tiistai 17. maaliskuuta 2015

Totaalinen epämukavuusalue

Teki mieleni laittaa otsikoksi "Voi ny perkele", mutta ajattelin, että ehkä se ei ole kovin soveliasta. Kirjointinpa sen nyt kuitenkin tähän.

Minä olen tässä kevään aikana aloittanut ratsastustunnit, joita on noin kerran viikossa. Käyn siis nyt ratsastamassa samaisen opettajan omilla hevosilla, joka kävi opettamassa minua Netenkin kanssa. Hänellä on mainioita ja opettavaisia hevosia, joiden kanssa on mukava työskennellä. Tänään sain kuitenkin erinäisistä syistä alleni herra vanhaherra hevoisen, joka omaa jokseenkin mielenkiintoisen luonteen ja tavat. Suomeksi sanottuna tänään oli tiedossa kaikkea muuta kuin mukavuusalueella menemistä: hevonen ei anna mitään ilmaiseksi, se on kovaluonteinen ja oppinut vaikka minkälaisia juttuja vältelläkseen ja keksiäkseen kaikki ihmisen heikot kohdat.


Minun heikko kohtani Neten jäljiltä on pienikin hevosen "käskeminen". En koe tilannetta mukavaksi, vaikka olen paljon hevosten kanssa tekemisissä ja osaan ja ymmärrän määrätietoisuuden, jota ilman "työni" olisi suhteellisen vaikeaa, niin on sellaisia hevosia, jotka jotenkin ovat nextillä levelillä tässä asiassa. Sellaisia, jotka osuvat juuri niihin minun ongelmakohtiini. Tätä on vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrätte tai sitten ette, pääpointti on nyt kuitenkin muualla, joten ei tästä sen enempää.

Ratsastustunti oli yksi farssi, oli siinä hyviäkin hetkiä, mutta päällimmäiseksi jäi mieleeni se, että en osaa mitään. Meni siis kertakaikkiaan hienosti, not.

Hevonen todellakin löysi kaikki heikot kohtani ja käytti niitä surutta hyväksi. Minä taannuin ja vain tyydyin jossain vaiheessa toteamaan, että en osaa ja ei tästä tule mitään. Vaikka tulihan siitä, kun oikeast yritin.
Kroppani teki kaikkea sellaista mitä sen ei kuulu tehdä, on mieltä ylentävää huomioida se tosiasia, että aivot tietää mitä ja miten tehdä ja kroppa elää omaa elämäänsä.

Kun ajoin tallilta kotiin totesin vain mielessäni, ollaan asian ytimessä ja katsoin juuri aika karuun peiliin, sinun pitää uskoa itseesi.

Ensi viikolla uudestaan ja kuulemma sama hevonen, voimia minulle.

4 kommenttia:

  1. Oletko joskus kirjoittanut tekstiä liittyen irti päästämiseen? Meinaan tällä sitä, että antaa jonkun asian vain olla, päästää sen menemään ja uskoo, että ratkaisu syntyy itsestään. Irti voi päästää menneestä, ystävästä, jostain itselleen haitallisesta ajattelumallista jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muistaakseni ole asiasta kirjoittanut ihan omaa kirjoitusta, toki asiaa sivunnut joissain pohdiskelukirjoituksissa.

      ..Mutta hyvä aihe, voisin kirjoitella tästä lähiaikoina, kiitos! :)

      Poista
  2. Just törmäsin itse vähän samaan ongelmaan. Kun oma tamma kiipeää seinälle jos sitä katsoo pahasti ja väistää kun sitä osoittaa sormella, niin ihan pikkasen tuli hätä käteen kun käteen lyötiin orhi, jolla ei ollut muu kun naiset mielessä. Pahimpaan hätään olisin kelvanut astuttavaksi itsekin. Koita nyt siinä sitten muistella että mites näitä komennettiinkaan omalle paikalleen kun sormella osoittaminen ei ihan riittänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pystyn hyvin kuvittelemaan tuskasi :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)