lauantai 21. helmikuuta 2015

Hevosmietteitä

Minulla on helmikuun aikana ollut kunnia tutustua moniin uusiin hevosiin. Olen käynyt ratsastamassa monenlaisia hevosia ja hoitanut monenlaisia hevosia. Kyllähän sitä aina minäkin toitotan, miten jokainen hevonen on yksilö ja jokaisella hevosella on ne omat juttunsa. Jollekin toimii tietty asia ja jollekin toiselle toinen. Toki samat lainalaisuudet hommassa on aina mukana.

Nyt kun sekä vanhoja tuttuja että uusia hevosystäviä on tullut tavattua lyhyessä ajassa enemmän, sen oikein konkreettisesti huomaa, miten erilaisia ne oikeasti ovat keskenään. Rakenteet on aina erilaisia, johtuen jo pelkästään siitä, että rodut ovat keskenään erilaisia, tämä nyt lienee päivänselvääkin.

Mutta se mikä minulle jää päällimmäisenä mieleen, on hevosten erilaisuus muutoin. Niiden erilaiset energiat ja tunnetilat, erilaiset ilmeet ja katseet. Erilaiset tavat toimia. Jokainen kätkee tarinoita taakseen, joillain ne voivat olla surullisia ja toisilla hyvinkin iloisia. Jokainen on ainutlaatuinen ja juuri sellainen, kuin sen kuuluukin olla. Mikä herkkyys niistä paistaa läpi silloinkin, kun ulospäin näyttää, että ne ovat kovia.

Eniten minua henkilökohtaisesti koskettaa, kun näen tai koen surua, epämiellyttävää tunnetta, turhautumista tai vain lannistumista. Toisaalta taas, kun näen elämäänsä tyytyväisiä hevosia, tulen todella onnelliseksi niiden puolesta. Siinä on puolensa ja puolensa, että tuntee asioita vahvasti. Herkistyminen erilaisille asioille on pitkä tie, mutta kuljen sitä mielenkiinnolla eteenpäin, siinä ei tule koskaan valmista.

Huomioikaa, että puhun nyt hevosista yleisesti, enkä vain näistä tapaamistani yksilöistä. Yleensä, kun jonnekin menen, tapaan samalla monia muita yksilöitä ja monenlaisia paikkoja.
Olen mietiskellyt paljon sitä, mitä se on, mitä oikeasti haluan hevosten kanssa tehdä sen lisäksi, että pystyn tarjoamaan hoidollista apua shiatsun, reikin ja tulevaisuudessa kranion  avulla sekä myös yleistä käsittelyapua niin hevosille kuin ihmisillekin.

Hevosmaailmassa tekniikalla on usein iso merkitys, tehdään erilaisia asioita erilaisin tekniikoin. Ratsastusta voidaan harrastaa eri tyylilajeissa, niin kuin voidaan tehdä maastakäsittelynkin kanssa. Minä ymmärrän kyllä tekniikan tärkeyden ja sen, että tietyt asiat on hyvä olla hallussa ja työstää niitä koko ajan. Tällä hetkellä kuitenkin koen ja näen, että se ns. henkinen puoli jää kokonaan pois tai hyvin vähälle huomiolle. Nämä kaksi eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne yhdessä ovat mitä mainioin kokonaisuus. Ehkä minulle alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mitä noiden yllämainittujen lisäksi haluan ihmisille (ja hevosille) tarjota. Luulen löytäneeni sen, tai osan siitä, missä minulla voisi olla paljon annettavaa ja, jossa myös yhteistyö erilaisten "koulukuntien" kanssa toimii varmasti, koska mikään ei sulje toista pois vaan ennemminkin ne rakentavat yhdessä vakaampaa pohjaa, jolle jokainen rakentaa oman osaamisensa mukaan polkuaan.

Lähdin vähän sivupolulle aiheesta, mutta nämä asiat kuitenkin liittyvät hyvin vahvasti minun näkökulmastani toisiinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)