torstai 22. tammikuuta 2015

Toivekirjoitus: Kuolaimista

Tässä kun mietiskelin otsikkoa, joka lopulta muodostui hyvinkin töksähtäväksi aloin myös miettiä sanaa kuolain. Miten se onkin jotenkin hassu sana; ikäänkuin kuolaaminen jotenkin liittyisi vahvasti asiaan, että kuolaimen avulla saadaan hevonen kuolaamaan. (No niin, tämähän alkaa lupaavasti ja asiapitoisesti tämä teksti).

"Jos kuolaimet keksittäisiin tänään, niiden käyttöönotossa
eläinlääkäri Mirjami Miettisen arvion mukaan
nykyasenneilmastossa epäröitäisiin"

Hevosurheilu 91. vuosikerta

Olen sivunnut aihetta jo kahdesti aiemminkin, aikaisemmat kirjoitukseni voit lukea täällä ja täällä. En ala edelleenkään kirjoittaa postausta erilaisista kuolainvaihtoehdoista, luulen, että niistä jokainen löytää tietoa googlettemalla. Mielipiteitä erilaisista kuolaimista ja siitä miten ne toimivat on varmasti jälleen kerran yhtä paljon kuin on käyttäjiäkin ja niin sen pitää mennäkin, hevosten suut ja päät ovat erilaisia, joten on jälleen kerran mahdotonta etsiä kaikille oikeaa totuutta. 

Kuolaimia vastaan ja niiden puolesta löytyy varmasti materiaalia vaikka kuinka ja paljon. Kuolaimet/kuolaimettomuus on asia, jota on tutkittukin paljon ja usein minusta tuntuu, että tutkimustulos ainakin jotenkin on riippunut siitä, kuka tutkimusta rahoittaa tai siitä, kuka tutkimusta tuo esiin, yleensä toki sillä tavalla, että se oma myytävä tuote on hyvässä valossa. Tässä(kään) asiassa siis tuskin kannattanee sokeasti luottaa yhtään mihinkään ulkopuolelta tulevaan "faktatietoon", oma ajattelu, maalaisjärki sekä se oma tunne ovat niitä asioita, joiden perusteella pääsee varmasti jo pitkälle. Olettaen jälleen, että perusasiat ja tietämys on kuosissa.

Minä olen itse edelleen sellainen väliinputoja, että käytän sekä kuolaimia että kuolaimettomia. Kaikki riippuu aina hevosesta, siitä mitä tehdään ja mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Jos minulla on olemassa vaihtoehtoja kuolainten suhteen, valitsen sen pehmeimmän vaihtoehdon, joka kyseiselle hevoselle on olemassa ja joka on sille sopiva.
Iso ongelma ehkä monesti kuolainten käytössä saattaa kovan käden lisäksi olla se, että kuolain ei ole hevoselle oikeankokoinen tai se on vääränmallinen aiheuttaen jo näin hevoselle turhaa ylimääräistä kipua.

Usein kuulee sanottavan, että hevosella on kuolaimelle oleva tila suussa, hammasloma. Tämä on mielestäni hieman valheellinen lauseke, sillä kun hevosen suuhun laitetaan tavaraa, niin se on automaattisesti pois kielen tilasta. Jos hevosella on pieni suu ja matala kitalaki ja sinne laittaa pehmeäksi mielletyn paksun ja raskaan kuolaimen ei kieli vaan enää mahdu hevosen suuhun. Mitä enemmän suussa on painoa kuolaimelle sitä epäherkemmäksi ajan saatossa hevonen tulee. Vaikka ohutta kuolainta pidetään usein kovempana kuin paksua, niin minä ainakin Neten kohdalla totesin, että mitä ohuempi kuolain, sen parempi.

Kuolaimen paksuuden lisäksi kannattanee ajoittain antaa ajatus myös sille, miten kuolain toimii. Onko se yhdellä nivelellä oleva, kolmipala, vipuvaikutuksella oleva tai jotain muuta. Jokainen näistä käyttäytyy hieman eri tavalla hevosen suussa. Esimerkiksi nivel kääntyy v-asentoon, kun tarpeeksi pidättää. Jos hevosella on matala kitalaki, on kuolaimen terävä v-osa sen kitalaessa, en usko, että se on kovinkaan miellyttävän tuntuinen.

Kuolaimettomuutta vastaan ja puolesta on myös monia ajatuksia. Minä tykkään niistäkin, en kaikista, mutta osasta. Minusta tärkeintä on aina muistaa, että kuolaimettomuus ei tarkoita automaationa pehmeyttä. Kaksin käsin kiskominen ja vahvat avut eivät ole sen oikeutetumpia vaikka hevosen suussa ei olisikaan rautaa. Usean kuolaimettoman paine tulee turparemmistä nenän päälle. Siinä kohden on hyvin ohutta ihoa ja luu heti alla, eli kun paine kasvaa ohjista vedettäessä se painaa voimaakkaasta suoraan luuhun. Ei tunnu minusta kovin pehmeältä sekään.

Minulle tärkeitä asioita sekä kuolaimettomuudessa että kuolaimen käytössä ovat seuraavat:
  • Onko kuolain tai kuolaimeton suitsitus katsottu hevoselle sopivaksi pään/suun mukaan
  • Mihin kohden paine kuolaimella/turparemm(e)illä/leukahihnalla tulee
  • Tuleeko painetta liikaa jo, vaikka suitsitus on vaan päässä
    eli onko joku hihna aivan liian tiukalla
  • Minkälainen on hevosen ilme
  • Pakeneeko hevonen tuntumaa  ja jos pakenee, niin onko tiedossa miksi se niin tekee
  • Käytätkö kättä pehmeästi ja enemmän istuntaa
  • Mitä suitsitukselle tapahtuu tehtäessä pienempää tai isompaa pidätettä
    liikkuuko/löystyykö joku osa?
  • Onko hevosen suu tutkittu ja hoidettu
  • Onko satula sopiva ja selkä/niska kunnossa
  • Onko hevosen yleisilme rento ja vastaanottavainen, jos ei ole niin miksi
Jälleen kerran asia, jossa ehkä sellainen jonkin sortin kultainen keskitie voisi toimia. Hevosella voi mennä sekä kuolaimella että ilman ja sillä voi olla käytössään erilaisia välineitä. Tämä myös omalta osaltaan auttaa siihen, että suu saa levätä ja muut pään osat saavat levätä ilman ylimääräistä painetta ajoittain.

Jokainen varmasti huomaa ja tuntee hevosestaan milloin on minkäkin välineen aika ja miten hevonen (ja ihminen) niihin suhtautuu. Silläkin on merkitystä miten ihminen asiat kokee vs. raippa mukana/ilman raippaa.

2 kommenttia:

  1. Tällaisia postauksia lisää. Kirjoitat hyvin, tuot mielipiteesi esille niin että tekstiä on mukva lukea. :)

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)