maanantai 21. syyskuuta 2015

Valloittava Neiti C

 En ole varmaan juurikaan kertonut mitään vielä meidän ratsasteluista. Talvikodissa on suunnilleen mennyt niin, että noin puolet viikosta on ratsastusta ja puolet sitten jotain muuta. Ratsastuksessa, kuten muussakin, teemana on ollut ensisijaisesti rentous ja pehmeys. C:llä on varmaan ollut elämässän sen verran muutoksia, että se hieman reagoi niihin.

Celinalla oli aluksi sellainen tapa, että kun piti pysähtyä, se nosti pään ylös, puri kuolaimeen ja vaan taapersi eteenpäin. Toinen asia mitä se teki, oli "robottimoodi" eli mennään vaan kamalaa vauhtia käyntiä eteenpäin ajattelematta mitään (edes niitä jalkoja) sen enempää. Aluksi myös ohjan lyheneminen aiheutti efektin pää ylös ja alakaula ulos, tuntuma oli tyhmä juttu.

Aloitimme siis pysähdyksestä ja nyt sitä on reenailtu siten, että jokainen "hyvä" sana aiheuttaa vähintäänkin korvien liikahduksen "ai, siis seis vai?". Pää kääntyy myös tyylikkäästi molempiin suuntiin, kun haetaan jotain palkkiota. Olen huomannut, että Neiti C on hyvin ahne ja myös kovin nopea oppimaan, varsinkin kaiken sen, mitä en ajatellut opettaa.
Note to self: tarkkuutta niihin omiin toimintoihin.

Toinen vaihe oli rento käynti, jossa voi keskittyä muuhunkin kuin eteenpäin menemiseen  kauhella höykyllä. Minulla oli ensimmäiset viikot vain lampaankarvasatula ja alaselkäni huusi hoosianna, kun askeleella oli mittaa jonkin verran ja samaan aikaan askellus oli kovin nopeaa.

Koska ajatus oli saada C kuuntelemaan ensisijaisesti istuntaa, ihan jo siksi, että tuntuma/ohjien lyheneminen aiheutti kirahviefektin, niin siihen sitten keskityttiin: Kuinka pienellä ja millä sen hevosen saa rauhoittumaan ja kuuntelemaan, mitä ihmisellä on sanottava. Miten ratsastaa hevosta rennoksi ja keskittyneesti.

Tällä hetkellä jo suurimman osan aikaa käynnissä olemme siellä päin, ohjia saa lyhentää, tuntuma on ok ja pysähtyminen onnistuu pelkällä äänellä jopa maastosta kotiin päin tullessa. Vaikka olisikin pientä huolestumista ilmassa, niin se malttaa kuunnella, yleensä.

Askellajina käynti alkaa siis rentouden puolesta olla ok, nyt harjoittelemme asettumaan ja taipumaan oikein ja kiinnitämme ekstrahuomiota vasempaan lapaan, joka tykkäisi mennä omia polkujaan.
Kyllä, olin matkalla hirven kanssa.

Celinan mielestä metsästä kuuluva koiranhaukku oli ääni,
 jonka olisi pitänyt aiheuttaa toimenpiteitä.
Pysähdyksiä harjoittelimme ihan perusjutuilla, tuntuma oli sellainen, jonka C hyväksyi ja pysähdys äänellä ja istunnalla. Nami tuli tietenkin hyvästä pysähdyksestä ja koska porkkana on C;n paras motivaattori, ne alkoivat sujua nopeasti. Kaikki ne pään nostamiset ja muu jätettiin huomioimatta.
Tuntuma ei ollut ihan niin simppeli juttu, mutta nopeasti alkukankeuden jälkeen ollaan edetty siinäkin. Tiivistettynä treeni on ollut sellaista, että kevyt tuntuma on koko ajan huolimatta siitä, mihin hevosen pää liikkuu. Edelleen käsieni asento on melko leveä ratsastaessa ja kädet liikkuu hevosen mukana, tai ainakin ne yrittää, niin että tuntuma säilyisi koko ajan samanlaisena. Ei nykimistä, mutta ei myöskään löysiä pyykkinaruja.

Kuten sanottua Celina on hyvin oppivainen tapaus, välillä minusta tuntuu, että vähän liiankin. Sen kanssa konkretisoituu jälleen kerran myös se, että miten rajoja asetetaan ja miten toimitaan. Liian löysät rajat aiheuttavat ongelmia ja liian tiukat samoin. Monena päivänä löydän itseni saman asian äärellä; päätä mitä haluat, mitä tehdään ja tee se. Jos et ole päättänyt, et tiedä tai et ole varma, teet karhunpalveluksen itselle ja hevoselle, tällöin et ole luotettava. Pehmeä, mutta määrätietoinen toiminta on monen asian takana, kaikki osapuolet ovat tyytyväisempiä, kun kannan sen vastuun, joka minulle kuuluu.

Yleisesti ottaen Neiti C on kyllä ihan huikea tapaus, se on kuitenkin niin helppo ja samaan aikaan on sitä hienosäätöä. Se oppii nopeasti ja antaa kyllä palautetta, jos olen opettanut sille huonoja tapoja. Se on myös tosi hauska ilmeikkään pään ja silmiensä kanssa. Persoona isolla P:llä.

Kerroinko niistä ilmeistä? :D :D

3 kommenttia:

  1. Hevoseen kohdistuva voimankäyttö. Aihe kiinnostaa minua paljon, olisi mahtavaa jos voisit kertoa mitä mieltä sinä olet, mitä ajatuksia herättää, mikä on sinun näkökulmasi.
    Onko ihminen mielestäsi oikeutettu missään tilanteessa läpsäisemään, lyömään tms. hevosta? Edes äärimmäisessä tilanteessa, vaaratilanteessa?
    Hevoset käyttävät keskenään toisiaan kohtaan tilanteen vaatiessa fyysistä voimaa. mitä ajatuksia tämä argumentti herättää?
    Mitä mahdollisia muita tapoja on ilmaista hevoselle asioita, kuin voimankäyttö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, voisin kirjoittaa tästä aiheesta ihan oman postauksensa. Aihetta liippaa varmaan kirjoitukseni johtajuudesta, jotka löytyvät nopeasti tuolta kirjoituksia kategorioittain-sivulta.

      Poista
  2. mielenkinnolla jään odottelemaan :)

    korjaan tuossa edellisessä kommentissani, eli unohdin kirjoittaa loppuun tuon lauseen, argumentti: hevosen käyttävät keskenään toisiaan kohtaan tilanteen vaatiessa fyysistä voimaa... jonka perusteella ihminenkin on sitä oikeutettu käyttämään *
    ehkä ymmärsitkin mitä tarkoitin, mutta halusin kuitenkin selkeyden vuoksi korjata :)

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)