maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kun joku meni ja raotti verhoa

Varmasti monet hevosihmiset ja muutkin ovat perillä kohusta, joka alkoi eräästä videosta. Lyhykäisyydessään jollekin tallille tuli Tanskasta "piffimestari" pitämään muutaman päivän mittaista koulutussessiota. Joku kuvasi videon ja laittoi sen nettiin, se levisi kulovalkean tavoin ja yksi jos toinenkin on ottanut siihen kantaa blogissaan, facebookissa tai jossakin muussa sosiaalisessa mediassa. Ongelmaksi tämä muodostui, koska videon sisältö oli kaikkea muuta kuin mairittelevaa, jopa hevosista mitään tietämättömät näkevät, että ehkä ihan kaikki ei nyt mennyt nappiin.
Mielipiteitä on puolesta ja vastaan ja keskustelujen sävyt ovat olleet ajoittain kiivaitakin.

Vaikka minusta kovin kiinnostavia ovat varsinkin vasta-argumentit siitä, että kyseessä oli "vain muutaman" minuutin mittainen video (videosta kuitenkin näki, että se ei ole pienistä paloista skandaalinhaluisesti muokattu), ihmiset eivät vaan ymmärrä tätä (syystä että et itse kisaa/kouluta/ratsuta hevosia/ole ammattilainen/olet kukkahattutäti jnejne.), hevonen oli nuori, hevonen opetteli (ööh) piaffia ensimmäisen kerran, kaikista saisi tehtyä tällaisen videon ja niin edelleen.

Ehkä jotenkin eniten kuitenkin minulla pisti silmään muutamia kertoja eri kommenteissa näkynyt maininta siitä, että kuvaaja oli kuvannut videon salaa ja että pitäisi kieltää kuvaaminen ja pitää koulutukset lukkojen takana.
Toki tuota salaa kuvaamista käytettiin monesti vasta-argumenttina isosti, "kun salaa kuvattiin!!"

Josta päästäänkin siihen, mikä minusta tässä on mielenkiintoista: Tämä ilmiö siitä, että se mikä tapahtuu suljettujen ovien takana ja näkymättömissä eikä sitä kuvata, oikeuttaa ne hetket, kun joku yliarvioi omat kykynsä, on väsynyt, menettää hermonsa tai käyttää muuten vain koulutuskeinoja, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kuvata ystävällisiksi.

Tämä ei ole ensimmäinen ja tuskin jää viimeiseksi: kohu, jossa joku valokuvaa tai ottaa videota hetkestä, jonka sisältö on kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa.

Huolestuttavaa on, että "kärkinimet" (kisaajathan ovat niitä ainoita oikeita harrastajia) käyvät tämänkaltaisessa tilaisuudessa ja pitävät sitä normaalina. Kun asia tulee julki puolustellaan asiaa ja selitellään sitä, vasta-argumentit ovat juuri tuota luokkaa, mitä edellä kirjoitin. Ei nähdä sitä, mitä ehkä tässä kohden jopa valtaosa näkee, hevosen väärin kohtelemista.

Mitä ja miten hevosia koulutetaan, kun kukaan ei ole näkemässä? Minkälainen ajatusmaailma se on, että puolustuksena käytetään argumenttia siitä, että joku kuvasi salaa ja laittoi sen nettiin? Olisiko kaikki ok, jos se ei tulisi suuren yleisön tietoisuuteen? Kun kaikki vain pysyisi siinä piirissä, joka oli tilanteessa läsnä, pyhittäisikö se koko jutun. Olisiko se silloin ok.

Ilmiö siitä, että piilottelemme asioita, koska totuus on liian ruma. Ihmiset eivät halua nähdä totuutta eivätkä varsinkaan puhua siitä. Ennemmin suljetaan silmät, selitellään mitä ihmeellisimmin keinoin. "Näin on aina tehty"-tyyppisiä argumentteja, oikeasti.
Sitten vielä toki ne ihmiset, joiden mielestä tässä ei ole mitään väärää.

