perjantai 1. tammikuuta 2016

Veteen piirretty viiva

Hevosesi pelästyy kentällä ratsastessa jotakin; se singahtaa paetakseen, mutta pysähtyy jossain vaiheessa ja katsoo mikä äänen/liikkeen aiheutti. Tunnet sen sydämen lyönnit satulan läpi ja hevosen pää on niin ylhäällä kuin se vain vaan voi olla. Allasi on räjähdysherkältä tuntuva saaliseläin, joka ei vielä päättänyt paetako uudelleen vai ei.

Käsketkö hevosen eteenpäin vaikka väkisin? Hyppäätkö alas selästä? Annatko hevoselle hetken aikaa rauhoittua ja tarkkailla tilannetta ja edes pienen jännityksen laukaisemin jälkeen pyydät sitä rohkaisevasti jatkamaan siitä mihin jäitte?

Hevosesi väistää aina tiettyä maneesin/kentän/pellon reunaa, lähestyessä se haluaisi kiertää sen ja ohi mentyänne se kiiruhtaa ja juoksee alta pois.

Pakotatko hevosen tavalla tai toisella reunaan? Vältteletkö reunaa viimeiseen asti? Lähestytkö reunaa vähitellen? Ohjaatko hevosta kohti reunaa, mutta pakottamisen sijaan palkitset jokaisesta yrityksestä ja rohkaiset?

Hevonen pelkää aina yhtä tiettyä kiveä/postilaatikkoa/puuta maastossa. 

Alatko huolestuneena odottaa aina tuon paikan ohittamista? Otatko varmuudeksi raipan/kannukset/apuohjat mukaan, jotta saat hevosen siitä ohitse? Yritätkö saada hevostasi kohtaamaan tuon pelottavan asian?


Kaikki edellä mainitut tilanteet ja toimintavat saattavat olla tuttuja ihmisille, jotka ovat tekemisissä hevosten kanssa tai ratsastavat.

Mikä on sinulle oikea tapa toimia? Mikä pitkällä tähtäimellä toimii parhaiten? Oletko joskus joutunut muuttamaan käsityksiä eri hevosten kohdalla?

Hevosen ohjaaminen vähän haastavassa tilanteessa voi olla vaikeaa; mukaan saattaa tulla ihmisen omista lähtökohdista lähtien esimerkiksi joko pakottamista, liiallista voimankäyttöä tai vaikka totaalisesta pelkotilaa ja asioiden välttelyä.

Mihin vedät rajan? Miten määrittelet missä sinun viivasi menee, entä hevosen?

Miltei päivittäin tiedostetusti ajattelen erilaisia tilanteita hevosten kanssa; miten toimin, mitä voin pyytää, missä saan sanoa ja missä vaan annan olla.

Kuinka ohjata ja johtaa hevosta luotettavasti, ymmärtäen jännityksen taso ja siihen liittyen se, mitä ja miten voi pyytää ja koska. Oletko luottamuksen arvoinen pakottaessa tai jättäessä oman onnen nojaan? Minkälainen on se kultainen keskitie sinulle vai onko vain musta ja valkoinen?

Jokainen haastava hetki hevosen kanssa kertoo sinulle paljon sinusta itsestäsi, oletko kiinnitänyt siihen huomiota?

4 kommenttia:

  1. Tämä on hyvä ja vaikea kysymys, jota olen joutunut miettimään paljon, koska hevoseni pelkää lähtökohtaisesti aina ja kaikkea. Tuntemattomia paikkoja ja asioita niin että meinaa toisinaan mennä aivan suunniltaan ja tuttuja paikkoja vähemmän - siten että ärsytyskäyräni tahtoo nousta... Jos hevonen on kiertänyt samaa kenttää liki 10 vuotta ja voi silti pelätä reunustavaa latoa ja istuinpenkkiä niin että ottaa aina silloin tällöin pikku lähdöt, niin on tullut kokeiltua kaikenlaista, enemmän ja vähemmän korrektia lähestymistapaa.

    Toistaiseksi tuttujen kohteiden pelkäämiseen paras konsti on ollut kyttäämisen ignooraaminen. Annan hevosen siirtyä sen metrin kaks enkä elettäkään, teeskentelen etten huomannut. Tosin olen viimein oivaltanut sen että fiksu ja hieman laiska hevoseni on oppinut jallittamaan minua ja todennut että säikkymällä ja poukkimalla pääsee työnteosta kun minun huomioni menee sen säikkymisen kontrolloimiseen... Kun hommat alkaa tuntua työltä, alkaa tutka pyöriä säikkymiskohdetta etsien. Tai ehkä inhimillistän, kuka tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna kommentista!

      Oman hevosen kanssa on aina tunnetta niin paljon mukana, että helposti tapahtuu muutoksia ärsytyskäyrässä.
      Ja niinpä, tavallaan vaikea kysymys koska jokainen hevonen toimii omalla tavallaan. Toki jonkinlaisia yleistyksiä voi tehdä, mutta ehkä minäkin inhimillistän, kun totean, että mielestäni hevosissa on isoja persoona/tempperamenttikohtaisia eroja.

      Onneksi olette löytäneet ainakin jollain tasolla yhteisen sävelen! Hevosesi kuulostaa mielenkiintoiselta ja haastavalta, toki ymmärrän, että kun sitä seuraa 24/7 on siitä hauskuus kaukana.

      Poista
    2. Pena on Tapaus :) Se on jo niin monesti pakottanut minut katsomaan asioita toisin että ilman sitä olisin aika törppö hevosihminen. Mutta kyllä mä olen monesti toivonut ettei se olisi niin sätky ja nopea, kun ihan aina ei vaan jaksais.

      Poista
    3. Niin se taitaa olla.
      Katsoin juuri sen ottamasi videon, näyttää niin tutulta tuo olemus, vähän kuin edellinen hevoseni.
      Ne opettaa niin paljon, mutta samalla kaikki on niin raastavaa. Varsinkin, kun haluaisi, että hevosen ei tarvitsisi koko ajan kytätä _kaikkea_. Itselle tulee joskus niin riittämätön olo. Mutta onhan ne niin ihaniakin :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)