tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosi 2014


En tiedä meneekö se oikeasti niin, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika kuluu. Tai sitten minun elämässäni tapahtuu paljon asioita, huolimatta siitä, että suurimman osan aikaa minulla on sellainen olo, että mitään ei tapahdu ja mikään asia ei edisty. Vaikka, kun katsoo taaksepäin, asiat menevät eteenpäin koko ajan.

Vuosi sitten kirjoitin tähän tyyliin. Tuntuu, että tuolta on tultu taas ihmisikä eteenpäin. En edes tiedä miten lähtisin tätä vuotta keräämään kasaan. Ylipäänsä ajan käsite on minulle nykyään jotenkin hassu, menneisyys on vain enemmänkin jotain, jota en oikeastaan mieti juuri lainkaan. Mutta kuitenkin tiedän, että se on osa minua. Tällä hetkellä elän ehkä enemmän tulevassa ja päivittäin yritän muistuttaa itseäni elämään tätä päivää. En vaan voi sille mitään, että ajatukseni ovat sellaiset, että olisin kovin innoissani jos kaikki mitä suunnittelen olisi jo tässä. Mutta kaikki ajallaan. Aihe, josta olen saanut muistutuksia pitkin matkaa.

En lähtisi raapimaan kasaan vuotta kuukausitasolla. Kirjoitan tähän sellaisia minulle tärkeimpiä asioita, niin onnen hetkiä kuin kasvunpaikkojakin.

Kokonaisuudessaan vuosi on ollut mainio matka, olen kiitollinen.

"Luopumisen tuska on hintana lahjasta rakastaa"

Ensimmäinen asia, joka minulla tulee mieleeni tästä vuodesta on tietenkin Nette. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran sanoin vuoden 2013 puolella ääneen sen, että mitä jos luopuisin Netestä. Ajatus tuntui ja oli täysin hullu, miksi luopuisin yhdestä ainoista asioista, joka toi elämääni sillä hetkellä iloa?
Mutta kuinkas sitten kävikään. Meni noin puoli vuotta ja olin kuskaamassa Netteä sen uuteen kotiin, vaikka en siitä täysin luopunutkaan. Papereissa on edelleen nimeni.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei Nette olisi päivittäin mielessäni. Viikoittain mieleeni hiipii joku tapahtuma tai sitten muuten vain pidemmän kaavan mukaan ajattelen Netteä. Minkälainen se on, mitä me yhdessä teimme, mitä olisin voinut tehdä erilailla, minkälaista meillä oli ja miksi kaikki lopulta meni niin kuin meni.
En ole paljon selitellyt miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun, en täällä enkä oikein muuallakaan. On asioita, joita on niin vaikea selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi. Vaikka tiedän, että tekoni oli rohkea, epäitsekäs tai mitä ikinä, mutta koen päätöksestäni ajoittain syyllisyyttä. Kyseenalaistan sen ja mietin, että olenko itselleni rehellinen, teinkö oikean päätöksen. Olisinko vielä voinut tehdä jotain enemmän, luovutinko vain.

Vaikka samaan aikaan tiedän, myös sydämessäni, että tämä oli oikein. Tämä oli hyvä ratkaisu kaikinpuolin enkä voisi toivoa parempaa paikkaa Netelle.

Jokainen jostain itselle todellä tärkeästä luopunut tunnistanee ajatukset ja pystyy ehkä samaistumaan siihen tuskaan. Koen kuitenkin myös helpotusta, koska tiedän Neten olevan paikassa, jossa sillä on hyvä olla ja minun ei tarvitse olla huolissani siitä, tai kenestäkään muustakaan, joka sen kanssa touhuaa.

Ilman Netteä en olisi tässä tänä päivänä, luulen niin. Mestariopettaja. Mitä enemmän tästä elämästä ymmärrän, sitä selkeämmin näen mitä se tuli minulle opettamaan. Ja miten paljon ihan kuka tahansa ylipäänsä voi oppia olemalla hevosten kanssa.

Annoin pois elämäni.


Täytyy osata luopua, jotta voi saada jotain tilalle

Toisena mitä minulle merkityksellistä olen saavuttanut tai saanut tämän vuoden aikana. Tämä vuosi on jälleen kerran ollut kurssien ja oppimisen vuosi, vaikka en juuri minnekään kursseille tainnut olla vielä alkuvuodesta menossa, niin kas kummaa, elämä johdatti ties minne.

