maanantai 25. elokuuta 2014

Ratsastustunnilla, kuvia!


Paluu ratsastuksen pariin jatkui eilen Katan tunnilla. Menin samalla lainaponilla kuin toissa sunnuntainakin, jolloin koin huimia onnistumisen tunteita. Pitkästä aikaa ratsastus tuntui oikeasti hauskalta ja kivalta! Tuon edellisen tunnin jälkeen olenkin alkanut kaivata taas enemmän hevosten pariin ihan harrastusmielessä. Olisi ihana löytää joku hevosystävä, jonka kanssa voisi ratsastella ja ihan vaan ollakin. Mistäs sellaisen saisi?

Mutta palataan nyt eiliseen tuntiin:
Menin kentälle satulan kanssa, mutta erinäisistä syistä päädyimme ottamaan satulan pois ja menin ilman. Edellisellä kerralla etsimme iloa liikkumiseen ja siihen, että ylipäänsä voi liikkua sekä tuntumaan. Tällä kertaa aloitimme etsimällä sitä jalkaa, jolle poni mieluiten laittaa painonsa. Tästä jatkoimme kulmaharjoitukseen, jonka parissa koko tunti menikin. Pientä räpellystä ja hiomista, se taisi olla tunnin teemana.

 
Huomasimme, että poni halusi aina liikuttaa ensin oikeaa etujalkaansa. Se pysähtyi aina niin, että oli helppo lähteä etenemään sillä jalalla, kulmissa se aina kiepsautti vasempaankin kierrokseen ensin oikean etusensa ja tätä lähdimme ensin työstämään.

Kulma piti ratsastaa siis kulmana ja poni piti saada kääntymään oikein. Kuulostaa helpolta, mutta vaati jokseenkin sitä, että jokaisen askeleen jälkeen pysähdyttiin ja tehtiin korjausliikkeitä. Poni oli satavarmasti sitä mieltä, että kyllä sillä oikealla jalalla voi lähteä vaikka vasemmalla pitäisi mennä. Pikkuhiljaa hämmennyksensä keskellä se sai ajatuksen päästä kiinni ja kulmaa ratsastettiin niin kuin oli tarkoitus.

Ai kuka säätää?

Tätä harjoitusta tehtiin molempiin suuntiin, oikea oli helpompi, tietenkin. Ja sen jälkeen siirryttiinkin tekemään kulmaa siirtämällä takapäätä ulospäin. Noniin, tässä vaiheessa pienen ponin aivot olivat jo aivan sekaisin eikä sillä ollut aluksi hajuakaan, että sillä on takajalat mitä voi liikuttaa! Pienellä avustuksella saatiin tässäkin muutamia ihan ok siirtymisiä, mutta kyllä se vaati työstöä, sekä ratsulta että ratsastajalta.

Loppuun otettiin muutamia ravipätkiä ja käynnissä tunnusteltiin oliko liike muuttunut tuon kulmaharjoituksen jälkeen ja olihan se. Poni tuntui suoremmalta ja tasapainoisemmalta.

Poni lähti raviin ja mua alko naurattaa

Tämä poni on mainio, siitä huomaa heti, kun se on hämmentynyt ja se kokeilee kaikki muut mahdolliset osaamansa ponimaiset asiat ennen kuin se hieman miettii, että okei, voisiko se olla tämä? Se on tosi herkkä ja kiltti, mutta motivoituakseen se vaatii jonkin verran.
Tuntuu jotenkin niin simppeliltä, kun pahin mitä se voi tehdä on pari peruutusaskelta, "lähdöt" (lue ponikiihdytys, joka kestää kolme askelta) tai sitten jalan liiskaus aitaan, ihana.

45 minuutin tunti meni nopeasti ja tunnin jälkeen vielä shiatsusin poniinin. Tarhaan viedessä sillä roikku alahuuli pitkänä ja silmät olivat suhteellisen uniset. Veikkaan, että tarhaan päästyään se miettiä, että mitä hittoa äsken tapahtui.

Kuvia katsoessani huomaan vaan kaikki istuntavirheet ja muut, hmph.

Kuvat: Sanni Lepola

Valmis!
Ponitytön ilme tunnin jälkeen, tais olla kivaa..
P.S Blogini on Hippolan kuukauden blogiäänestyksessä, käy äänestämässä täällä!

8 kommenttia:

  1. Ratsastat niin nätisti ja heppakin näyttää tosi tyytyväiseltä! En oo sun blogia kovin pitkään lukenut, eikö sulla ollut jossain vaiheessa oma hevonen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rebe! :)

      On ollut ja on edelleen, se vain muutti kauemmas viettämään "eläkepäiviä" ihanaan ja rauhalliseen paikkaan, joten olen nyt tavallaan hevoseton.

      Poista
  2. Me ollaan Nti Ponin kanssa hinkattu noita käännöksiä, huhhuh. Alkaa tulemaan omat rajat vastaan kouluttajana, kun en vaan saa sitä selästä tajuamaan erityisesti takaosalta kääntämistä. Puhumattakaan siitä, että sivulle =/ eteen. Jotain on taas tehty väärin kun oikea kylki on uudelleen pudonnut jonnekin... ;) Laiska ja huono ratsastaja!

