsekin olen aiemmin suhtautunut väärydentekijöihin aikamoisella agressiolle enkä silloin varmaan olisi huomannut tai välittänyt tekstiesi tuomitsevasta asenteesta, koska omat tunteeni olivat ihan samanlaiset. Nykyisin tunnen enemmän surua siitä, etteivät ihmiset ymmärrä, mitä tekevät ja millaisia seurauksia heidän valinnoillaan on.

    Mielestäni paras tapa vaikuttaa ihmisiin on juurikin mahdollisimman neutraali lähestymistapa. Eli iskeä ns. vain faktat pöytään. Hyökkäävä lähestymistapa herättää ihmisissä vain puolustusefektin eivätkä he silloin kyseenalaista omia toimiaan vaan puolustavat niitä. Todellinen muutoshan lähtee ihmisten omista asenteista, joita ei pakottamalla saada muuttumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vanhat tekstini ovat varsinkin jotkut aika kärkkäästi kirjoitettu, vaikka ajatukseni ollut silloinkaan olla tuomitseva tai syyllistävä. Luulin kirjoittaneeni aika objektiivisesti, mutta eihän se ihan näin ole.
      Jossain vaiheessa jopa mietin, että päivittäisin tekstejä sen verran, että saisin ne "sopivammiksi", mutta en ole saanut aikaiseksi.

      Niinhän se on, että jos saa aikaan puolustusreaktion, niin peli on jo aika menetetty. Toisaalta taas, joistain asioista on vaikea iskeä "vain" faktat pöytään, ilman, että tekstistä tulisi kuitenkaan kylmä.

      Mutta täskin kommentista jo varmaan näkee, että se on haastavaa, saada kirjoitettua tekstit "oikeanlaiseksi" ja siksi niitä ei ole juuri lähiaikoina näkynyt.

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)