Ja tietenkin se toinen asia, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiit tekemään menestyksen eteen. Hevosen vain täytyy tehdä ne asiat, koska ne kuuluu johonkin tiettyyn ohjelmaan, oli sitten kyseessä kouluratsastus, lännenratsastus, maastakäsittely tai ihan mikä laji/aihealue vain. Vain tuloksilla on merkitystä, maineella ja kunnialla. Mihin jäi ajatus yhdessä tekemisestä, ilosta, tanssista hevosen kanssa, yhteistyöstä?
Hevonen on vain väline, joka pitää saada tekemään asioita, keinoilla millä hyvänsä.

Enkä nyt puhu vain tästä kyseisestä yhdestä videosta, joka on todennköisesti vain jäävuoren huippu. Tämä ilmiö toistaa itseään ajoittain, tulee esiin uusia kuvia ja videoita. Ja mitä kaikkea jää näkemättä, mitä tapahtuu niiden suljettujen ja lukittujen ovien takana? Happy Athlete on tällä menolla yksi iso surullinen vitsi.

Pyörä pyörii jo ja tietoisuus kasvaa. Koskakohan tilanne alkaa muuttua isosti? Koska alamme arvostamaan tuota upeaa eläintä, joka jostain kumman syystä haluaa kommunikoida meidän kanssame? Milloin hevonen ei ole enää väline ja kyseessä vain suoritus? Milloin ymmärrämme, että emme voi vain käyttää elävää eläintä?
Näissä nousee esiin ymmärrettävästi aina hevonen, mutta mielestäni on hyvä samalla miettiä ihmisiä, milloin yhteiskuntamme ja kulttuurimme alkaa muuttua ja arvostaa sitä mitä meillä on, sekä samalla omaa itseään niin, että tällaista ei tapahtuisi? Koska alkaa toiminta sydämestä ja sielusta käsin, eikä vain toimita sokeana ulkoisten mittareiden perässä? Koska se naamari uskalletaan ottaa pois ja katsoa totuutta silmiin?

9 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja hyviä kysymyksiä. Mäkin olen mieluusti puusilmä kukkahattu, jos se tarkoittaa sitä, ettei suostu näkemään mitään hyvää hevosen epäreilussa kohtelussa. Tietyissä asioissa kun se tarkoitus ei vain pyhitä keinoja, ikinä. Noi vasta-argumentit on ollu kyllä niinn naurettavia, että tekis mieli repiä hiukset päästä. Mainitsemiesi lisäksi myös se iänikuinen "maailmalla tapahtuu pahempaakin", eli kaikki on ok niin kauan kun maailmassa on joku, joka on hevostaan kohtaan vieläkin julmempi? Seems legit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna!

      Jep, minäkin kannan tuota kukkahattuviittaa oikein mielelläni, jos se määritellän sen perusteella, miten tähän videoon suhtautuu.
      Joo, sen huikean argumentin taisin tosiaan unohtaa! ..Ei voi valittaa, koska tapahtuu niin paljon pahempaakin, ihmisillä on paha olo ja rahat on loppu ja nähdään nälkää. En tiedä, miten nämä asiat liittyvät tähän kyseisseen asiaan siten, että niiden olemassaolo oikeuttaa tämän toiminnan..

      Poista
    2. Hyvin kirjoitettu painavasta aiheesta! Varsinkin nämä: "Ilmiö siitä, että piilottelemme asioita, koska totuus on liian ruma. Ihmiset eivät halua nähdä totuutta eivätkä varsinkaan puhua siitä. Ennemmin suljetaan silmät, selitellään mitä ihmeellisimmin keinoin. "Näin on aina tehty"-tyyppisiä argumentteja, oikeasti.
      Sitten vielä toki ne ihmiset, joiden mielestä tässä ei ole mitään väärää...Pyörä pyörii jo ja tietoisuus kasvaa. Koskakohan tilanne alkaa muuttua isosti? Koska alamme arvostamaan tuota upeaa eläintä, joka jostain kumman syystä haluaa kommunikoida meidän kanssame? Milloin hevonen ei ole enää väline ja kyseessä vain suoritus? Milloin ymmärrämme, että emme voi vain käyttää elävää eläintä? "

      Kaikki tekevät virheitä, mutta mikä on suhtautumisemme niihin? Ovatko ne virheitä,jotka halutaan korjata, vai yleinen, hyväksytty toimintatapa?

      Poista
    3. Kiitos Maisa!

