torstai 13. marraskuuta 2014

"Oikea ja väärä"

Kuinka usein sitä törmääkään tilanteeseen, jossa toinen koittaa selittää omaa näkemystään oikeana ja toinen samalla tahdilla perustelee omaa tapaansa oikeaksi. Keskustelu ei etene, ehkä vielä joku kolmaskin tuo lusikkansa samaan soppaan. Ehkä joku alkaa keskutelun lomassa myöntyä, toinen vaihtaa mielipiteensä ja yksi on vain hiljaa. Ehkä keskustelu saattaa jopa muuttua äänekkäämmäksi, vihaisemmaksi, joku haluaa pitää kiinni omasta kannastaan.

Tämä lienee tuttua missä ympäristössä vain, mutta ehkä jokainen hevosten kanssa tekemisissä oleva ainakin tunnistaa tällaiset tilanteet.
Keskustelu voi olla ihan mitä vaan maan taivaan välillä; kengättä vai kengillä, kuolaimilla vai ilman, raippaa vai ei, väkirehua vai pelkkää heinää, heinät kaksi kertaa päivässä vai kuusi kertaa päivässä, vapaa heinä, ole johtaja, ole yksi lauman osa, ratsasta aina hyvin, älä potki äläkä kaiva kantapäällä, älä roiku suussa, käytä enemmän ohjaa kuin jalkaa, hevosen pitää tehdä kaikki mitä ihminen käskee, hevosen ei tarvitse tehdä mitään mitä se ei halua, tallin käytävä pitää aina lakaista, tallin käytävää ei saa lakaista koko ajan ettei pöly leviä. Voisin jatkaa listaa aina vaan.

Jokaisella on joku oma mielipide asiaan, se on voinut tulla kokemuksen kautta, se voi opittua, se voi olla jotain, minkä on jostain lukenut, se voi olla auktoriteetin kertomaa tai se voi olla ihan omasta päästä. Onko olemassa asiaa, jossa joku esimerkiksi edellä mainituista perusteluista olisi parempi kuin toinen? Onko olemassa ainoaa oikeaa?
Olen joskus kuullut sanottavan, että huonoin mahdollinen perustelu on selittää asia näin "näin on aina tehty". Pointti taitaa olla ss että mikä asia ikinä onkaan, niin se ei ole mennyt läpi omasta suodattimesta, sitä ei ole kyseenalaistettu vaan tehdään vaan.

Mutta yleisesti, miten voimme mennä sanomaan toiselle, että hänen tapansa on väärä, tai minun tapani on parempi kuin sinun? En missään nimessä sano, etteikö saisi antaa neuvoja.
Liian usein tuntuu vain unohtuvan, että jokaisella on se oma totuus, jollekin se ei ole vielä ehkä kaikissa asioissa valjennut, mutta tuputtamalla omiaan tai haukkumalla muita kuin sitä omaansa, ei päästä kovin hedelmälliseen lopputulokseen.

Joskus, tai aika usein, tietoa saattaa olla jostain asiasta liian vähän. Silloin yleensä mennään muiden tiedon varassa, on helmpompaa vain ottaa vastaan tietoa. Mutta jokainen tunnistanee tilanteen, jossa alkaa olla itse tietoinen asioista, jolloin voin myös alkaa säveltää, tehdä niitä omia ratkaisuja. Tehdä sen oman totuuden mukaan, jotta pysyy itselleen rehelllisenä. Ja tottakai on aika ajoin hyvä myös miettiä niitä omia ratkaisujaan ja arvojaan, ovatko ne vielä itselle ajantasalla.
Olisi hienoa, kun näistä voitaisiin keskustella avoimesti, ilman syyttelyä, ilman puolustelua. Ajatusten jakamista tasa-arvoisesti, muiden kuuntelua ja kunnioittamista.

Kun on itse varma omasta asiastaan, kun on käynyt keskustelua itsensä kanssa, kun luottaa itseensä ja omiin valintoihinsa ei niitä tarvitse puolustella muille, eikä liioin syytellä muita tai yrittää käännyttää. Tällöin myös avoin keskusteluyhteys on mahdollinen, ei sellaista tilannetta ole olemassa kuitenkaan, jossa kaikilla on samanlainen ajatus, miksi tehdä asiat niin vaikeaksi.

