lauantai 9. elokuuta 2014

Riding with Connection- Katariina Kaartinen-Alongin kurssilla.

"Hidasta vauhtia. Hengitä syvään.
Pysähdy kuuntelemaan elämän ääniä,
tarkastelemaan yksityiskohtia ympärilläsi.
Kiirettömyys on lahja, ota se vastaan".

Tiukka kahden ja puolen päivän setti. Ensimmäinen ilta keskityttiin "pelkästään" teoriaan, biodynamiikkaan ja yleisesti ratsastajaan ja hevoseen. Lisäksi teimme muutamia käytännön harjoituksia, ilmapallojen sekä jumppapallojen kanssa.

Seuraava aamu aloitettiin sitten ratsastustunneilla, minä olin mukana vain kuunteluoppilaana, joten sain keskittyä täysin ratsukoiden seuraamiseen ja opetukseen. Tunteja kuvattiin videolla, joita katsottiin sitten päivän päätteeksi, jolloin kävimme läpi lisää asioita ja vielä kirsikkana kakun päällä kävimme ratsastamassa turvepaalin päälle laitetulla satulalla ja Katariina näytti miten erilaisilla kuminauhaviritelmillä voi auttaa kroppaa menemään oikeaan asentoon.

Viimeinen päivä meni saman kaavan mukaan kuin toinenkin, ratsastustunteja ja videoiden katselua. Viimeiseksi keskustelua tunteista ratsastuksessa tai hevostelussa ylipäänsä. Lisäksi saimme jokainen vetää Hevosen Viisaus-korteista kortin, aika monilla taisi osua ja upota. Ostin kortit myös itselleni ja tulen varmasti käyttämään niitä kursseillani, aivan mahtavat! Tänne tekstien lomaan laitan niiden korttien lauseet, jotka olen tällä viikolla korteista nostanut.

"Sanomalla aina "kyllä" muille ihmisille,
sanomme usein "ei" omalle hyvinvoinnillemme.
Silloin teemme karhunpalveluksen sekä itsellemme että muille ihmisille.
Rohkene sanoa "ei" vailla syyllisyyden tunnetta".

Kurssi oli kaikenkaikkiaan mahtava, osasin odottaa, että kurssi on sellainen, jonka koen omakseni. Vaikka en ollut Katariinaa ennen nähnyt, niin olen joskus lukenut hänen blogiaan, lisäksi joskus kevättalvella facebookin yhdessä ryhmässä oli keskusteluita, josta ilmeni, että meillä on aika samanlainen ajatusmaailma ja samantapainen hevos(t)en opettama oppi takanaan.
Toki on myös aina yhtä ihanaa osallistua kurssille, jossa ei mennä hevosen kustannuksella, kurssille, jossa korjataan ihmistä ei hevosta. 

"Kun rohkenet avata sydämesi näkemään kivun ja tuskan
takana piilottelevan kauneuden, annat myös itsellesi
luvan kasvaa ja elää elämääsi eteenpäin".

