Nette The Master

"Ei voi tuntea kuin sen, jonka on itse kesyttänyt" 

Tähän astisen elämäni merkittävin opettaja, ihanin ja kamalin, joka ei jättänyt koskaan kylmäksi.

Se tuli elämääni laitumesta ja oppinsa annettuaan se sai palata laitumeen. Noin neljä vuotta, neljä pitkää vuotta, me kuljimme yhdessä, oppien ja eläen. Kuljimme niin pitkän matkan, että kumpikaan meistä ei enää lopulta ollut samanlainen. Jotkut kulmat hioutuivat, toiset ehkä jopa terävöityivät. Ei ole lyhyitä sanoja kertomaan teille siitä, mitä kaikkea näiden vuosien aikana tapahtui.

Tämä vapauden lapsi toi minut lähemmäksi itseäni, hyväksyntää ja avoimuutta. Se toi mukanaan myös ryöpsähdyksiä kiukusta ja turhautumisesta, kontrollinhalusta ja kasvamisesta. Olin usein liikaa tai liian vähän, vaikka kaiken takana ytimenä oli se, että olen tarpeeksi.

Me pääsimme pisteestä en osaa kävellä narun päässä pisteeseen voin ratsastaa ilman varusteita. Seilasimme välillä miinuspisteessä ja välillä ihan nextillä levelillä. Nette osoitti minulle heikot kohtani, mutta samalla myös vahvuudet. Minä opastin häntä toimimaan salonkikelposen hevosen tavoin, luottamaan ihmiseen siinä määrin, että omat ratkaisut ei ole aina tarpeellisia. Meistä tuli ystäviä ja kumppaneita, side oli vahva ja samalla niin särkyvä.

Rakkautta on osata luopua.
Kaikesta hyvästä ja huonosta huolimatta keväällä 2014 minusta alkoi tuntua, että Neiti Täysiverisen ei ole hyvä olla. En voinut tarjota sille sellaisia olosuhteita, joita se mielestäni tarvitsi elääkseen hyvää hevosenelämää. Se ei ollut taustansa vuoksi ihan tavallisiin olosuhteisiin tottunut, se tarvitsi rutiineja, paljon tilaa, rauhallisuutta ja vain muutaman ihmisen käsittelemään sitä tietyllä tavalla. Se tarvitsi minun näkökulmastani jotain muuta, vaikka se tarkoittikin, että annan sen pois.

Elämä antaa ja ottaa; se kävi opettamassa minulle niin paljon ja oppinsa annettuaan oli minun vuoroni tehdä palvelus ja päästää irti, luopua.
Pala elämääni lähti, niin iso pala, että vei yli vuoden motivoitua kunnolla uudelleen itse harrastamaan.
Mutta hänen on hyvä olla, laumassa, rauhassa ja rutiinien ympäröimänä.

Minun villihevoseni  














 "Saattaa mennä monta päivää etten sua ymmärrä
Silti antais tuntiakaan pois en niistä päivistä
Olet mulle virhe, jota tahtoisi en kadottaa
Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa."

8 kommenttia:

  1. Kaunis hevonen. :) Täykkärit useimmiten ovat. Eik sitä todellakaan oltu käsitelty yhtään 10 ikävuoteen mennessä? Miten tuollaiseen tilanteeseen oli päädytty, että hevonen on kouluttamatta niin pitkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Voisko nää päivittyä kun sitä on melkein puolivuotta odoteltu...?

    VastaaPoista
  3. upeasti ja kauniisti kirjoitettu teksi .

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)