Olen tänä vuonna ollut Zensitivessä, shiatsukurssilla, Katariina Alongin kurssilla, Katariina Albrechtin kurssilla, Reikikurssilla, Metahealth-kurssilla ja olikohan vielä muuta? On, aloitin erään koulutusmoduulin, jossa keskitytään henkiseen kasvuun ja itsetutkiskeluun. Olen tästä innoissani ja uskon sen tuovan paljon lisää siihen, mitä salaa suunnittelen päässäni tulevaksi.
Tämä jatkuu aina ensi vuoden kesään asti. Lisäksi olen menossa keväällä EFT-terapeuttikoulutukseen sekä kraniokurss(e)ille, lisäksi tulee toivottavasti vihdoinkin se shiatsun "viimeinen" kurssi. Ensi vuodelle on siis tiedossa myös paljon uutta ja vähän vanhaakin!

Olen vuoden aikana luopunut paljosta, mutta olen myös saanut paljon.

"You can't get to courage without walking through vulnerability. Period."

Ja muuta:
Olen tutustunut jälleen tämän vuoden aikana ihaniin ihmisiin.Sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa tuntuu kuin olisi tuntenut pidempäänkin, vaikka olisi vasta tavattu. Sellaisiin, joiden kanssa ei ole ulkopuolinen olo.

Vuosi on ollut kaikkea muuta kuin helppo, on ollut vaikeita hetkiä, rämpimisen hetkiä ja onnen hetkiä. Se tuntuu raskaalta, mutta myös voimaannuttavalta, tiedän rajani nyt.
En enää uskalla edes toivoa, että nämä vuodet tästä rauhoittuisivat, mutta yritän tasaisin väliajoin muistuttaa itseäni siitä, minkä matkan olen jo kulkenut ja kuinka pitkä se matka on, kun suhteuttaa sen aikaan, jossa kaikki on tapahtunut.
Ehkä vielä kerron teille enemmän viime vuodestani myöhemmin, ihan vielä ei ole sen aika.

Olen saanut tehdä töitä ihanien ihmisten kanssa, shitsujen, koulutusten ja kurssien muodossa. Yhä enemmän jälleen koen, että ohjailu tapahtuu myös jossain muualla kuin minussa. Eteeni tulee ja tuodaan asioita, sellaisia joille olisin viitannut kintaalla vielä vaikka vain muutama vuosi sitten. Olen ollut avoimin mielin ja mennyt semiajopuuna. Jälkeenpäin ajatellen, en ole kuitenkaan ollut missään muualla kuin juuri siellä, missä minun on pitänytkin olla.

Vuosi 2014 on kasvattanut minua, ehkä taas enemmän kuin mikään aiempi vuosi. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka voi oppia on se, miten olla läsnä ja vahva omassa itsessään ja kehossaan silloinkin, kun mieli ja kaikki muu ympärillä tuntuu kaatuvan. Miten kaiken härdellin keskellä on kuitenkin sellainen joku varmuus sisällä. Miten epävarmuus tunteena ei enää tarkoitakaan sellaista epävarmuutta kuin se ehkä aiemmin tarkoitti. Vaikka epätoivon hetkiä tulee, niin muutos on ainoa pysyvä asia niissäkin.
Miten niin moni asia on menettänyt merkityksensä, miten moni asia on tullut tärkeäksi ja miten huomaa, kuinka jokaiseen aikaan löytää jostain vanhastakin asiasta jotain uutta opittavaa.

Tällä hetkellä takkini on samaan aikaan tyhjä ja täysi vuoden 2014 jälkeen. Joten, vuosi 2015, toivotan sinut tervetulleeksi.


P.S Ulkoasukin vaihtui, kerro ihmeessä mielipiteesi sivupalkissa tai sanallisesti! Hienon bannerin minulle teki Anna, jonka blogiin pääset tästä.

2 kommenttia:

  1. http://themindunleashed.org/2014/10/year-seems-disappear-quickly-last.html, näitä riittää, kyllä se taitaa niin olla, valitettavasti.

    Onnea uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, minäkin luin tuon jutun viime viikolla!

      Kiitos samoin sinulle! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)