      Niinhän se on, että kaikki tekevät virheitä ja varmasti jokaisella myös joskus loppuu kärsivällisyys tai väsyttää tai muuta. Me olemme kuitenkin kaikki vain ihmisiä. Huolestuttavaa on se, jos sitä ei itse ymmärrä tai näe, vaan selittelee asiat parhain päin.
      Yleensä näissä tilanteissa joissa kohu nousee on kuitenkin kyse metodista, jota sitten selitellään sillä, että kyseessä oli lyhyt hetki. ..Vaikka ehkä tilanteessa näkee, että siinä ei olla ihan ensimmäistä kertaa.

      Tärkeää on nimenomaan itse tiedostaa näissä hetkissä, että miten reagoi ja haluaako sille omalle toiminnalleen muutosta/kehitystä, vai elääkö itsensä kanssa tietän, että ajoittain toimii väärin tai epäreilusti.

      Tästäkin syystä minusta vasta-argumentit tyylillä "kaikki on joskus tehneet virheen" ovat myös omituisia, käsittääkseni kukaan ei ole itseään tässä asiassa jalustalle nostanut omalla erinomaisuudellaan. Tällä argumentilla poistutaan vaan koko aiheen piiristä totaalisesti.

      Poista
  2. Sä kyllä kirjoitat niin hyvin! Sun postauksista saa aina jotain irti, ja puhut täyttä järkeä! Hyvä postaus jälleen kerran!

    VastaaPoista
  3. Ihmiselle on todella tyypillistä tuo, ettei haluta myöntää totuutta ja kielletään se, mikä on niin ilmiselvää. Olen itsekin kantapään kautta huomannut, miten totuuden kohtaaminen on niin vaikeaa. Vaikka totuus sattuisikin, se on totuus. Mieluumin elän totuudessa, kun valheessa ja sumutan itseäni. Olen itse elänyt viimeiset seitsemän kuukautta henkisen kasvun aikaa ja joutunut katsomaan itseäni ensimmäistä kertaa oikeasti peilistä. Se, mitä olen sieltä nähnyt oli jotain sellaista, jonka oli aina nähnyt, mutta en ollut halunnut myöntää. Tuskallista se on ollut kohdata oma epätäydellisyytensä ja rikkinäisyytensä, mutta nyt huomaan, että vielä enemmän kärsin koko asian kieltämisestä, koska se johtaa häpeään, kun ei myönnä omia virheitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!
      ..Ja ihminen on varmasti aina hyvä salaamaan juuri itseltään ne totuudet, koska ei haluta hyväksyä, tuntea ja kohdata niitä asioita, joita nousee. Häpeä ja kaikki muut tunteet on niin paljon helpompi haudata. Se mitä ei haluta kuitenkaan ymmärtää on se, että ne tunteet nakertavat sisältäpäin ja vaikuttavat meihin sieltä maton altakin.

      Toivottelen voimia henkisen kasvun matkalle, samaan aikaan niin raskasta ja mahtavaa!

      Poista
  4. Mielenkiintoista... Taisin lukea tästä jutusta (aiheesta, videosta) jo toisesta blogista äsken, mutta en tiennyt mitään tälläistä "kohua" edes olevan nyt. Löytyyköhän se video YouTubesta? Ei mitään uutta toisaalta tunnu nytkään olevan, ainahan ihmiset hevosilla leikkivät ja tekevät niistä urheiluvälineitään.

    Ja se, että muualla menee huonommin, ei tietenkään oikeuta mihinkään eläimen kiusaamiseen. Sitä vastoin siinä saisi ajatella, että jos kerta menee hyvin niin sitten sitä hakkaamistakaan ei tarvita. Eikä tarvita milloinkaan muutenkaan (hakatkoon vaikka sohvatyynyjä mieluummin). Ja ihmiset nyt on hyviä tosiaan tuossa, että tehdään itsestä itselle huijari. En joo itsekään osaa mitään kouluttaa mielestäni, mutta kuitenkin yritän (naksuttimella, tai jos sitä ei ole niin kehumalla ja puhumalla) tehdä sen eläinystävällisesti. Jos eläin pelkää ihmistä, se tuskin tulee sitten ihmisen luo ollenkaan...

    Ja hevosten osa tässä kaikessa on tunnetusti maailman huonoin, koska niitä ei tunnuta ajattelevan fiksuina elukoina eikä ne yleensä ääntele kipujaan.

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)