keskiviikko 21. lokakuuta 2015

HIHS 2015: 4YourHorse

Eilen oli ainoa päivä kun olin HIHS:ssä ja paikalle vei tällä kertaa ensimmäisen kerran järjestetty 4YourHorse-tapahtuma, hyvinvointifoorumi. Minulla ei juurikaan ollut odotuksia, olin liikkeellä avoimin mielin ja lähinnä mielenkiinnosta katsomassa, että mitä siellä esitellään ja miten.

Kerron jo tässä vaiheessa, että teksti sisältää täysin omia mielipiteitäni ja olen ymmärtänyt ja katsonut asioita omista lähtökohdistani käsin. 

Päivä alkoi luennoilla ja australialainen Andrew McLean oli ensimmäisenä vuorossa. Hän on pitkän linjan hevosmies ja se kuului, lisäksi hän pohjaa paljon asioita tieteelliseen tutkimukseen ja hevosen biomekaniikkaan. En ala sen enempää aiheita tässä avata, että pääsen tänään vielä koneelta pois. Tiivistettynä minä näin ja koin, että hänellä oli tietotaitoa todella paljon, sopivasti kyseenalaistamista, häntä kiinnostaa hevosen hyvinvointi ja reilulla tavalla koulutus, tykkäsin todella hänen luennostaan ja tyylistään esittää ja tehdä asioita.

Toisena luennoitsijana oli Tuire Kaimio, jonka varmaankin jokainen hevosihminen Suomessa tietää, ainakin nimeltä. Kaimio kertoi positiivisesta vahvistamisesta ja siedättämisestä. Luento oli hyvä ja tiivis kokonaisuus, josta asia tuli hyvin esille, lisänä oli  paljon videoita, joilla hän pystyi demonstroimaan kertomaansa.

Kolmantena oli vuorossa paneelikeskustelu, joka jäi ehkä minulle hieman etäiseksi. Ehkä sen takia, että en kokenut sitä varsinaiseksi keskusteluksi vaan enemmänkin haastatteluksi, jossa aina joku panelisti kertoi oman näkemyksensä johonkin asiaan X. Aiheet olivta kyllä hyviä, mutta aika laajoja ja ehkä niistä senkin takia oli vaikeaa aloittaa hedelmällistä pidemmälle menevää keskustelua. Kaikki olivat kutakuinkin samoilla linjoilla eli niiltä osin keskustelu ei myöskään mennyt kovin syvälliseksi.

Sitten päästiinkin illan demoihin: ensimmäisenä jälleen vuorossa McLean, joka piti kolme erillistä demoa. kolme 4-vuotiasta hevosta oli ensimmäisenä, näiden jälkeen kentällä oli yksi osaavampi hevonen yksin ja viimeisenä vielä estehevosen kanssa pidettiin oma demonsa.
Warrickin ratsastama hevonen (tumma) oli reaktiivinen ja tarkkaili kaikkea
Se sai rauhassa katsoa asioita

Andrew selitti koko ajan yleisölle mitä ja miten tehtiin
McLean toi minusta hienosti oman ajatustapansa ja teoriansa käytäntöön. Hän selitti koko ajan mitä halutaan että tehdään ja miksi. Niitä asioita, joista luennolla puhuttiin, näytettiin nyt käytännön tasolla. Jokainen hevonen otettiin yksilönä ja jokaisen kanssa kiinnitettiin huomiota hieman eri asioihin.
Jännän paikan ohitusta
"Hmm, mikäs tämä on?"

Jännittää!
"Ehkä katson uudelleen"

Nuorien hevosten kanssa edettiin rauhassa ja niiden annettiin tutkia niille pelottavia asioita. McLean myös monta kertaa totesi, että on tärkeää saada hevosille hyvä kokemus tällaisessa paikassa eikä prässätä niitä liikaa. Hän antoi hyviä ohjeita ja tuki jokaista ratsastajaa yksitellen samalla kommentoiden asioita, joita voisi kokeilla tai tehdä eri tavalla.

Seuraavaksi areenalle tulleen koulutetumman hevosen kanssa käytiin kanssa ensin läpi perusasiat, että tietyt asiat toimii. Jokainen palanen käytiin läpi ensin ja sen jälkeen palasia yhdisteltiin siten, että harjoituksena oli mm. laukkapiruetin ratsastaminen, joka näytti ja kuulosti helpolta, kun sen noin selitti. McLean oli tarkkana jalkojen kanssa ja kommentoi jälleen hyvin korjattavia asioita. Hän kiinnitti huomiota myös hevosen liian lyhyeen muotoon ja pään asentoon ja antoi neuvoksi antaa hevoselle enemmän tilaa. Hevosella oli minun silmääni aika levoton suu ja huiskiva häntä ja sen muoto oli todella lyhyt, mutta oli silti kiva nähdä miten pienillä ohjeilla ja harjoitteilla saatiin aikaan McLeanin pyytämät asiat.


