lauantai 14. marraskuuta 2015

Hassu huomio luottamuksesta.

Usein sanotaan, että erilaiset välineet tuovat turvallisuuden tunnetta hevosten kanssa harrastamiseen; satula, jalustimet, kuolaimet, apuohjat ja niin edelleen. Välttämättä, tai laisinkaan, niillä ei ole mitään tekemistä yhteisen luottamuksen kanssa, mutta ehkä ihmisille tulee niistä luottavainen olo, hevonen tottelee ja kaikki on hyvin, kun tietää, että välineistön avulla on olemassa kontrolli.

Kaikki ihmiset varmaan tykkäävät kontrollista ja sen "menettäminen" saattaa pelottaa tai aiheuttaa jonkinlaista jännittymistä. Kontrollin tarve on varmasti yksilöllistä, mutta uskoisin, että halu jatkuvaan kontrolliin on vahvasti läsnä.
Minä olen itsekin kontrollin ystävä, tai no, joskus kontrollinhalu ei tunnu ystävältä, mutta yritän suhtautua siihen lempeän ymmärtäväisesti.

Äskeisestä asiasta huolimatta olen tehnyt muutamia, ehkä hieman hassujakin huomioita, jotka liittyvät luottamukseen, mutta samalla kuitenkin myös kontrolliin. Jostain syystä siis hevosten kanssa olen huomannut, että usein olen sitä luottavaisempi, mitä väemmän on varusteita. Jotenkin se tuntuu epäloogiselta, mutta ehkä siinä kohden luottamus voittaa kaiken muun, myös sen kontrollinhalun, varsinkin sellaisessa ns. negatiivisessa mielessä.

Esimerkiksi toisa viikonloppuna olin sunnuntaina väsyneenä menossa tallille, olin ollut kolme päivää shiatsukurssilla ja aivoni sauhusivat. Halusin lähteä rennosti maastoon ja laitoin Celinalle sidepullit päähän, irroitin niistä vielä otsapannankin, kun se oli mielestäni liian kireä. Suitsiin jäi siis käytännössä turvan ympäri menevä osa ja niskahihna. Lisäksi päätin lähteä kokonaan ilman satulaa. Tallissa selostin ihmisille, jotka hieman ymmällään katselivat touhujani, että haluan rennon maaaston, joten lähden näin. Ymmällään olo siis ehkä siitä, että tähän varustukseen ei yhdistynyt sana rentous.

Tänään olin jälleen tällä sidepull-systeemillä ja lampaankarvalla liikkeellä. Mietiskelin matkalla, että miten olo on aina luottavaisimmillaan näissä hetkissä. Celina voisi lähteä, jos se haluaisi ja se voisi kääntyä, jos se haluaisi, oikeastaan se saisi ihan täysin päättää oman päänsä mukaan, koska kontrolli on aika riisuttu. Kyllä minä siihen luotan siis aina, mutta jostain syystä mitä vähemmän meillä on kampetta sen rennommin pääsemme yli jännittävistäkin hetkistä.

Mitä siis tapahtuu, kun riisumme ylimääräiset varusteet ja yhteys tuntuu selkeämmältä, hienovaraisemmalta?
Ei oikeastaan ole enää muuta vaihtoehtoa kuin oikea yhteys, ei ole juurikaan "minä sanon, sinä teet"-tyyppistä toimintaa edes pienessä mittakaavassa. Jännissä paikoissa voimme odotella hetken ja katsella ja pienellä rohkaisulla pääsemme etenemään. Pienet avut riittää ja C antaa minulle kunnian olla luottamuksen arvoinen, jälleen voin todeta, että ei ole suurempaa lahjaa mitä voit hevoselta saada.

Luottamus toimii aina molempiin suuntiin, jatkuva tarve liialliseen kontrolliin tuskin auttaa sen kehitymisessä.

6 kommenttia:

  1. Aamen.
    Samoja asioita olen noteerannut oman tamman kanssa. Kun ratsastan ilman kuolainta ja satulaa, allani tallustaa hevonen joka on herkempi avuille ja kuuntelemme toisiamme paljon paremmin.
    Vähemmän on enemmän sanotaan..

    VastaaPoista
  2. Hyvin tämä oli kirjoitettu, älä siitä huoli! :)

    Samoja huomioita olen minäkin tehnyt. Tavallaan se, että sulla ylipäänsä on mahdollisuus tukeutua vaikka jalustimiin/kuolaimeen/apuohjaan, tietysti lisää huomattavasti sitä todennäköisyyttä, että siihen tulee jossain vaiheessa ratsastusta tukeutumaan. Tarpeettomastikin. Se muuttaa ratsastajan asentoa, kehonkäyttöä, apuja, ehkä sitä yleistunnelmaakin ja energiatasoa. Nämä kaikki välittyvät hevoselle, joka saattaa tehdä asiasta omat loppupäätelmänsä eikä välttämättä ole yhtä rento ja rauhallinen ratsastaa kuin jos ratsastaisit ilman ko. varustetta, jolloin ainoa mahdollisuutesi on käyttää esimerkiksi istuinluita tai hengitystä apuna.

    Monesti huomaan itse olevani selkeämpi apujeni kanssa ja käyttäväni enemmän istuntaa, jos vaikka jätän ohjat kaulalle tai satulan talliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna :)

      Niinhän se varmasti on, helpompaa on tukeutua johonkin, jos se on siinä olemassa.


      Poista
  3. Hauskaa, että koin jokseenkin samanlaisen ahaa-elämyksen viime viikonloppuna herkkistammani kanssa. :) Varusteiden vähentäminen tuntuu jotenkin vaikuttavan itseeni niin että olen diplomaattisempi ja kärsivällisempi. Varsin ymmärrettävää, että normaalisti aika säpäkkä ja vahvan pakoreaktion omaava tammani palkitsi tämän käyttäytymällä kuin ihmisen mieli. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sattuma :)

      Ehkä se pienempi varustemäärä tavallaan myös "pakottaa" ihmistä keskustelavampaan tyyliin, jonka hevonen usein palkitsee omalla tavallaan. :)

      Minä olen vuosien ajan esimerkiksi huomannut, että jännissä paikoissa otan mielelläni jalustimet pois, jos olen satulan kanssa liikkeellä. Jotenkin saan tällöin paremman yhteyden hevoseen, kun en vain kiiku satulassa. Yhteys ja luottamus taas kulkevat joiltakin osin käsikädessä. :)

      Mainiota, että teillä meni noin hyvin! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)