Mutta jospa nyt pähkinänkuoressa kurssin antia ihan konkreettisella tasolla. Tai no, tässä on muutamien ensimmäisten kirjoittamieni sivujen juttuja, aikani loppuu kesken, joten nyt tulee tämän verran. Huomiona, että nämä ovat minun muistiinpanoistani, eli nämä voivat osittain olla sovellettu jo omaan tapaani ajatella.:
  • Yleisesti ottaen liian harvoin, jos koskaan, ratsastajan kanssa palataan perusasioihin. Eli ei hiota tekniikkaa ihmisen kanssa, "hiotaan" vaan hevota.
  • Ratsastus- ja hevosmaailmassa ylipäänsä opettajan pitäisi aina jostain syystä olla sillä ylimmällä tasolla, eli tietää ja osata kaikki. Vaikka ohjauksessa tärkeää on kuitenkin se, että annetut opit osataan selittää niin, että vastaanottaja ymmärtää ne ja ne avautuvat oikein.
    --> Selkeä artikulointi, silmä ja se, että osataan pukea sanoiksi se, miten tehdään ovat tärkeitä juttuja.
    Toki opettajalla tulee olla riittävästi "paloja" hallussaan, että tämä toimii. Mutta hyvin osaavan ihminen, joka ei osaa enää pukea sanoiksi tekemisiään vaan kertoo tekevänsä "ei mitään", voi olla opettajana sellainen, jolta ei välttämättä saa ohjeita siihen, että miten.
  • Istuinluut: istuinluiden tulisi osoittaa "suoraan alas". Jos polvia kääntää ulos, niin istuinluut "kapenee", tällöin voi käydä niin, että hevonen ei halua liikkua tai sitten se päättää "syöksyä".
  • Ihmisen keskiosa on yksi "paketti", jonka keskipalasen pitäisi pitäisi pysyä aina hevosen keskellä.  Painon laittaminen jommalle kummalle puolelle tulee todella painamalla ei nojaamalla mihinkään.
    --> Tässä kohden tulee esiin epäsymmetriat, ja niitä on kaikilla
  • Kaikki tapahtuu alhaalla, koska paketti ei saa kaatua. Istuinluut taivuttelevat hevosta ei jalat.
  • Liian iso liike ei ole hyvä, mutta myöskään jäykkä/liikkumaton ei ole hyvä
  • Ei liian rentona, eikä liian jäykkänä --> Jäntevyys!
  • Jäntevyys tulee siitä, että oman kropan energia vastaa hevosen energiaa, jos hevosesta tuleva voima on liian suuri aiheutuuhölskyminen, jonka kautta tulee muita ongelmia
  • Muista ponnistus! Ponnistaminen on energian tuottamista, en nyt tätä selitä tämän enempää, kun se vaatisi varmaan kokonaisen oman kirjoituksensa.
  • Kevennyksessä painon pitäisi olla noin 80% reidellä
  • Päästä irti päästä eli älä keskity vain siihen missä hevosen pää menee
  • Hevonen tulisi ratsastaa tuntumalle ei ottaa sitä "tuntumalle", näissä on iso ero!
  • Ratsastajan asennon tulisi olla sellainen, että jos hevonen otetaan pois, niin ratsastaja jää pystyyn
  • Kantaapäätä ei paineta alas
  • Oppiminen on joskus sellaista, että mennään mukavuusalueen ulkopuolelle
  • Elämä/oppiminen ei ole yksi jana, jota seuraamalla löydät maaliin. Todennäköisempää on, että matkalla tulee mutkia ja lopulta maalissa huomaat, että maali onkin paljon kauempana.
    --> Tietä onneen ei ole, onni on se tie
Asioita olisi vaikka kuinka paljon enemmän ja monesta asiasta voisi selityksineen kirjoittaa vaikka kuinka, mutta jospa nyt jätän tähän, kun alkaa olla hieman kiire

Olin muuten eilen ratsastamassa ja olen menossa sunnuntaina valmennukseen! ..Jospa tämä tästä taas lähtisi pikkuhiljaa käyntiin.
"Kun sinä olet valmis, kohtaa vanhat haavasi kasvotusten.
Silloin saat takaisin sen voiman, joka sinulta kauan sitten riistettiin".

3 kommenttia:

  1. Lukasin vaan pikaisesti, mutta paljon pointteja, joiden kanssa olen kanssa joskus painiskellut. Vaikuttaa niin henkilöltä, jonka kurssit/tunnit olisivat varmasti mielenkiintoisia.

    Pakko toki kommentoida paria juttua listasta, kun pisti naurattamaan...

    Olin tänään ratsastamassa Ntin kanssa meidän vakimaastoa ja mentiin taas kaulanarupainotteisesti (ie. ohjia käytetään siihen, että ohjat ei heilu häiritsevästi). Laukkasin (ekaa kertaa ilman satulaa! hyvä me!) ja sen jälkeen sitten poni oli vähän pinksu, kuten tavallista (lue: hereillä kerrankin). Teenköhän mä jotain väärin, kun vedettiin 180 asteen käännös n. 1½ m2 tilassa ja mietin varmaan puoli minuuttia sen jälkeen miten ihmeessä ponin saa kääntämään päätänsä??! Vasta sitten muistin, että joo, ohjaa saanee käyttää... xD Eikä ollut edes eka kerta; joskus viime talvena luin jotain ratsastuskirjaa, jossa puhuttiin perusasioiden yhteydessä siitä, että jos otat vesemmasta ohjasta tavalla X, hevosen pitäisi liikkua suuntaan Y. Minä kilttinä tyttönä kampeamaan ponin selkään ihan vaan siksi, että "jaa-a, tapahtuukohan noin oikeesti"...
    => Siinä pään asennon seuraamattomuudessakin voi mennä himpan liiallisuuksiin, luulen ma.
    On kyllä totta, että normiratsastuksessa/-ratsastajat keskittyy ihan liikaa pään veivaukseen: se tulee kyllä sieltä jos muuten liikutaan oikein. Ja tuntumat... Huh, älkää päästäkö edes miettimään! Yleensäkin niiin moni hyötyisi niiiiin paljon tunneista pitkin ohjin.

