keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Hiljaisuus


Hiljaisuus, miten hienoa se on. Mitä kaikkea sillä on sanottavanaan, kun malttaa kuunnella.
Mikä rauha ja rentous siitä tulee, kun olet keskellä metsää, hiljaisuudessa.

Sumu on noussut pellon päälle, kun kävelemme sen läpi se on juuri meidän korkuinen.
Aavemaisen hiljaista, vain ajoittainen hevosen syömisen ääni, minun hengitykseni ääni.

Mieli tyhjenee, on vain minä ja hän, hiljainen pelto keskellä metsää ja metsä.
Metsätiet, joilla ei tule kukaan vastaan. 

Voi melkein kuulla miten metsä kuiskii omia salaisuuksiaan.
Ole rauhassa, älä stressaa, hengitä.
Kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla, kaikki tapahtuu ajallaan.

Luonto näyttää mallia:
Ulkopuolisilla asioilla ei ole merkitystä,
uutta luodaan, kun on sen aika.
Välillä otetaan happea ja levätään,
kerätään voimia tulevaan.

Elämä menee eteenpäin, koko ajan.
Luonto elää muutoksessa ja siitä huolimatta.

Pieniä ihmeitä joka puolella.
Olen kiitollinen hiljaisuudesta.


2 kommenttia:

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)