Estehevosen kanssa treenattiin tekniikkaa ja hevosen itseluottamuksen parantamista. Todella hyviä harjoituksia joista huomasi nopeasti miten hevonen kehittyi. Esteiden korkeus pidettiin hyvin maltillisena ja kaikki harjoitukset lopetettiin heti, kun ne sujuivat.
Hevonen oli esteille hieman raskas kädelle ja sitä kevennettiin
tekemällä pysähdyksen jälkeen peruutusta ja heti myötäys

Esteitä lähestetyttiin ravissa ja yhtenä ajatuksena
oli hevosen itseluottamuksen parantaminen
McLean teki minuun vaikutuksen monella tavalla. Hänelllä on paljon osaamista niin teorian kuin käytännönkin tasolla ja se kuuluu ja näkyy. Hän ottaa hevosen ja yksilölliset erot huomioon, ei vaadi liikaa ja osaa lopettaa ajoissa.

Sitten tapahtuikin jotain, joka jäi omaan päähänä täysin kysymysmerkiksi. Vuorossa oli aihe klassinen ratsastus kohtaa tuplavahvisteen. Minulla ei ollut oikein mitään ennakkoajatusta tästäkään demosta, mutta päättelin esittäjien perusteella, että kyseessä olisi hevoslähtöinen demo, jossa hevosen hyvinvointi olisi otettu ekstrahyvin huomioon.


Valitettavasti tämä demo ja sen tarkoitus jäi minulle täysin epäselväksi. Areenalle tuli kolme ratsukkoa, joista jokaisesta kerrottiin jotain infoa. Samaan aikaan nämä kolme ratsukkoa jo viilettivät ympäri kenttää, jokainen tehden sitä omaa asiaansa. Käsittääkseni kahden ratsukon kanssa oli treenattu laukanvaihtoja ja laukkapiruettia/laukkakäännöstä ja yhden kanssa kuolaintuntumaa tai poisoppimista kuolaimen alla kulkemisesta (tämän viimeisen aihe meni ehkä minulta ohi selostuksessa?).

Se mitä minä katsojana näin oli epäselvää ja sotkuista. Jokainen ratsukko teki omia juttujaan, esittäjät eivät juurikaan ohjanneet ratsukkoja, vaan ajoittain sanoivat kommentin sinne ja kommentin tänne. Odotin ehkä enemmän selitystä sille, että mistä on lähdetty, missä ollaan nyt ja minne ollaan menossa. Myös jonkinlainen eri asioiden perusteleminen ja kertominen, että miksi tehdään jotain tietyllä tavalla olisi ollut kiva kuulla. Miten oltiin päädytty kunkin ratsukon kohdalla johonkin aiheeseen ja siihen tyyliin, millä asioita oli lähdetty kehittämään. Minä en oman ymmärrykseni puitteissa osannut ainakaan sanoa, että mitä miltäkin hevoselta haluttiin ja mikä oli ratsastajan tekemien asioiden merkitys.

Ehkä asiaa olisi auttanut, jos ratsukoita olisi esitelty yksitellen ja selostettu siinä samalla, en tiedä. Ehkä minun ymmärrykseni alkoi vain olla rajallista tässä vaihessa iltaa.


Ratsukoiden puolesta oli vähän paha mieli, he tekivät rohkean teon ja tulivat esittämään siihen mennessä oppimiaan asioita yleisön eteen tietäen, että todennäköisesti some räjähtää tekevät he mitä vaan. Haluaisin kuitenkin uskoa, että heidän motiivinaan on ollut hevosen ja heidän yhteistyön parantaminen hyvässä hengessä.

Olin tämän esityksen jälkeen jo hyvin hämmentynyt ja seuraavana vuorossa oli sitten Vepsän demo "My Way". Minun näkökulmastani Vepsä edustaa perinteistä "lh-tyyliä", jossa tärkeinä työvälineinä on pyöröaitaus, naruriimut ja vahva johtajuusajattelu. Menemättä nyt tässä kohden sen enempää niihin hyviin ja huonoihin puoliin mitä tässä genressä mielestäni on, niin voisin sanoa, että etukäteen jo tiesintämän olevan osuus, josta en ollut kovin kiinnostunut.