    Tuo "jos hevonen otetaan pois, asento säilyy" on kanssa toinen. Olen ilmeisesti jossain vaiheessa sisäistänyt tämän, sillä kun ponilta viime keväänä muksahdin, löysin itseni täydellisestä ratsiasennosta maasta... Myönnän nauraneeni jo tapahtumahetkellä. :D
    En tiedä voisiko tuota oikeasti treenata hyvin havainnollistavasti normaalioloissa, oletko kuullut/nähnyt? (Tee harkkapostaus joskus!) Ainoa ehkä minulle mieleen tullut tilanne on ollut rampilta nousu juuri sen korkuisen hevosen selkään, että ilman jalustinta painon pystyi laittamaan jalalle. Mielestäni esim. jumppapallon asentoharjoitukset on monasti vaikea 'kääntää' sinne hevosen selkään. Usein ratsastajilla tuntuu pakka katoavan viimeistään sitten kun ohjat saa käteensä. (Ärsyttää itsessänikin. Erityisesti ollaan veivattu sitä viime viikkoina ponin kanssa, että kun pysähdytään, EI aloiteta ratsastajan käden liikkeellä.)

    Ja vimppana, ei naurattavana, tuo opettajuus-asia. Kirjoittelinkin siitä joskus blogiini, mutta mielestäni ihmiset juoksevat opettajaa/tallia etsiessä liikaa meriittien ja tittelien perässä. Sen lisäksi, että meriitikäs voi olla huono, olen törmännyt todella monasti erittäin isoihin ahaa-elämyksiin 'perustason' ratsastajan tai totaalisen epäharrastajan suusta. En ymmärrä, mikseivät ihmiset useammin valmentajaa/opettajaa hakiessa käy katsomassa kuinka henkilö ratsastaa itse ns. kotioloissa (on aika eri asia ratsastaa kisoissa voitosta) ja, erityisesti, käy juttelemassa ehdokkaan kanssa ratsastuksesta (tai edes kuuntelemassa tuntia/kyselemässä toiselta oppilaalta vaikutelmia)! Nykyään kun hirveän monilla on blogia ja ties mitä, ei olisi niin vaikeaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! ..Tulen vastailemaan tähän ajan kanssa huomenna! :)

      Poista
    2. Noniin, olen ollut lomalla, joten konekin on ollut poissa päältä pitkiä aikoja, niin en päässyt vastailemaan heti. :)

      Kyllä toki sitä päätä kannattanee vähän miettiä :D ..Ehkä olisi hyvä sellainen kultainen keskitie, jossa pää ei ole päätähti eikä täysi unohdettukaan asia. Se vain tuntuu nykyään olevan niin tärkeää missä se pää huitelee. Ja vielä kun oikein haetaan sitä, että hevonen kulkee luotiviivan takana ja ihan joku muu kuin niska on kaulan ylin osa. :O

      Ja mitä tuohon asento-hommeliin tulee, niin joo, sitä on aika hankala kyllä treenata ihan havainnoillistaen ja totta, jumppapallon kanssa on aina vähän eri juttu kuitenkin. Minusta tässä on enemmänkin kyse siitä, että ihminen tiedostaa oman kroppansa ja sen missä se menee. Useinhan menee niin, että jos olet ratsastanut aina etukenossa ja sinut laitetaan suoraan, tuntuu se takakenolta, koska kroppamme "huijaa". Tämä on siis sellainen asia, jossa jonkun pitäisi aina tai ajoittain olla kentän laidalla huutelemassa, että koska olet suorassa. Ja kun tiedät, miltä kehossasi suora tuntuu, osaat hakeutua siihen itse.
      ..Toki usein sitten korjataan liiaksi eli etukenosta saattaa tulla, hyvin todennäköisesti, ainakin hetkellisesti takakeno. Tästäkin syystä olisi hyvä, jos joku aina välillä katsoisi vähän perään. :)

      Ja niinpä, jotenkin oletetaan, että neuvot tulee aina niiltä "parhailta", vaikka ei näin ehkä ole. Ensinnäkin ihmiset oppivat ja sisäistävät asioita eri tavalla, eli se joka sopii toiselle ei välttämättä avaudu toiselle ollenkaan jne. Sitten taas joku vähemmän osaava osaisi selittää asiat jollekin ihmiselle oikein ja osaisi oikeasti avata asioita, kuten mitä tarkoittaa oikeasti puolipidäte eikä vain käsketä "ratsastaa enemmän".
      Toisaalta taas hyvä opettaja ei välttämättä ole itse selässä edes niin hyvä, mille tasolla hän voi maastakäsin ratsukkoa opettaa. Hyvä silmä ja artikulointi ovat aika avainasemassa mielestäni tässä. Toki pitää olla tietty osaamisen taso ja ymmärrys asioista myös.

      Jos haluat, niin linkitä blogisi minulle. En muistaakseni ole sitä koskaan nähnyt? :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)