    Kuulosti kyllä tehokkaalta tunnilta, tykkään juuri tuollaisesta pienestä säätämisestä itsekin. Tärkeää. Ja tosi kiva ilma teille sattui kuvaamisen kannalta!

    (+ hevosettomuuteen jos tarttet ratkasua, niin Nti Poni seisoskelee taas tyhjän panttina tarhassa. Saa lainata. ^^ Nyt olis kenttäkin kunnon ratsastusta/tunteja (kl/lr) varten. Edelleen yritän saada aikaiseksi sille "kakkoshoitajan" etsimistä, mutta voi mato että olen laiska!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten olet vaan liian ankara ja vaativa itsellesi :)

      Jep, mäkin tykkään. Varsinkin, kun nopeasti tuntee liikkeessä eron tuollaisen pienen työstön jälkeen. Ja niin sattui! Seuraavalla ratsastajalla ei ollutkaan ihan noin hyvä tuuri, vaan taivas repesi totaalisesti. :O

      Hmm, olisikohan siitä minulle maastomopediksi ja ehkä ajoittain tunnillekin. ...Voisin kyllä tulla sitä kokeilemaan joku päivä! :)

      Poista
    2. Ei, kyllä nyt on oikeasti taitojen raja vastassa. :D 6 kk ollaan tuota väännetty ja ei vaan mene jakeluun enkä enää keksi mitähäh. Aloitustilanne oli se, että tapeltiin eikä tehty, nyt tehdään tappelematta... jos huvittaa. Jännintä on ehkä se, että Poni tekee *joka* kerran ekalla pyynnöllä väärin (eri tavalla, joka kerran!) ja sitten tokalla *joka* kerran oikein.
      Hyötyisimme molemmat, ehkä jopa enemmän minä, pienistä koulutussulkeisista, mutta ah, rahatilanne...

      Tule vaan. :) Ja tosiaan, jos ei sen kanssa inspaa tehdä enemmän niin saahan sitä lainailla ihan if and when. On se mahtava maastoponi (parhaita, joilla olen ikinä mennyt), vaikka eihän se mikään osaava muuten ole. Kaikki väistöt löytyy (säkällä), kaikki askellajit on (tosin välillä heikot) ja kaikki ohjasavut ymmärtää (jos viitsii). Suoristunutkin on todella paljon, mutta se tasaisuus ja laatu on ihan hukassa. Ollaan tehty muutama 'kisaratsastus' kotona testimielessä nyt viime viikkoina ja karmaiseva totuus on paljastunut...

      Olen muuten miettinyt tuota seuraavan kommentoijan aihetta itsekin. Jos inspiroidut tekemään jotain kirjallisuuskatsausta, en pistä vastaan. ;)

      Ja viitaten edelliseen: se ratsastusopettajuuspostaus oli vanhassa blogissani, joka domaininvaihdossa jäi sitten kokonaan off-lineen. Kirjoitin sitä siis joskus silloin kun Nti Poni syntyi... :D Olen salaa joskus harkinnut kirjoittavani päivitettyjä versioita samoista aiheista (läh. heppailufilosofiaa ratsastuksesta & maastakäsittelystä) uuteen blogiin, mutta katsotaan.
      Ponipäiväkirja taas odottelee huoltotilassa sitä päivää kun jaksan tehdä asialle jotain: 4 konetta/vuosi + 8 kk ilman omaa konetta = aika hitaasti koodaukseen ja skannaukseen syttyvä mieliala. Erityisesti tuo skannaus tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä, vaikka niin vannoinkin pitäväni blogin pääsääntöisesti kuvapäiväkirjana. Olisi kiva kuitenkin jotain kertoa tältä menneeltä väliltä.

      Poista
    3. No voi sentään. :D

      Hmm, täytyykin laitella sulle sitten viestiä, jos tulisin käymään! :)

      Aa, ok. Ohhoh, sulla on ollut hulinaa konepuolella sitten :D

      Poista
  3. Hei! Voisitko tehdä postauksen ratsastajan painosta ja hevosen koosta? Mikä on liian painava ratsastaja? Onko max. 20% hyvä nyrkkisääntö vai onko sekin jo liikaa? Turvallisintahan on, mitä vähemmän ratsastaja painaa, mutta mikä on liikaa? Kuinka paljon taidolla ja tasapainolla voi saada painoa anteeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa,
      Vaikea aihe kirjoittaa, kun ei minulla ole siihen oikein mitään faktoja iskeä pöytään kovinkaan paljoa. :)
      Minusta maalaisjärjen käyttö on sallittua ja usein sen käyttämisellä pääsee jo aika pitkälle.

      Ennemmin näkisin, että parempi on vähän painavampi ratsastaja hyvän tasapainon ja kehonhallinnan kanssa, kuin kevempi, jolla ei ole kehonhallintaa ollenkaan. Sitten taas joillain tulee pienempien hevosten tai ponien kanssa pituus vastaan, vaikka painoa olisikin sopivasti. Liian pitkä tai liian lyhyt ratsastaja aiheuttaa omat ongelmansa ihan jo asennon ja apujenkin puolesta. Eli tasapainoisuus tässäkin yhdistelmässä on ideaali.

      Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, omat näkemyksen on varmaan kaikilla. :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)