En tiedä mitä tästä sanoisin, tässä ei ollut minulle mitään uutta. Yllätyin eniten omasta reaktiostani, miten paljon juuri tämän demon katsominen ahdisti, ehkä se edellinen sekametelisoppa oli saanut minut jo hiukan matalalle energiatasolle.
Showmainen asetelma ja selitykset, toiminta, jolla hevosta koulutetaan ja se miten paljon tehdään kerralla eivät tehneet minuun vaikutusta enkä niistä juurikaan henkilökohtaisesti pidä.


Hevonen ei  minusta lähtenyt pyöröstä sen rennompana kuin mitä se sinne tuli. Varsinkin tällä hetkellä kiinnitän ehkä ekstrahuomiota hevosen rentousasteeseen. Tämä hevonen tuntui herkältä ja siltä, että sen stressitaso oli aika koholla jo valmiiksi, varmasti myös erikoisen tilanteen takia.




Viimeisenä oli sitten Emile Faurie ja piaffe-harjoitukset. Tätä en nyt juurikaan halua kommentoida, kun en itse todellakaan osaa hevoselle piaffia opettaa. Kiinnitin huomiota ratsuun, jota ratsastettiin minun silmääni aika syvässä muodossa. Hevosia kuitenkin palkittiin heti, kun ne tekivät oikein tai sinnepäin. Lisäksi harjoitukset pidettiin ainakin tässä demossa lyhyenä.
Piaffin harjoittelua


Yleisesti ottaen tapahtumasta jäi hieman ristiriitaiset fiilikset: oli paljon hyvää ja mielenkiintoista, mutta jonkin verran myös sellaista, josta en tykännyt tai johon en oikein osannut suhtautua. Päällimmäinen ajatus on ehkä se, miten tärkeää se minun näkökulmastani on, että tiedetään mitä tehdään miten tehdään. Oikeaikainen palkitseminen ja myötääminen, hevosen kuuntelu ja reilu ja määrätietoinen toiminta unohtamatta hevoslähtöisyyttä ja sitä, että jokainen hevonen on yksilö.

Nykypäivänä on rohkeaa lähteä esittäjäksi tai demoratsukoksi tms. tällaisiin taphtumiin, koska ruotiminen on varmaa. Liian usein tulee täyslaidallinen sitä itseään niskaan, koska aina löytyy ihmisiä, jotka eivät tykänneet tai jotka eivät arvosta sitä tyyliä ja tapaa tehdä. Kuvien ja videoiden ottaminen on niin helppoa ja jakaminen vielä helpompaa, että julkiseksi riistaksi joutuminen on melkein sääntö eikä poikkeus.

Tuon edellä kirjoittamani jälkeen ihmettelen yhä enemmän sitä mitä demossa näin paikan päällä. Miksi minulle jäi epäselväksi mitä tehtiin ja miksi minulle ei jäänyt hyvä mieli siitä? Jäikö minulta vain kuulematta osa infosta vai enkö vain muuten ymmärtänyt jotakin kohtaa? Oliko tarkoituskin se, että kaikki jää hieman auki ja mitään ei oikein selitetä tai perustella mitenkään? Jos/kun ollaan esiintymässä ja näyttämässä niitä omia vahvuuksia, niin pitäisikö silloin argumenttina olla muutakin kuin se, että "me uskomme siihen että..."?

Minua ei kiinnosta revitellä sillä, että joku on epäonnistunut tai joku toimii ja tekee eri tavalla kuin minä. Olen ihminen jota kiinnostaa erityisen paljon se, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla ja myös oletan, että kun puhutaan alan ammattilaisista, niin silloin minulla on mahdollisuus saada kattava selitys ja perustelut, edes jonkinlaiset. Siksi siis olen esittänyt itselleni monesti kysymyksen, mikä olin demon pointti ja mikä osuus minulta meni ohi? En ymmärtänyt.

Voisin myös kirjoittaa luennoista ja demoista erikseen, jokaisesta aiheesta saisin varmasti postauksen verran asiaa, mutta nyt päädyin tällaiseen pitkään tekstiin, jossa on referaatti koko päivästä. Videotakin otin piaffin opettamisesta maastakäsin, mutta en nyt jostain syystä saa sitä ladattua tänne.

