lauantai 5. joulukuuta 2015

Sekavaa pohdintaa pehmeydestä

Olen aloittanut tästä aiheesta  kirjoittamisen monta kertaa ja jokaisella kerralla ne jäävät kesken. Niin tärkeä, mutta samalla vaikea aihe. Mitä on pehmeys? Miten sen voi muka kuvailla yhdessä kirjoituksella? Ja kuinka monta erilaista näkemystä pehmeydestä on olemassa, aika monta, luulisin.

Hevosten käsittelyssä pehmeys on kuitenkin minulle aika tärkeä osa-alue, sitä on vaikea erottaa muutamasta muusta käsitteestä, kuten määrätietoisuudesta, selkeistä avuista jnejne. Haasteellista pehmeydessä on se, että olisi hyvä olla samaan aikaan sekä jämäkkä että kuitenkin pehmeällä ja joustavalla energialla toimiva. Tämä taasen tarkoittaa sitä, että ihmisen pitäisi tietää aina mitä ja miten on tekemässä.

Kaikista vaikeinta pehmeys on silloin, kun tulee päälle tilanne, jossa ihminen jännittyy, turhautuu, kiukustuu tai on muuten liian virittynyt. Tällaisissa tilanteissa yleensä tulee esiin kovuus ja joustamattomuus liikkeissä, kun tilanne kaipaisi todennäköisesti jotain aivan muuta. Ja jotta näissä tilanteissa pääsisi oman itsensä herraksi, olisi todella tilausta kehotietoisuudelle ja mielenhallinnalle. Kuulostaapa helpolta!

Pehmeys ei tarkoita minulle sitä, että hevoselta ei pyydetä mitään tai että sen kanssa ei tehdä mitään. Se ei tarkoita säänöttömyyttä eikä se tarkoita ns. vapaata kasvatusta.
Ääripäät tuskin koskaan ovat hyvästä  ja sitä mieltä olen tässäkin; liian kova kuri ja liian autoritäärinen toiminta tai toisaalta totaalinen pelisääntöjen tai ohjeiden puuttuminen eivät kumpikaan ole parhaita vaihtoehtoja.
Kokemukseni perusteella saamme parhaita "tuloksia" hevosten kanssa, kun meillä on olemassa yhteisiä sääntöjä, mutta samaan aikaan myös tietynlaista vapautta.

Pehmeyshän on helppoa tosiaan aina silloin, kun asiat vain menevät ja toimivat. Ongelmia tulee yleensä tilanteissa, kun olemme epämukavuusalueella. Ehkä voimme myös soutaa ja huovata liiallisen pehmeyden ja kovuuden välillä.
Määrätietoisuuteen taas kuuluu minusta se, että asioita tehdään tietyllä tavalla molempia kunnioittaen ja niin, että toiminta on molemmille osapuolille selvää. Jolloin määrätietoinen toiminta linkittyy vahvasti pehmeyteen.

Miten olla sitten aina pehmeä ja miten aina voi toimia jouhevalla energialla? Todennäköisesti ei mitenkään. Se on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa: olemme ihmisisä ja inhimillisä, jolloin teemme aina virheitä. Ihanaa on se, että se on sallittua, kaikille tapahtuu niin ja virheistä oppii. Kamalaa on se, että usein emme haluaisi epäonnistua ja se tuntuu pahalta, lisäksi mitä enemmän tietää sen enemmän ymmärtää miten vähän osaa. Toisaalta ehkä se myös kasvattaa ymmärrystä inhimillisyyttä kohtaan.

Mutta pehmeyden yksinkertainen ohje: Tiedä mitä ja miten teet, ole selkeä ja toimi määrätietoisesti, anna harhapolut itsellesi ja hevosellesi anteeksi, oppikaa yhdessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)