maanantai 7. joulukuuta 2015

Vuosi 2015


© Anniina Gullans
Jokainen vuosi tuntuu menevän aina edellistä nopeammin, mutta kun alkaa katsoa kulunutta vuotta taaksepäin, tuntuu, että on tapahtunut todella paljon. Miten silti ikinä siinä hetkessä ei näe sitä kaikkea mitä tapahtuu? Hassu elämä.

Tämän vuoden alussa aloitin kranio-sakraaliopinnot Teivon Kraniokoulussa Merja Nisosen opissa.
Peruskurssit on käytynä ja toivottavasti tammikuussa jatkuu opiskelu erikoiskurssien parissa.
Kranio on tuonut mukaan paljon uutta, jo tietenkin puhtaasti tiedon takia, mutta muutenkin: Paljon uusia asiakkaita, joista olen kaikista kiitollinen. Uusia ihmisiä, joihin olen saanut tutustua koulun puolesta. Uusia näkökulmia oman kehoni tuntemiseen ja kehotietoisuuteen sekä tietenkin ylipäänsä uutta tietoa kehon toimintaan liittyen niin hevosilla kuin ihmisilläkin.

© Maria Franklin
Nyt loppuksystä kävin viimeisen shiatsukurssin ennen loppukoetta. Ilman ensimmäistä hevosshiatsukurssille lähtemistä olisin tuskin koskaan myöskään lähtenyt kraniokouluun, eli se on avannut minulle täysin uuden maailman. Mahtavan maailman, jossa saan tehdä töitä hevosten ja ihmisten parissa ja auttaa parhaan kykyni mukaan. Nyt siis pitäisi saada vielä tehtyä teoriakoe ja demot, jotka toivottavasti läpäisen ja minusta tulee virallisesti hevosshiatsuhoitaja.

Tämä vuosi on pitänyt sisällään paljon kaikkea muutakin; rauhallista eloa ja myös hektisempiä aikoja. Vuosi 2015 on muistuttanut siitä, miten monet asiat ovat hiuskarvan varassa; miten kiitollinen pitää olla terveydestä ja toimintakyvystä. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja että tuleeko ikinä sitä seuraavaa päivää.

Minulla on varsinkin tämän vuoden aikana ollut itselläni teemana prosessiin luottaminen, että yritän luottaa siihen, että kaikki tapahtuu ajallaan. Sopivan ajoituksen ymmärtää yleensä aina vasta jälkikäteen, vaikka joskus (usein) haluaisi kaiken nyt ja heti, huomaa kuitenkin, että kun asia tapahtuu oli juuri sen aika, ei ennemmin eikä myöhemmin.
Suhteellisen haastava teema ihmisille, joka mielellään haluaisi kaiken eilen, mutta ehkä pientä kehitystä on tapahtunut.

© Anniina Gullans
Mutta sitten vielä se ehkä tämän blogin kannalta isoin juttu, nimittäin Neiti C, joka tuli elämääni vähän takavasemmalta. Hevostahan en ollut virallisesti etsimässä (joku muu selaili sivustoja puolestani, jep.), enkä suinkaan ajatellut, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia hevosta ottaa. Mutta kuinkas kävikään, Celina tuli ja toivottavasti jäädäkseen. Nyt on uuden hevosen kanssa taivallettu heinäkuusta asti ja  vasta hevosen tultua ymmärsin miten paljon olin sitä kaivannut. Ja miten sitä silloin kaiken sen järkeilyn jälkeen pystyin vaan toteamaan, että ei kannata taistella sellaista vastaan, joka tuntuu oikealta. Oli niin paljon kysymysmerkkejä, mutta ei vastauksia. Siitä huolimatta tässä sitä mennä porskutetaan, välillä C toimii kuin ihmisen mieli ja välillä hän on miss drama queen. Jälleen olen uuden hevosen kohdatessani oppinut jotain itsestäni ja opin koko ajan, kun vain uskallan katsoa ka kohdata.

Aikaisemmin olen tässä vuoden lopulla miettinyt, miten hektinen ja muutosvaltainen vuosi. Olen ajatellut, että toivottavasti tuleva vuosi olisi edellistä rauhallisempi ja stabiilimpi ja samalla olen kuitenkin ehkä innokkaanakin odottanut kaiken maailman kehitystä ja uusia asioita. Tämä vuosi on ollut kuitenkin minulle itselleni jollain hyvin syvällisellä tasolla käänteentekevä. Nyt en toivo, että tuleva vuosi olisi rauhallinen ja muuttumaton, en katsele taaksepäin henkeä haukkoen, kun mietin kaikkia asioita mitä on tapahtunut. En myöskään odota mitään valtavaa kehitystä ja tapahtumia. En oikeastaan odota mitään vaan olen vain, siispä tervetuloa vuosi 2016!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)