keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Huomioita huolestuneisuudesta

Kuinka paljon annatte painoarvoa sille, että hevonen on rento? Sallitteko ajoittain, usein tai jokaisella kerralla hevosen kanssa tehdessänne huolestumista, jännittymistä tai jotain muuta? Minkälaisia ajatuksia pieni pakottaminen tai paine teissä herättää niissä hetkissä, kun hevonen alkaa selkeästi reagoida jännittämällä?

Minulle rentous on yksi päätavoitteista, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Rento hevonen on vastaanottavainen, se oppii uusia asioita ja on mieleltään avoin.

Minä ehkä määrittelen huolestuneisuutta eri tavoin, luokittelen sitä hieman. Epämukavuusalueelle siirryttäessä hevonen voi hieman huolestua ja se reagoi sille ominaisella tavalla, riippuen yksilöstä. Reagointi voi olla pientä; mikroilmeitä tai tuntemusta pienestä jännityksestä. Tämä on minulle tila, jossa vielä voi oppia asioita ja olla kuitenkin mieleltään avoin, jos vain ihminen osaa tukea hevosta sille sopivalla tavalla.

Jos nyt vaiheisiin jakaisin, niin seuraava vaihe olisi se, jossa reagointi on jo vahvempaa. Ehkä huomiota olisi vielä mahdollista saada ja asioita tehdä, mutta jännittyneisyys/huoli alkaa näkyä hevosessa selkeästi; se voi suorittaa, mutta ei enää rennosti.

Kolmas vaihe voisi olla sitten ylijännittymisen vaihe; hevosesta riippuen pakoreaktio, huomion kiinnittyminen johonkin tiettyyn asiaan, sulkeutuminen tms. Hevonen ei enää toimi sille normaalilla tavalla ja sen ärsytyskynnys on hyvin matala tai sitä ei ole lainkaan. Tässä vaiheessa on vaikeinta saada hevoseen yhteyttä. Hevonen voi minusta esimerkiksi pelästyessään jotain käydä tässä tilassa ja palata sieltä nopeasti (tai hitaasti) takaisin. 

Aihe on lähellä minua, sillä olen seuraillut neiti C:tä nyt jälleen uudessa ympäristössä. Sillä on ollut elämässään lähiaikoina paljon muutoksia: Uusi koti heinäkuun alusta ja sitten vielä jo kertaalleen paikan vaihdos ja uudet hevoset, uusi tapa tehdä asioita (jokaisella ihmisellä on varmasti omansa) ja niin edelleen.

Olen huomannut C:n olevan hevonen, jonka kanssa pystyy toimimaan melko normaalisti vaikka se olisi hieman jännittynyt. Kiinnitän tähän varmaan erikoishuomiota edellisen hevosen takia. C:llä on hyvin ilmeikkäät kasvot ja muutenkin selkeästi huomaa koska se on huolissaan tai koska sitä jännittää.

Esimerkiksi eilen vein sitä pesupaikalle ihan vain näyttääkseni paikan sille, kun aion pestä sen kunhan ötökkäaika alkaa olla ohi. Tallilla pesupaikka on hieman pimeä; tummat seinät eikä lamppua pesarin puolella. Lisäksi sieltä löytyy ikkuna, jonka valo varmasti vääristää hevosen näkymää jonkin verran, kirsikkana kakun päällä vesijohto roikkuu katosta. Se ei varmasti ensisilmäyksellä näytä hevoselle paikalta jonne kannattaa suunnistaa.

C oli hieman huolissaan pyynnöstäni, se pöristeli sievästi muutamaan otteeseen ja melkein väitän, että se sanoi minulle ilmeellään "oletko tosissasi?". Täytyy myöntää, että meinasin revetä nauruun, miten ilmeikäs voi hevonen olla? Se oli hyvin hämillään, mutta kuitenkin samaan aikaan utelias/avoin, sen ilme vain oli niin kovin skeptinen, sieraimet, silmät, korvat, ihan kaikki loivat yhdessä kyllä sellaisen kokonaisuuden, että olisinpa saanut sen videolle!
Lopputuloksen kävimme pesarissa syömässä porkkanan ja lähdimme pois ihan rauhallisissa tunnelmissa.

Hieman erilaista huolestumista on havaittavissa, jos lähdemme maastoon. Tallin ja maastojen alueella liikkuu ilmeisesti muutamia hirviä ja ne tulevat ihan hevosten kesälaitumille asti. Hirvien haju ei ilmeisesti Celinaa miellytä ja se kyllä kertoo sen selkeästi, kun olemme kävelemässä kohti kuolemaa. Tällöin jännitys menee seuraavalle tasolle ja jänniys alkaa olla hyvin näkyvissä.

Sen pientä reaktiota ovat pään ilmeet ja ylipäänsä pään liikkuminen kertoo paljon. Sille tuntuu olevan luontaista nostaa pää taivaisiin (trust me, se nousee oikeasti taivaisiin), jos joku asia kaipaa lähempää tarkastelua tai on jotain jännittävää. Toisaalta se menee myös uteliaasti katsomaan pöristellen pelottavia asiota, kuten esimerkiksi hevosensyöjärenkaita, joita myös ravikärryjen perässä voidaan vetää.
C ei pelkää oikeastaan mitään kulkuvälineitä, mutta väärässä asennossa oleva oksa, lehti tai heinikko saattaa saada sen pienen maailman sekaisin.

Koska selkäytimessäni on tällä hetkellä vielä opittu toiminto "tarkastele ympäristöä ja skaalaa koko ajan kaikki, joka voi aiheuttaa kohtauksen", olen huomioinut alleviivatusti seuraavan asian: Älä etsimällä etsi ympäristöstä stressitekijöitä ja huomionkiinnittäjiä. Keskity omaan ja hevosesi yhteiseen kuplaan, jonne ei millään hevosensyöjillä (ei edes niillä oksilla) ole asiaa laisinkaan. Tällöin monet tilanteet menevät ohi nopealla asian tarkistamisella ja voimme jälleen jatkaa rennosti sitä mitä olimme ikinä tekemässäkään.

Minusta hevosen kanssa voi tehdä eräänlaista tunnekasvatusta, opetamme hevosta olemaan tietyssä tunnetilassa tietyllä hetkellä ja tässä kontekstissa tunnetila on siis rentous.
Seuraavaksi opettelemme sitä, että energiatason nostaminen on ok ja sen voi tehdä rennosti eikä hetkellisen jännittymisen kautta. Baby steps.

2 kommenttia:

  1. mielenkiinnosta kysyn, mitä Celina syö? ja mitä mieltä sinä olet yrttien tms. syöttämisestä hevoselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. C syö tällä hetkellä vain heinää ja kivennäistä (+vähän suolaa).
      Yritän pitää hevosen ruokinnan mahdollisimman yksinkertaisena, mutta kuitenkin joustavana, eli tilanteen/tarpeen mukaan muutoksia.

      Edelliselle hevoselleni annoin kyllä yrttejä erilaisiin tarkoituksiin. Minusta yrtit ovat oiva ja luonnonmukainen lisä ravintoon ja niiden antamiselle on hetkensä.
      Yleisesti ottaen olen itse sitä mieltä, että mitä lähempänä hevosen ruokinta on luonnonmukaista (ei teollisia väkirehuja tms), sen parempi. Toki on tilanteita, joissa pitää toimia eri tavalla ja sekin on ok.

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)