9 kommenttia:

  1. Itse en aikataulujen puitteissa nähnyt kuin McLeanin demosetin, joka mielenkiintoinen sekin. Tästä jäi mieleen paljon, mm oma toteamus siitä miten esteitä treenatessa se tekniikka on tosiaan korkeutta oleellisempaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. McLean oli kyllä minulle päivän paras anti! Hyviä ohjeita ja perusteltuja ja selitettyjä harjoitteita menemättä todellakaan hevosen äärirajoille tai sinne päinkään. :)

      Poista
    2. MInä kanssa pidin tosin paljon tuosta McLeanin osiosta. Ja allekirjoitan mietteesi sekamelskasta ja siitä, että asioita olisi pitänyt selittää. Nyt mainitsemasi esityksen demoratsukoita on ruodittu netissä aivan törkeästi eikä vika ollut mielestäni näiden nuorten ratsastajien.

      Poista
    3. Se on näissä aina se ikävä osuus, koska he ovat tietenkin tulilinjalla siinä missä esityksen pitäjätkin.

      Uskoisin kuitenkin, että heidän päämääränsä on ollut yhteistyön parantaminen hevosen kanssa ja silloin kun lähtee kokeilemaan jotain täysin uutta on tietenkin ihan ulkoa tulevan informaation ja ohjeiden armoilla. Toivottavasti kanssaihmisiltä löytyy ymmärrystä myös tähän, hehän toimivat käsittääkseni vain ohjeiden mukaan.

      Poista
  2. Ihan totta tuo, että nykyään on hirveän rohkeaa lähteä demoamaan yhtään mitään! Siis toki jos olet suomalainen tai suomalaisille ns. kotitalousnimi. Suoraan sanoen jatkuvasti harmittaa, että se on niin. :(

    Mutta edellisestäkin huolimatta on pakko todeta:
    Minua varmaan voisi sanoa 'perinteiseksi lh-ihmiseksi'. Silti jostain syystä minulle tulee ihan samat reaktiot Vepsän maastakäsittely-/pyörödemoista. En tiedä miksi. Etenkin kun ratsain en ole ollenkaan samalla linjalla. Olen miettinyt, että onkohan se joku persoona-/energiakysymys liittyen herran 'päivätöihin'. Että hänellä se presenssi on niin voimakas ja selkeä, jyrkkä. Toki minun kokemukseni Vepsästä on myös se, että hän todella tekee demon sanan varsinaisessa merkityksessä, eli hän tulee esitykseen selvällä aiheella, selvällä tavoitteella ja tietyllä aikarajalla. Asettaa aika paljon vaatimuksia.

    Voisin hyvin kuvitella saavani samat "mitähähmiksi!?"-tunnelmat aikaan itsekin, erityisesti tuosta tokasta. Onnistuu meinaan ihan vain katsomalla Apassionatan irtojuoksutuksia... ;)

    McLeanista olisi kiva kuulla lisääkin, vinkvink. ;) Ja sitten olisi kiva saada joku konkreettinen rautalangasta väännetty postaus siitä, mitä (nykyään) ajattelet sisältyvän sanaan "hevoslähtöinen".

    (( Olen taas niin puskassa elävä etten edes tiennyt HIHSin olevan nyt, saati että siellä tommonen oli. Selvittää paljon edellistä postaustasi! ;D ))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti se on niin. Toisaalta hyvä, että epäkohtia saadaan tuotua enemmän julki ja asioita voidaan kyseenalaistaa, mutta jälleen kerran se tyyli, jolla sitä tehdään on todella mautonta. Ikään kuin vain odotetaan, että joku tekee virheen, jotta sitä voidaaan huudattaa ympäri somea.

      Minä yritin miettiä mitä termiä käyttäisin ja siksi laitoin tuon lainausmerkkeihin; jälleen kun ollaan asian äärellä, jonka jokainen käsittää omalla tavallaan. :)
      Kaikkien kohdalla on varmasti kyse aina myös jollain tasolla energiasta ja henkilökemioista!

      Kirjoitin kyllä muistiinpanot McLeanin esityksestä, katsotaan josko palaan niihin vielä täällä blogin puolella. Ja ehkäpä voisin jossain välissä tarttua myös tuohon "ah niin ihanaan" ja mielipiteitä herättävään termiin hevoslähtöisyys. :)

      Poista
  3. Kiitos paljon! Tämä oli tosi avartava teksti sellaiselle, joka ei päässyt itse paikalle, etenkin kun tilaisuudesta lukee somessa niin paljon silkkaa soopaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu kommentista, kiva että tykkäsit!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)