Ihmiset ovat yksilöitä, hevoset ovat yksilöitä, erilaiset tilanteet vaikuttavat aina eri tavoin.

6 kommenttia:

  1. Sattuipas sopivasti. Juuri pohdiskelin samaa asiaa, tai enemmänkin niitä itselle muodostuneita ajatuksia, mielipiteitä ja tapoja toimia, kun kohtasin parinvuoden takaisen hevosen ja ihmisen siinä asetelmassa, missä aikaisemminkin, mutta oma kasvu oli tapahtunut niin eri suuntaan, että vaikka asioita ei puitu, niin huomasin kyllä tiettyjen huomioideni aiheuttavan leukaperien kireyttä. Monesti ne asiat ovat vaan kovin paljon suurempia kokonaisuuksia kuin pelkkä tallin käytävän lakaisu. Jos joku on sitä mieltä että hevostasi on ratsastettu päin helvettiä, niin aika vaikea siinä on pysyä täysin objektiivisena ja tyynenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, monet asiat ovat niitä isompia asioita, monesti juuri siihen ratsastukseen tai muuhun liittyviä. Henkilökohtaisia asioita, sellaisia, joista tuntuu hankalalta keskustella ilman loukkaantumisen vaaraa.

      Mutta jotenkin näissäkin tilanteissa jos muistaisi sen, että itse on polullaan ja kehityksessään omassa paikassaan ja toinen siinä omassaan. Näiden asioiden yhdeksi liittäminen voi olla mahdoton tehtävä.
      Minä lähtisin ehkä miettimään, että miksi joku tulee sanomaan minulle, että hevosta on ratsastettu päin helvettiä, mistä se oikeasti kertoo? Onko tällä henkilöllä todellista kompetenssia sanoa niin? Ja vaikka olisikin, kuinka vakavasti palaute pitää ottaa, jos esitetään tuohon tyyliin. Miettisin, onkohan henkilöllä itsellään ongelmia hevosensa kanssa, tai ongelmia muuten vaan. Usein pahaa oloa halutaan purkaa muihin, ihan niin kuin se veisi sen oman huonon olon pois.

      Mutta toki tiedän, että on vaikeaa olla tyyni ja objektiivinen, jos joku tulee arvostelemaan tai haukkumaan kovin sanoille itselle tärkeitä asioita tai asioita, joita on itse kehittänyt. Kuitenkin jos tietää itse tehneensä oikein ja toimineensa oman äänensä mukaan, niin silloinhan tuolla mielipiteellä ei pitäisi olla niin suurta vaikutusta.
      Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. :P

      Toki jälleen asia erikseen tilanteet, joissa oikeasti käsitellään esimerkiksi hevosia väärin tai väkivalloin.

      Poista
  2. Aivan liian fiksuja sanoja torstai-iltaan. Pisti vähän miettimään taas, eikä voi sanoa muuta kuin että olipas kiva ja mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soila ihanasta kommentista! :)

      Poista
  3. Tuota totuusasiaa kommentoidakseni sen verran, että periaatteessahan se on sinulle"totuus", että jokaisella on oma totuus. Tosin tässä vaiheessa voi myös miettiä, miten totuus määritellään sanana. Minä olen itse sitä mieltä kristillisen vakaamukseni perusteella, ettei ole olemassa kuin yksi totuus. Siinä olen tosin kanssasi samaa mieltä, että on ihan turha yrittää tuputtaa omia ajattelumalleja tai tuomita toisten. Ei siinä päästä mihinkään. Ja tietysti, jos puhutaan hieman pienemmän mittakaavan totuuksista, kuten vaikka, että, onko ok loimittaa hevosta, niin tähän en minäkään löydä yksiselittäistä vastausta. En tiedä, pääsitkö kärryille. Minä ehkä puhun totuudesta, kun puhun jostain elämää suuremmasta asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toki vaikuttaa se, miten totuus määritellään ja missäa asiayhteydessä siihen viitataan.
      Eli kontekstilla on aina merkityksensä. Samoin kuin on sillä, että jokainen henkilö käsittää sanat subjektiivisesti.

      Eli luulen ymmärtäneeni pointtisi. :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)