sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Hoitoviikko

Parhautta
Tämä viikko on ollut yhtä aikataulujen säätämistä, tuntuu että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.
Tiistaina meillä kävi kenkääjä ja saimme vihdoin tilsakumit. Celinan kavioon tuntuu tarttuvan kelillä kuin kelillä tilsa, joka ei lähde millään pois. Olen ollut vasarankin kanssa ihan turhautunut, kun tuntuu, että sekään ei meinaa auttaa.
Lisäksi nyt laitettiin kenkiin hieman pidemmät hokit, josko nyt uskaltautuisin jäälle kunnolla. Traktorillakin siellä on ajeltu eli kyllä sen pitäisi kestää, mutta miksi olen silti kovin epäluuloinen..

Torstaina kävikin sitten raspaaja katsomassa hammastilanteen. Aloin epäillä, että suussa olisi jotain häikkää, kun muutamana päivänä näin Celinan juodessa sylkevän heinää ulos, mutta eläinlääkärin mukaan C:n hampaat ovat oikein hyvässä kunnossa. Purenta on suora, suupielet terveet ja samoin myös hammasloma. Pientä hienosäätöraspausta tehtiin molemmille puolille, mutta niin vähän että ilman rauhtoitusta ja pelkällä käsiraspilla. C oli reipas potilas, vaikka ilme kertoi, että nyt ei olla ihan mukavuusalueella.
Sain tietoja myös viime kevään tilanteesta ja silloin limakalvo oli ollut rikki alaposkihampaiden edestä, lisäksi suussa oli joku vanha haava ja ruhje kielen sivulla. Edelliskerralla raspaaja oli suositellut kuolaimettoman käyttöä.
Nyt onneksi kaikki näytti terveeltä ja hyvältä! Seuraavan kerran riittää tsekki ensi vuoden keväällä, jos nyt ei tapahdu mitään omituista tässä välissä.

Perjantaista sunnuntaihin olinkin itse kurssilla. Kranio-sakraalin kallokurssilla kävimme läpi sekä ihmisen että hevosen kallon luut, sen toimintaa ja linkittymistä muuhun kehoon.
Aivot käyvät ylikierroksilla kaikesta uudesta informaatiosta ja olen innoissani uusista työvälineistä, joita sain hoitotyöhön tällä kurssilla. Ihmisen ja eläimen keho on kyllä mielenkiintoinen ja monimutkainen paketti! Luulen, että Neiti C pääsee hyvin piakkoin koekaniiniksi.

2 kommenttia:

  1. Hyvä että Celinalla ei ole suussa mitään isompaa! Eräs herra täykkäri oli niin hankala suunsa kanssa että meinasi välillä ihan usko loppua. Se kun oli joka suuntaan kiero. Ja Lasse oli sen verran ongelmallinen raspattava, että se piti aina laittaa lähes kaatokänniin että raspaus onnistui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja hyvä myös tietää, että purenta muutenkin kuosissa!
      No juu, minäkin hetken siinä mietin, että näinkö se meinaa pelkkä kiila suussa raspata, mutta hyvin se meni ja kesti ehkä yhteensä viisi minuuttia koko toimenpide. ..Tuntitaksa olikin sitten ihan kohdillaan aikaan nähden :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)