keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hyvä paha paine

 Paineen käyttö lienee olevan ikuisuuskysymys hevosten kanssa toimiessa; saako käyttää painetta, kuinka paljon, millä, miten, näkyvää vai näkymätöntä?

Jokainen hevonen kokee paineen omalla tavallaan ja myös reagoi siihen omalla tavallaan. Taustalla voi olla opittua käytöstä, rodusta riippuvaa suhtautumista, tilannesidonnaista käytöstä tai jotain muuta. Yksilöeroja on olemassa ja jokaisen hevosen kanssa olisi hyvä aina selvittää, että miten kukin yksilö siihen reagoi, mikä on juuri sille hevoselle oikea tapa käyttää painetta ja miten se toimii erilaisissa tilanteissa paineen kanssa.

Paine on mukana jossain määrin jokaisessa hetkessä, jonka vietämme hevosen kanssa. Talutat hevosta narussa, seisotat käytävällä, siirrät, ratsastat, käännät, pidät sillä riimua päässä ja niin edelleen.

Mutta miten painetta sitten voisi määritellä ja mistä voi tietää, mikä kullekin yksilölle sopii? Tehtyäni empiiristä tutkimusta, monien monien hevosten kanssa ikään ja rotuun katsomatta, voisin todeta saman kuin jo kirjoitin yllä: paine ja sen muoto ja voimakkuus on aina hevoskohtaista, joidenkin hevosten osalla päiväkohtaista.

Ajatus kaikessa on kuitenkin saada hevonen herkistymään paineelle, eli että pienin mahdollinen merkki riittää. Joidenkin hevosten kanssa lähdetään siitä, että ne tarvitsevat aluksi enemmän painetta tai tukea, jota sitten pikkuhiljaa vähennetään. Toisten hevosten kanssa taas pienikin paine voi olla liikaa, jolloin voimme näyttää ja kertoa hevoselle, että ihan kaiken ei tarvitse aiheuttaa hevosessa isoja liikkeitä tai jämähtämistä paikallaan.

Esimerkin omaisesti haastellisia tapauksia ovat mm. hevoset, jotka vastaavat heille liialliseen paineeseen tulemalla voimakkaasti painetta vasten. Monesti tällaisen hevosen voidaan ajatella olevan vain "kova", mutta usein taustalta löytyy se, että hevonen kokee paineen liian suureksi ja reagoi siihen ainoalla tavalla, jonka hevonen osaa. Tällaisen hevosen kanssa menee yleensä hetki siihen, että voimme todeta puhuvamme samaa kieltä ja paine tulee olemaan tästä lähtien paljon pienempi, jonka jälkeen hevonenkin on luottavaisempi mitä tahansa painetta kohtaan.

Ehkä ydinajatus kaiken taustalla on tuntemus hevosesta ja sen näkemisestä ja kokemisesta, että miten juuri se hevonen ottaa paineen vastaan. Hevosen lukeminen ja merkkien katsominen, että tietää koska on liikaa ja koska liian vähän painetta.
Avainajatus on kuitenkin minusta, että pienin mahdollinen paine on riittävä.

Toinen asia, josta ehkä vähemmän puhutaan paineesta puhuttaessa on se energia, jolla paine annetaan. Onko se nopeaa ja holtintonta, sisältäen tunteista pelkoa, kiukkua, vihaa, turhautumista jne. Vai onko se rauhallista ja sujuvaa, jolloin tunne liikkeen takana on ennemminkin varmuus, rauhallisuus, ilo tai suojelun halu.
Hevonen lukee meitä kuin avointa kirjaa ja se nimenomaan lukee sitä energiaa mitä meistä lähtee. Kehosi kertoo enemmän kuin sanat tai kasvonilmeet.

Eräs asia, jolla on vielä mielestäni aika iso rooli, on, että tiedät itse mitä teet jonka kautta myös liikkeisiin tulee varmuutta. Vaikka se olisi pienikin asia mitä harjoittelet, niin tee ensin itsellesi selväksi mitä teet, jolloin tuot myös hevosen tietoon, että on ok tehdä kanssasi pyydettyjä asioita.

Painetta voi käyttää väärin ja liiallisella paineen käytöllä ei saada iloisia ja yhteistyöhaluisia hevosia. Kaikki ei sovi kaikille ja joidenkin/useiden hevosten kanssa voi ainakin aluksi joutua soveltamaan opittuja asioita. Emme tee yhteistyötä robotin kanssa, joka toimii aina samalla tavalla. On hyvä ottaa huomioon yksilölliset erot.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)